Toistuva keskivaikea masennus.

Pyydät sairaslomaa jos koet sitä tarvitsevasi. Toimintakyvyn jyrkkälasku on aika selvä kriteeri ainakin itselläni. Menee nopeammin ohitse kun hoitaa ajoissa kunnolla.

Muuten palkan.

Yöt menee valvoessa ja aamulla käyn nukkumaan, herään noin 12-13. muistivaikeudet tulleet taas :/ Listaa voisi jatkaa..... Sitäkin mietin kun olen nyt työtön että onhan sitä sairaslomaa otettava kun en voi tässä kunnossa töitä ottaa vastaan.

Muista, että suosta pääsee aina ylös ja joku päivä alkaa paraneminen. tuolla ajatuksella pääsee pahimmat päivät yli. Olethan hoitosuhteessa johonkin tahoon? MTT paras ja kannattaa hakea terapiaan jos masennus toistuvaa. Ymmärrä sinua! Samoja oireita mullakin 1-2 x vuodessa ja 1-2 kk kerrallaan.

Muista, että suosta pääsee aina ylös ja joku päivä alkaa paraneminen. tuolla ajatuksella pääsee pahimmat päivät yli. Olethan hoitosuhteessa johonkin tahoon? MTT paras ja kannattaa hakea terapiaan jos masennus toistuvaa. Ymmärrä sinua! Samoja oireita mullakin 1-2 x vuodessa ja 1-2 kk kerrallaan.

Ihana kun joku ymmärtää ja kirjoittaa asiallisesti. Mietin jo etten kysy täältä mitään kun yleensä vaan porukka v*** ja kettuilee.

Tämäkin palsta yllättää! :))

Olen onnekas, pääsin yksityiseen psykoterapiaan. Sain siihen ensiksi rahoitusta Kelalta, sittemmin sairaanhoitopiiriltä. Oikea pitkäkestoinen psykoterapia on pelastanut elämäni. Olisin luultavasti ilman sitä jo tappanut itseni.

Olen onnekas, pääsin yksityiseen psykoterapiaan. Sain siihen ensiksi rahoitusta Kelalta, sittemmin sairaanhoitopiiriltä. Oikea pitkäkestoinen psykoterapia on pelastanut elämäni. Olisin luultavasti ilman sitä jo tappanut itseni.

Masennusoireet olivat hallitsevia. Minulla oli vaihtelevan mittaisia masennusjaksoja jolloin toimintakyky oli alentunut, haudoin itsemurhaa, aloitekyky oli olematon, turhauduin herkästi ja kärsin unettomuudesta. Tunsin itseni arvottomaksi ja en nähnyt elämässäni mitään hyvää tai elämisen arvoista. Tunsin voimakasta syyllisyyttä. Monesti näiden masennuskausien alkuun tai loppuun ajoittui voimakasta ahdistusta.



Terapian mittaan tajusin, että todellinen ongelma on persoonallisuushäiriö johon masennusoireet linkittyivät. Ymmärsin, että tunne-elämäni oli erittäin epävakaata, yhtenä hetkenä olin tyytyväinen, toisena vihainen, kolmantena masentunut. Oma vastuunkantokykyni omista ongelmistani, virheistäni, tekemistäni asioista oli aika olematonta vaikka aina kyllä osasin selittää asiat itselleni parhain päin. Minulla oli muutamia erittäin intensiivisiä ja kiihkeitä ystävyyssuhteita jotka yksi kerrallaan katkesivat kaikki dramaattisissa merkeissä. Suhde puolisooni oli jotenkin kahtiajakoinen ja sitä tuohon aikaan leimasivat mustasukkaisuus, halveksunta ja pelko jätetyksi tulemisesta. Ajoittain sain raivareita jotka eivät olleet missään suhteessa näennäiseen syyhynsä. Olin hyvin itsekäs enkä pystynyt useinkaan laittamaan toisen etua omani edelle. Kaiken kaikkiaan elämä oli aika vaikeaa :(



8

Kamala lukea rankkaa tekstiä kun tajuaa että oma elämä on samankaltaista.

mutta ajattelen, että eikö siinä ole vahva lohtu ja toivo, minä ainakin sain todella paljon apua psykoterapiasta. Se kesti kauan ja oli aika rankkaa, mutta ehdottomasti se oli kaiken vaivan arvoista.



Masennusoireeni loppuivat oikeastaan ensimmäisen vuoden jälkeen. Jos terapia olisi tuolloin lopetettu, ne olisivat varmaankin palanneet.



Ahdistusta kesti pitempään.



Nykyään elän hyvää elämää, olen huomattavasti tasapainoisempi vaikka temperamenttinen olenkin. Siedän hyvin kaikkia omia tunteitani, en pelkää ahdistusta ja kestän sitä hyvin silloin kun se liittyy vaikkapa konstikkaaseen elämäntilanteeseen. Nautin elämästäni, olen opiskellut itselleni hyvän ammatin ja olen pidetty työntekijä, tykkään työstäni. Suhtaudun vastoinkäymisiin paljon tyynemmin kuin ennen.



8