Kallion lukio, kokemuksia?

1994. Keskiarvo oli yli 9. Harrastin tanssia ja valokuvausta, minulla oli todistus ainakin noista ja muistaakseni musiikin opettajalta. Harrastuneisuus oli niin tärkeä juttu, että minulla oli vähimmäispisteet sisäänpääsyyn noistakin hyvistä harrastuksista huolimatta. Pelkkä keskiarvo siis ei auta.



Suomi24:lla on joku Kallion lukio -keskustelu, tsekkaapa se. Ja yrittänyttä ei laiteta, eli laita paperit menemään vaan.



Mielestäni alle kasin keskiarvolla ei välttämättä ole mitään mahkuja. Ja pelkkä uteliaisuus/kiinnostuneisuus ei riitä, lahjakkuutta pitäisi myös osoittaa.

nyt yhteishaussa, tiedossa on, että ralistiset mahdollisuudet on päästä sisään, mutta lopulta se sitten riippuu kanssahakijoiden tasosta...



Pettymys on varmasti valtava, jos ei pääsekään sinne, mutta ei voi mitään.



Tyttö tuntee yhden Kalliolaisen, ja ainakin tämä viihtyy siellä ja kehuu koulua kovasti.

Pääsin sisälle vuonna 2003. Silloin maksimipistemäärä oli 20. Puolet pisteistä sai lukuaineiden keskiarvon perusteella, kuusi oli mahdollista saada harrastuneisuudesta, kolme opettajien kirjoittamista suosituksista ja yksi omasta vapaamuotoisesta hakemuksesta.



Oma lukuaineiden keskiarvoni oli 9,8, olin harrastanut kuusi vuotta teatteria, kahdeksan vuotta tanssia, soittanut kahdeksan vuotta pianoa ja valokuvannut neljä vuotta. Sain myös opettajilta hyvät suositukset. Pääsin kirkkaasti sisään. Ystäväni, jonka keskiarvo oli yhdeksän pinnassa ja joka oli harrastanut pari vuotta teatteria ja tanssinut nelisen vuotta pääsi myös sisään, mutta hänen pistemääränsä oli muistaakseni aivan siinä rajalla. Pelkällä keskiarvolla ei siis missään nimessä mennä sisään. Tarvitaan ainakin jonkin verran harrastuneisuutta ja opettajilta saadut hyvät suositukset ovat avainasemassa.



Kallion lukio on muuten aivan erinomainen koulu. Suosittelen lämpimästi.

lukuaineiden keskiarvosta max 10, harrastuneisuudesta max 7,

omasta hakemuksesta max 1

ja yksi on sitten vapaata riistaa :D



eli max 20.



Sisäänpääsyn pisteet ovat vaihdelleet tyyliin 16 - 18 välillä, ettei ihan helppoa päästä sisään.

mulla oli myös ystävä, joka haki sinne 90-luvulla. Hän harrasti myös tanssia ja keskiarvo oli yli ysi. Varmasti sai opettajiltakin suosituksia. Hän oli melkein täydellinen hakija, mutta ei päässyt. Hän pääsi keskustelemaan siitä, mitä olisi vielä puuttunut pääsemisestä, hänelle vastattiin, että isostodistus tai joku vastaava.

Sehän on sitten ihan täyttä peetä!

Sehän on sitten ihan täyttä peetä!

Vain lukuaineet huomioidaan ja sit noi harrastuneisuudet yms...

lukio ja selkeämpää ja helpompaa se on päämäärätietoiselle ihmiselle, jolla on tavoitteita kuin myös verkostointitaitoiselle (no, perussosiaaliselle siis). Itsellä ei ollut mitään tavoitteita ja olin vähän introverttikin, silloin voi olla aika raskas osa seurata erilaisia lahjakkuuksia, jotka puskevat omaa juttuaan eteenpäin. Kallio siis jonkin verran lannisti minua, koska aloin ajatella, että en ole niin lahjakas kuin muut.

2

miten olet "eheytynyt" tuosta?

mäkin menin sinne 2003.



Siellä puhuttiin selän takana paskaa ja tekotaiteellisuus kukoisti.



Ihan söpöä näin jälkikäteen ajatellen. Yli-innokkaita teinejä, jotka kuvittelee olevansa suuriakin taiteilijoita. :D Ihan herttaista. Sopii sellaisille, jotka ei jaksa välittää turhasta kilpailusta tai siitä mitä muut ajattelee.



No jaa, toisaalta ihmiset puhuu paskaa toisistaan varmaan vauvasta vaariin ihan joka paikassa, että eipä sillä.



Ja oikeestaan loppujen lopuksi se on varmaan aika sama käykö kallion vai tavislukion. Ei se nyt mikään wonderland ole todellakaan, vaan lukio. Ja lukiossa suurimmaksi osaksi on niitä lukuaineita.



Rakennus on kiva. :)

Yläasteiän erikoisuuden tavoittelun jälkeen mulle tuli kalliossa fiilis, että haluankin olla vaan ihan tavis.



