Lue keskustelun säännöt.
Olen pian 4 vuotiaan lapsen yh äiti. Olen kai uupunut..jatkuvaa raivoamista ja huutoa lapselle.
25.01.2013 |
Käyn töissä,lapsi hoidossa. Koen olevani mailman huonoin äiti. Lapsi on todella itsepäinen ja kiukuttelee nykyisin ihan JOKA asiasta. Kaikki tilanteet ovat vaikeita ja minulla hermo kiristyy heti kun lapsi alkaa temppuilla, erityisesti silloin olen raivon vallassa kun on kiire lähteä tarhaan ja töihin tai kun pitäisi jo joutua nukkumaan tai kun lapsi temppuilee sängyssään ja itsekkin jo haluaisi vain nukkumaan että jaksaa seuraavan päivän. Raivoissani huudan ja raivoan kovalla äänellä,kiroilenkin joskus,kiukuttelen, siis kaikkea todella epäkypsää...miten noloa. Hermostun ihan turhistakin asioista joskus, vaadin ehkä lapselta liikoja ja sitten hermostun. Joskus tekisi mieli raivon vallassa vaan heittää lapsi tukasta huoneeseensa. Joskus olen tukasta nippassutkin. Mutta lähinnätoi raivoaminen huolestuttaa,voin kuvitella miten pelottavalle näytän...lapsi on siällään joka toinen vloppu..olen jo alkanut miettiä viikko viikko systeemiä,olisiko lapselle parempi ja minäkin jaksaisin..onko tama uupumusta vai mitä? ero on ok ja lapsi ja isä hyvin läheiset. elämä muutenkin kunnossa..tama on iso ongelma josta kannan surua..usein lupaan itselleni että lopetan ja aikuistun,hillitsen kiukkuni ja raivoni!
Kommentit (8)
Nyt vaan lopetat sen karjumisen. Mene vaikka sihisemään toiseen huoneeseen tai pure tyynyä. Ei aikuisen tarvitse purkaa tunteitaan karjumiseen, ne tunteet sinä luot itse ajatuksillasi, eivät ne ilmasta imeydy.
Et sinä ole uupunut, sinä vaan haluat karjua. Lopeta.
Ja anna sen mukulan temppuilla siellä sängyssä, mene nukkumaan. Kyllä se kohta huomaa että pimeässä yksin hilluminen ei ole kivaa.
Kiirekin on tunne. Ei se aika yhtään lisäänny siitä jos olet hermostunut. Usko pois. sama aika on käytettävissä, olit sitten hyvällä tai huonolla tuulella. Minä en ainakaan viitsi aamulla karjua kenelekään ja myöhästyminenkään ei ole sellainen rikos kuin luulet, kokeile joskus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitiä, jonka kanssa ei pääse positiiviseen tunneyhteyteen? Lapsihan on vielä tosi pieni. Mitä jos menisitte nukkumaan samaan aikaan ja olisit lapsen vieressä, lapsi saisi läheisyyttä samalla. Ainakin yksi ongema poistuisi sillä, saisit itsekin pidemmät unet. Onko teidän elämä ja suhde muutenkin pelkkää negatiivissävytteistä arjessa pärjäämistä ja sinnittelyä? Vai onko teillä myös iloa, jaksamista ja onnellisuutta?
Mutta kyllä tuonkin ikäinen osaa olla hyvin vaikea ja temppuileva.
Minä itse olen myös neljävuotiaan työssäkäyvä yh-äiti.
Ja olen huomannut että rauhallisella käytöksellä pääsen lapsen kanssa pidemmälle.
Eli hän käyttäytyy paremmin.
Yritä nyt purra hammasta ja käyttäytyä paremmin.
Mieti jos äitisi olisi käyttäytynyt sinua kohtaan samanlailla?
Mieti miten olisit halunnut äitisi sinua kohtaan käyttäytyvän.
Luulen että rakkaudella.
Me ainakin lapsen kanssa halitaan joka pv.
Ja sanotaan että rakastetaan.
Ja meitä on vaan me kaks, ei isiä ollenkaan.
Olisiko mahdollista, että isä hakisin vaikka pari kertaa viikossa hoidosta ja toisi yöksi kotiin tai veisi aamulla hoitoon, niin kauan, että pääset vähän niskanpäälle väsymyksestä?
Saisit vähän itsevarmuutta ja voimia keräiltyä niihin aikoihin, kun olet lapsen kanssa. Perheneuvolassa käynnistä voisi olla myös apua, että saisit keinoja lapsen käsittelyyn, muitakin kuin raivoamisen. Voi, toivottavasti haet jostain apua, ennen kuin menee kuppi nurin. Ei kukaan jaksa olla aina täydellinen vanhempi, erityisesti, kun on lapsen kanssa arjessa yksin. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen noin ettälapsi nukkui vieressäni ja silittelin hänet uneen,nyt kokeiltiin omaa sänkyä kun omassani alkaa olla ahdasta ja herään monesti yössä. Ehkä siirrymme takaisin vanhaan kuitenkin :) päivässämme on paljon halituksia,pusuja ja silityksiä, koitan aina jaksaa edes ihan vähän leikkiä lapsen kanssa töiden jälkeen,usein en jaksaisi ja olen kai poissaoleva kun lapsi hokee ettääiti leikitään nyt ja mina katson tvtä barbit kädessä. että paljon hyvääkin mahtuu..mutta..ap
ja rakastan sua sanotaan useasti päivässä..ap
Hyvä että olet huomannut muutostarpeen.Stressiä vähemmäksi/lapsi vuoroasumiseen/itselle aggressionhallintaryhmän apua tms. on varmaan se mistä kannattaa aloittaa - miten se nyt käytännössä järjestyykään. Voisiko isä "epävirallisesti" ottaa lapsen hoitoon vaikka viikoksi? Näin alkuun.