Lue keskustelun säännöt.
Entäpä minä?
23.11.2012 |
Lääkäri langetti minulle kaksisuuntaisen diagnoosin ja lääkkeeksi Seroquel 400mg + Risperdal 4mg.
Kuukaudet elin kuin huumattu, olin sekaisin kuin seinäkello.
Lääkkeet lopetin ominpäin ja pääkin alkoi tuntua selvälle eikä enää itkettänyt joka päivä. Lääkittynä mietin vain itsemurhaa ja kuolemankaipuu oli jatkuvaa.
Nyt jälkeenpäin mietin tuota lääkehumalassa oloa kauhulla, nuo lääkkeet tekivät minusta mielisairaan.
Kommentit (4)
mulla ei vaan alkoa ole koskaan ollut kuvioissa mukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on sairaus, ja sitä on syytä lääkitä?
jos siis oikeasti olet kaksisuuntainen. neuroleptilääkitys ei ole ensisijainen bipoon..
Luin kerran naistenlehdestä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja tunnistin omia piirteitäni jutusta. Myös minä olin välillä väsähtänyt ja masentunut ja välillä taas hyvin energinen, ja silloin myös käytin liikaa alkoa ja ostelin.
Menin yksityiselle psykiatrille, ja kun kerroin epäilystäni, hän antoi yksinkertaisen kyselylomakkeen mulle, ja kun sen täytin, tulos oli että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lääkitys aloitettiin myös heti. Lääkkeistä tuli inhottavia sivuoireita, mutta itse mielialojen vaihtelu ei muuttunut miksikään. Kokeiltiin myös esim. epilepsian hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä kuten Deprakine jotka voivat joskus auttaa, mutta ei oikein apua ollut. Lopulta heitin toimimattomat mutta sivuvaikutuksia aiheuttavat lääkkeet menemään ja ajattelin, että olenhan elänyt jo yli 30 vuotta ilmankin lääkkeitä jotenkuten joten eiköhän tästä lähtienkin.
Olen saanut itse asioihin tarttumalla nyt ihan ilman ulkopuolista apua asiat paremmin hallintaan. Olen lopettanut alkonkäytön täysin, ja jo se pelkstäään on tasoittanut paljon kun kännissä tuli tehtyä niitä seksi- yms sekoiluja jotka manian merkeiksi luin. Enpä taida enää edes uskoa että minulla on kaksisuuntaista mielialahäiriötä.