Ilmaisuaineita olis ollu kiva muun koulunkäynnin ohessa harrastaa, mutta vähän ehkä häiritsi se, että osa porukasta otti turhan tosissaan ne. Eli tämmöstä harrastelijaa harrastelijan taitoineen ei oikein suvaittu. :D



En ole traumatisoitunut. :)

miten olet "eheytynyt" tuosta?

olen itseasiassa vähän kateellinen kaverille, joka kävi tavislukion ja on tehnyt omia taideproggiksia välittämättä, mitä muut ajattelee. Itsellä on rima jäänyt turhan korkealle. Tuntuu myös, että olen tosi ankara muille, jos näen jotain tuotoksia. Olen nähnyt tekotaiteellisuutta ja wannabe-henkeäkin, joten mikä vaan ei mene läpi. Voi sitten toisaalta olla, että olen sellainen katkeroitunut tyyppi, jonka kynnys lytätä väärällä tavalla taiteelliset on matala.:)

Mutta joo. Muistan samalla vuosikurssilla olleen tytön kertoneen myös, että ymmärsi Kalliossa, että hänellä ei ole mitään mahkuja näyttelijäksi. Oli kotoisin pikkukaupungista ja siellä haaveillut näyttelemisestä, Kalliossa joutui aikamoisten realiteettien (kilpailu ja muut lahjakkuudet) eteen.

Toisaalta moni samalta vuosikurssilta, jotka ei Kallion aikoina olleet edes erityisesti esillä missään, hakivat kuitenkin vaikkapa Taikkiin ja päätyivät töihin johonkin luovemmalle alalle, Kallio siis oli jonkinlainen pohja elämänvalinnoille.

2

[quote author="Vierailija" time="25.01.2013 klo 13:17"]

lukio ja selkeämpää ja helpompaa se on päämäärätietoiselle ihmiselle, jolla on tavoitteita kuin myös verkostointitaitoiselle (no, perussosiaaliselle siis). Itsellä ei ollut mitään tavoitteita ja olin vähän introverttikin, silloin voi olla aika raskas osa seurata erilaisia lahjakkuuksia, jotka puskevat omaa juttuaan eteenpäin. Kallio siis jonkin verran lannisti minua, koska aloin ajatella, että en ole niin lahjakas kuin muut.
2

[/quote]

valmistuin viime vuoden lopulla kalliosta ja vaikka koulu huippu olikin, jäi mulle vähän samat fiilikset. koululla oli tarjota paljon, mutta mulla ei ollut uskallusta ottaa sitä kaikkea vastaan. en oikein löytänyt mun juttua enkä samanlaisia ihmisiä (vaikka hyvät kontaktit mulla on jo nyt nuoriin suomalaisiin luovan alan ihmisiin :D) vaikka kouluajastani pääasiassa nautinkin. 

lukuaineissa mun taso laski (enkä tarkoita vain numerollisesti koska yläaste-lukio -siirtymässä numerolasku on aika normaalia) koska lakkasin yrittämästä. niin moni muu oli muka mua parempi. ainoa lukuainekurssi jolla sain onnistumisen kokemuksia oli se, jonka kävin eri koulussa eri tunnelmassa. vähän säälittää kyllä :--D

nyt lukiessani pääsykokeisiin oon huomannu sen etten usko enää oppivani asioita. mulla on sellainen pinttynyt käsitys ettei lukemalla voi oppia, oppiminen on juttu joka on joillekin suotu ja joillekin ei. ihan tyhmä ajatus josta yritän päästä eroon. ja jos (kun!!) nyt onnistun yliopistoon pääsemään niin asennoidun siihen alusta asti avoimin mielin.

kirjotin asiasta joskus blogipostauksen jonka päätin: "Kallio on tarjonnut mulle paljon motivoivaa, paljon tilaisuuksia itsensä toteuttamiseen ja itsensä etsimiseen. Se on tutustuttanut mut ihmisiin jollaisten en koskaan uskonut tulevan mun elämään. Ja silti toisinaan toivon että olisin valinnut toisin. Olisin valinnut ilmapiirin joka ei tee musta pelleä, vaan joka edelleen ois saanut mut uskomaan että ihminen (minäkin) osaa kyllä - eikä siihen tarvita kuin ripaus omaa tahtoa, itseluottamusta ja uskoa."

tän ei ollu tarkoitus kaataa kenenkään kalliohaaveita vaan pikemminkin kannustaa siihen että luottakaa itseenne ja tehkää niitä juttuja mitä koulu tarjoaa ihan alusta asti. tuolla saa mokata ja kannattaa mokata koska ilmapiiri on siihen ihan loistava.   jää parempi maku suuhun teillä :--)

