Koirasta luopumisen kamaluus

Koirasi kyllä tulee toimeen ilman sinua. Se on vaan karu tosiasia. Koiralle on tärkeintä että se saa kuulua laumaan - vaikka sinä et siihen laumaan enää kuuluisi. Etsi koiralle hyvä koti jossa se saa elää arvoistaan elämää. Koiran lopettamista älä harkitse, jos kyseessä on nuori ja terve koira niin sillä on vielä monia hyviä vuosia edessä uudessa kodissa.



Jos tosi pahalta tuntuu niin sitten muutat yhdessä koiran kanssa. Eihän siinä sen kummempaa. Asunnon voi aina myydä. Tai laittaa vaikka vuokralle.

nämä on aina ikäviä tilanteita kun koira ei sopeudu tiettyyn asumismuotoon (esim. se kerrostalo). Sun on kuitenkin pakko ajatella asiaa järjellä, koira ei voi itse ratkaisua tehdä, sä joudut tekemään sen koiran puolesta. Ainut oikea vaihtoehto on tosiaan se muutto yhdessä koiran kanssa tai sitten koiralle uusi koti. Koira ei hauku päivät pitkin onnellisuuttaan, vaan kyse on siitä että koira voi huonosti.

ja itke jos itkettää. Se auttaa.

Tai kokeillut haukunestopantoja yms? Haukkumisen saa kitkettyä pois jos se on siis se ongelma.

Kiitos viesteistä. Kaikki mahdollinen on kokeiltu, haukkupannat myös. Koiralla on luonnossaan niin vahva vahtivietti että haukkuu siksi kaikki naapurien äänet. Ei se siis päättömästi räksytä, mutta on kovaääninen koira... Muutto ei tässä vaiheessa oikein ole mahdollista (muutakuin toiseen kerrostaloon....) joten en keksi muuta ratkaisua..



Hirveä päätös ja varmastikin minulle koiraa raskaampi! Meille jää kyllä toinen koira kotiin, muuten en olisi tällaista päätöstä voinut tehdä - sen verran on oma henkinen hyvinvointi koirista kiinni...

tällaista entistä kerrostalokoiraa jotka räkytti niin että naapurit häiriintyi.

Tiukkaa teki niillekin omistajille luopua koiristaan mutta hyvin on koirat meille sopeutuneet! Toinen ollut reilun vuoden meillä ja toinen muutaman kuukauden. Tulivat siis eri perheistä. Kyllä koira sopeutuu ja sinäkin alkujärkytyksen jälkeen :)



Etsi vain hyvä koti koiralle ja pyydä saada pitää yhteyttä jatkossakin. Tsemppiä!

ymmärrän että luopumine on todella raskasta.



Yritä keskittyä löytämään koiralle koti jossa tiedät että se viihtyy paremmin kuin kerrostalossa, ja ota lohtua siitä että koiralla on asiat paremmin :)

Kumpikaan ratkaisu ei mielestäni ole väärin. Tee niinkuin sydän sanoo. ja itke jos itkettää. Se auttaa.

Nuoremmasta koirasta oli pakko luopua. Luulin myynneeni koiran hyvään kotiin, mutta näillä tuli heti ongelmia koiran kanssa. Sellaisia ongelmia mitä meillä ei ollut koiran kanssa. Sanoin, että saavat palauttaa koiran ilmaiseksi meille, mutta myivät sen pari kuukauden kuluttua eteenpäin. Uusi omistaja soitti meille keskellä yötä ja valitti koirasta. Sanoin, että sen saa palauttaa meille, mutta ei ole kuulunut mitään. Toivottavsti ei ole tämäkin myynyt jo koiraa eteenpäin. Kaiken huipuksi uusi omistaja kuulosti siltä kuin olisi humalassa.

On niin pahamieli, kun menin rakkaan koiramme myymään. Luulin sen olevan koiralle parhaaksi. Olkaa tarkkoja kenelle koiran myytte. Ikinä en anna itselleni anteeksi, että koiramme lähti kiertämään kodista kotiin. Koiran pitäisi heti osata sopeutua uuteen paikkaan, eikä saisi ikävöidä.

Koira vaihtaa kotia turvallisesti, osaavien ihmisten silmien alla! Adoptiosta tehdään ihan sopimukset, ja kiertoon lähteminen minimoidaan useilla kotiehdokkaitten haastatteluilla. Luopujalle tää ei maksa mitään, tekevät vapaaehtoistyötä.



Lisäksi itse sain sieltä (ilmaiseksi) koulutusohjeita yhdistyksen kouluttajilta.

Enpä olisi uskonut että tämä on näin vaikeaa, tuntuu että koiran lopettaminenkin (syystä) olisi helpompaa kun ei enää tarvitsisi miettiä mitä koiralle kuuluu.. Nyt tuntuu että riistän koiralta kodin ja lauman ja teen sitä kohtaan väärin :(

mutta minusta olisi koiraa kohtaan väärin lopettaa. On tosi itsekästä luulla, että itse ja oma lauma on niin ihmeellinen, ettei koira muka ikinä sopeutuisi toiseen laumaan ja eläisi onnellista loppuelämää. Etsit vaan hyvän kodin sille, ja annat koiran sopeutua sinne, ei siis mitään järjestelyjä että käyt katsomassa sitä välillä tms koska se hidastan koiran sopeutumista uuteen paikkaan.

Itse olen koirankasvattajana useita kodinvaihtoja hoitanut, ja kaikki ne ovat menneet hyvin. Nämä siis niin että mulle on palautunut oma kasvatti, kun omistaja syystä tai toisesta ei ole voinut/halunnut enää koiraa pitää ja on luottanut minulle uuden kodin etsimisen. Koska kasvattajana etsin pennuillekin koteja, enkä hysteerisesti pelkää että jokainen koti on potentiaalinen huono koti (eihän muuten voisi edes kasvattaa jollei kellekään uskalla myydä), niin yhtä lailla voin etsiä aikuiselle koiralle kodin.

Kyllä se luopuminen on ap sulle vaikeampaa henkisesti kuin sille koiralle. Mutta jos kerran sulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, niin sitten on pakko vaan kestää se luopumisen suru. Mutta please älä tapata tervettä koiraa jolla vielä hyviä elinvuosia jäljellä vain siksi, että se vähän lievittäisi sinun syyllisyydentunteitasi ja huolta koirasta. Se koira voi saada vielä paljon hyviä vuosia, ja sen uusi ihminen/perhe paljon iloa koirasta!