Kehityskeskustelut - hyi helvetti

Meillä sää tehtyä. Meillä on joka vuosi kehityskeskustelut.

Jotkut ottavat asian tosissaan, toiset eivät. Osalla on asenne, että keskustelu on turha mutta pakollinen rasite.

Meillä ainakin konsernijohto määrää suoraan ylhäältä että ne on pakko pitää, ja niiden muodon. Käytännössä annetaan lomake täytettäväksi jossa pitää arvioida omaa osaamista, työpaikan fyysistä ympäristöä, jne ja sitten se käydään pomon kanssa läpi. Mitään kovin kriittistä ei kannata sanoa, koska tiimissämme on tunnettua, että kritiikki muistetaan pahalla jos tulee YT-neuvottelut, ja kriittiset saavat helposti lähteä, samoin ne, jotka ovat ilmaisseet halunsa päästä eritapaisiin tehtäviin kuin joita nyt tekevät. Eli siellä vaan kaikki laittaa asteikolla 1-5 kaikkiin tasaista 3:a eikä sano juuta ja jaata.



Sitten lopuksi pomo laittaa, kun on ylhäältä määrätty, sullle kehitystarpeet, eli vaikka että on tavoite käydä joku yksi kurssi ensi vuonna ja toimia asiakaskontaktissa. Sitten työntekijä voi pyytää vaikka palkankorotusta, johon pomo aina vastaa, että hän ei valitetttavasti voi näistä päättää ja kun on huonot ajatkin niin ei hänen esimiehet hyväksy korotusta (olen ollut siellä 12 vuotta ja nämä "huonot ajat" on ollut koko ajan).



Älä ihmeessä odota liikaa siltä keskustelulta...

ja mun kokemukseni oli ihan loistava. Pomo kertoi, kuinka onnellinen on kun olen talossa töissä. Olen panostanut työhöni ja suhteeseeni pomon kanssa, ja tulen nyt kuuden vuoden jälkeen erinomaisesti toimeen hänen kanssaan. Hankaliakin vuosia on ollut, väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Koen olevani hyödyksi hänelle, annan palautetta myös hänelle hänen johtamisestaan ja saan suoraa palautetta myös häneltä kehitystarpeistani.



Osa kehityskeskusteluista on varmaan hukkaan heitettyä aikaa, mutta parhaimmillaan ne ovat todella rakentavia ja inspiroivia. Olen 44 v. enkä ole koskaan vielä kuullut näin arvostavaa palautetta tekemisestäni ja toimintatavoistani.

Palautetta annettu puolin ja toisin. Olen esim. pyytänyt kehareissa enemmän vastuuta/koulutusta/palkkaa ja aina pyyntöihini on vastattu.



Onni omata esimies joka on mukana hommassa täysillä. Luottamus on kaiken a ja o, eli kumpainenkin uskaltaa antaa palautetta rehellisesti.

Meillä ainakin konsernijohto määrää suoraan ylhäältä että ne on pakko pitää, ja niiden muodon. Käytännössä annetaan lomake täytettäväksi jossa pitää arvioida omaa osaamista, työpaikan fyysistä ympäristöä, jne ja sitten se käydään pomon kanssa läpi. Mitään kovin kriittistä ei kannata sanoa, koska tiimissämme on tunnettua, että kritiikki muistetaan pahalla jos tulee YT-neuvottelut, ja kriittiset saavat helposti lähteä, samoin ne, jotka ovat ilmaisseet halunsa päästä eritapaisiin tehtäviin kuin joita nyt tekevät. Eli siellä vaan kaikki laittaa asteikolla 1-5 kaikkiin tasaista 3:a eikä sano juuta ja jaata.

Sitten lopuksi pomo laittaa, kun on ylhäältä määrätty, sullle kehitystarpeet, eli vaikka että on tavoite käydä joku yksi kurssi ensi vuonna ja toimia asiakaskontaktissa. Sitten työntekijä voi pyytää vaikka palkankorotusta, johon pomo aina vastaa, että hän ei valitetttavasti voi näistä päättää ja kun on huonot ajatkin niin ei hänen esimiehet hyväksy korotusta (olen ollut siellä 12 vuotta ja nämä "huonot ajat" on ollut koko ajan).

Älä ihmeessä odota liikaa siltä keskustelulta...

Ai saa**na. Joo, no, pelkäänpä juuri tuollaista. Periaatteessa mä en oikeasti pelkää potkuja, mutta se mikä pelotaa on se, että pomo (paikan omistaja) "tajuaa" mun nuivan asenteen.

Nuiva olen siksi, kun puitteet eivät ihan vastaa sitä, mitä voisi odottaa, mutta tiedän, ettei tämä ole pahimpia paikkoja, joten siihen voi aina vedota, että mitä mä oikein odotan.

Tulee mieleen se pirkka(tms) mainoslause: "Kun on tottunut pikkuisen parempaan..."

Mutta pomo ei sitä tajua.

Potkut tuolta olisivat aika huvittava episodi kun paikka (ala myös) kärsii työvoimapulasta ja teen työni ihan moitteettomasti.

Palautetta annettu puolin ja toisin. Olen esim. pyytänyt kehareissa enemmän vastuuta/koulutusta/palkkaa ja aina pyyntöihini on vastattu.

Onni omata esimies joka on mukana hommassa täysillä. Luottamus on kaiken a ja o, eli kumpainenkin uskaltaa antaa palautetta rehellisesti.

Olen ollut myös tämän tapaisessa paikassa. Harmi vain, että paikkakunnalta muuton takia se paikka piti jättää :(

Arvostin sitä paikkaa jo silloin ja vieläkin muistelen hyvällä. Ehkä voisin koittaa olla rakentava ja sittenhän sen näkee, ottaako se tulta. Jos ei, alan mietiskellä työpaikan vaihtoa. Se vain on vaikea etukäteen tietää, joutuuko ojasta allikkoon.

Haluaisin antaa rehellisesti ja rohkeasti palautetta ja kuulla sitä itse, oppimista minulla vieläkin on, mutta ei se motivoi, jos työnantaja ei kuuntele työntekijää.

esimiestäni vaihtamaan kehityskeskustelun nimeksi kehumiskeskusteluksi. Mitään kritiikkiä ei saanut antaa. Jos jotain kritikkiä antoi, niin sitten sai kuulla historiikin miten asiat ovat muuttuneet vuosien aikana.(Itse olin sijaisena.) Mielestäni kehityskeskusteluissa pitäisi katsoa eteenpäin ja sitä mitä voisimme menneestä oppia. Keskustelimme sitten useampana päivänä... Unohdin kehua narsistisen esimiehen. :)