Olen nyt "vasta" peruskoulun kahdeksannella, mutta koen hyväksi miettiä lukio asioita jo nyt. Itse olen tuota Kallion ilmaisupuolta miettinyt, sillä hinku lavalle yleisön eteen on ollut kova koko elämän ajan. Teatteria olen harrastanut lähemmäs 5 vuotta, musiikkia 8 vuotta (liikuntaharrastuskin on aina ollut ja kuvataidettakin tuli siinä noin 5 vuotta harrastettua). Teatteri on kuitenkin se tärkein ja haluaisin sydänjuuriani myöten näyttelijäksi. Onko minulla mitään mahdollisuuksia sitten tulevaisuudessa päästä sinne?

eli näyttöä tarvii olla vähän pidemmältä ajalta :)



Mutta kokoajanhan ehtii tehdä asian eteen jotain, riippuu haluajan iästä :)

Vastaan edelliselle, että sulla on loistavat mahdollisuudet, tervetuloa vain :) Nimenomaan pitkäkestoisia ja monipuolisia harrastuksia haetaan, kuten sulla on. Muista aloittaa jo ennen joulua kaiken sen hakumateriaalin hakeminen, sillä se kestää pirun kauan. On kuitenkin sen arvoista, tää on upea koulu!

t. Nykyinen kalliolainen kakkonen

Onko kukaan päässyt kallion lukioon 2 hakutoive sijalta (jos ei siis pääse ensimmäiseen vaihtoehtoon) ja pisteet riittäisi kallioon niin vaikuttaako 2 sija paljon??!

Itse pääsin vuonna 2015 8.3 keskiarvolla....

Mua pelottaa koska oon harraatanu teatterii aika vähä, jotai 2 vuotta mut mun mielest mun taidot on kuitenki erittäin hybät mun ikäselle (ei niiku itsekkäästi). Mut siel ei oo niit pääsykokeita nii pelottaa ettei ne saa nähä mun taitoja vaan vaa sen määrän mitä oon harrastanut.

Vanha ketju, mutta pakko kirjoittaa niinkin dramaattisesti, että Kallion lukio taisi pelastaa henkeni. Kävin peruskoulut ja muut pikkukaupungissa, jossa oli kunnon kiusaamiskulttuuri. Ihan opettajatasollakin, kenellekään oli turha mennä kertomaan. Kalliossa en muista törmänneeni kiusaamiseen ollenkaan, varmaan siksi, että niin monella oli samanlainen tausta. Päinvastoin, jossain vaiheessa huomasin itse kiusaavani toisia pikkusen. Kannustavassa ympäristössä keskiarvoni nousi ja aloin muutenkin voida paremmin. Nyt olen töissä ihan muualla kuin taidealalla, mutta muutamien opettajien kannustus luovissa aineissa auttoi löytämään omat vahvuudet. 

Hakeminen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin täälläkin on annettu ymmärtää. Kaikki harrastukset eivät ole samanarvoisia. Ystäväni, jonka keskiarvo oli yli 9, ja joka oli harrastanut teatteria yhtä kauan kuin minä, tanssinut ja ollut tukioppilaana ja isosena, ei päässyt sisään. Minulla oli hädin tuskin kasin keskiarvo, eikä juuri mitään tukioppilaskokemuksia. Mietin tätä kerran ääneen kirjallisen ilmaisun tunnilla, ja valintaprosessissa mukana ollut opettaja sanoi, että hän painottaa aina omahakemusta. Se vaikuttaa siihen, kuinka muut pisteet lasketaan. Ystäväni teki hienon julisteen, johon panosti. Minä kirjoitin vajaa kaksi sivua konseptipaperia. Uskon myös, että todistukset ja suositukset, joita sain, vaikuttivat asiaan. Teatteriohjaajani ja kuvataidekerhon vetäjät kirjoittivat minusta todella kauniisti. Eli älkää vaipuko epätoivoon, jos keskiarvo on huono, tai harrastuksia on vähän. Älkää yrittäkö hakemuksessa liikaa, vaan pyrkikää tuomaan oikea luonteenne esiin. Eivät ne opettajatkaan sinne halua vain taiteilijaperheiden vesoja, he ovat vain yleensä niitä, jotka keksivät hakea.

Aina välillä saa kuulla siitä, kuinka toisia turhauttaa Kallion kilpailuhenkisyys ja "tekotaiteellisuus". Kuitenkin lähes jokainen ihminen, jolta olen kuullut tällaista palautetta, on ollut yleensä sellainen, joka on itse ollut eniten äänessä. Eli siis näitä "tähtiä" on oikeasti aika vähän, suurin osa on mukavaa ja ahkeraa porukkaa, jotka toivottavat tervetulleeksi porukkaan. Jos ymmärtää ja hyväksyy omat puutteensa, voi koittaa olla iloinen muiden menestyksestä, ja kasvattaa omaa luonnettaan. Minä yritän olla iloinen joka kerta, kun kuulen kalliolaisesta, joka on menestynyt. Oli hän sitten ollut kouluaikoinaan kuinka rasittava tahansa.