3v ei halua mennä isälleen,

ja tekisin ilmoituksne poliisille mahdollisesta väkivallasta.

Ei 3 v voi tuollaista keksiä. Kysele hiemna lisää ja tee sitten ilmoitus. Onko lapsessa jälkiä, esim. mustelmia?

Mulla kans 3 v. ja ihan varmasti osaisi kertoa tuollaiset asiat oikein. Kysele lisää. Oma lapseni osaisi kertoa mitä on tapahtunut.



Tee ilmoitus poliisille ja lapsenvalvojalle.

nimenomaan pyytäisin lasta selittämään tarkemmin, miten isä tönii tai kiusaa, missä tilanteessa, miltä se lapsesta tuntuu jne. Kysyisin myös, mitä tyttö on isän kanssa touhunnut jne. Mikäli tarkentavien kysymysten vastaukset tukevat epäilystä, että isä ei kohtele tyttöä asianmukaisesti, tekisin empimättä ilmoituksen. Toki etsisin myös mahdollisia jälkiä vartalosta tytön tullessa isäänsä tapaamasta.



Meillä on 3v tyttö ja ei tähän mennessä ole keksinyt omia juttuja, vaikka puhelias onkin. Olen tosin muutamia kertoja joutunut kyselemään tarkentavia kysymyksiä, kun tyttö kertoo juttujaan ja hänen kertomina ne ovat saaneet ihmettelemään, mitä oikein on tapahtunut ja pitäisikö olla huolissaan (eikä siis ole liittynyt isään nämä jutut). Tyttö vastailee aina kysymyksiin luontevasti ja aina selvinnyt, että huoleni ollut turha.

Joskus lapselta että satuttaako isi? Töniikö se sinua? Onko Martti isi ollut tuhma?



Sanoja saa laitettuakin lapsen suuhun.



Lapsella on vaikeaa koska kaipaa sinua ja hänellä on kausi että rakastaa sinua, haluaa ehkä naimisiinkin kanssasi.

Erotilanne sinusta voi olla lapselle pelottava ja lapsi voi ajatella että sinäkin katoat.



Oliko mies väkivaltainen kun erositte? Ei tartte vastata tässä mutta sinä tiedät onko siitä pelkoa.



Positiivisia asioita voi vahvistaa kuten mitä kivaa iskä meinaa tehdä lapsen kanssa ja etukäteen puhut niin lapsi osaa odottaa jotain kivaa siellä isällä.



Sinun tuska vaan tarttuu kovempaan lapseen ja se on vähän sama kuin tarhaan viedessä lapsi huutaa ja kiljuu ja keksii kaikkea että äiti voisi jotenkin hellittää.



Jos lapsen puheet menee läpi niin lapsi tavallaan voittaa ja tilanne vaan huononee. Älä missään nimessä anna lapsen kuvitella että sen jutut uskot. Sinä kyllä osaat toimia tilanteen vaatimalla vakavuudella jos se on totta mutta kannattaa miettiä voiko ne asiat olla lapsella sinun kautta tulleita, koska lapsesi on kyllä fiksukin jo ja osaa käyttää asioita hyväkseen.

tai sit jos lapsesi on vähän aistiyliherkkä.. silloin pienetkin kosketukset voi tuntua tönimiseltä. hiusten silittely tukistukselta jne.. kyllä ne lapset päiväkodissakin sanoo joskus asioita hieman karumman kuuloisesti.. varsinkin pienet..

kun voisin ihan hyvin uskoa että lapsen isä tekee noin. Toisaalta kyse voi olla ihan normaalista kurinpidosta, että isä siirtää lapsen pahanteosta muualle ja lasta siinä "sattuu" (lähinnä siis pahoittaa mielensä kun torutaan/kielletään jotain).



Vaikka en ole lapsen isän kanssa hyvissä väleissä, kannustan lasta aina menemään isänsä luo, kerron mitä kivaa voisivat tehdä jne. Tosin nämä kivat harvemmin toteutuu. Ymmärrän ettei mies halua että käsken mitä hän lapsen kanssa tekee: olen välillä laittanut viestiä mitä lapsi toivoisi ja mies sanoo ok. Kun lapsi tulee kotiin, selviää ettei he olekaan tehneet mitään /olleet missään.



Lapsessa on välillä naarmuja ja mustelmia mutta ei mitään poikkeavaa. Hän on aika vauhdikas menijä jolle sattuu ja tapahtuu pieniä kaatumisia/kolhimisia. Ja ei mistään tönäisystä jälkeä edes jäisi..



Kun olimme yhdessä mies ei ollut fyysisesti väkivaltainen, lähinnä henkisesti. Minuun ja isompaan lapseen hän kyllä käytti ns. "olkapäätönäisyjä" eli käveli kovaa vauhtia suoraan päin ja samalla tönäisi. Huusi vaan perään että olisit mennyt pois alta. Eli miehen tuntien lapsen jutut voisi olla totta mutta en pysty niitä mitenkään todistamaan.



ap

isältä itseltään? ei syyttäen, mutta sanoisit että lapsi sanoi näin, onko se totta?

Anteeksi mutta millainen äiti menee lupaamaan lapselleen että isä tekee sitä ja tota ilman että niitä on isä sanonut tekevänsä?



Pitäisikö puhua lapsen isukin kanssa?

Ihan vaan että molemmat osaatte tukea lastanne.