Lue keskustelun säännöt.
Pakkonauraminen sosiaalisista syistä ahdistaa!
20.12.2012 |
Mä olen kyllä ihan kova nauramaan kun naurattaa, mutta mua ahdistaa esim. juhlissa tai vastaavissa, kun joku pitää puhetta ja sanoo jotakin hauskaksi tarkoitettua, ja yleisön pitää kohteliaisuussyistä nauraa näissä kohdissa jotka on tarkoitettu hauskaksi. Nuo tilanteet ahdistaa mua ihan ihmeellisen paljon :D En kestä sitä teennäisyyden määrää jotenkin.
Sekin on kiusallista, kun joskus yleisö tai osa siitä näyttääkin tulkitsevan tilanteen jotenkin väärin ja naurahtavat ihan oudossa kohtaa kun ovat jotenkin virittäytyneet odottamaan että jossakin kohtaa tulee se kun kuuluu nauraa.
Teatterissakin näkee samaa ja leffassa. Etenkin teatterissa, koska se on kuitenkin eri tavalla sosiaalinen tapahtuma. "Hauskoille" jutuille nauretaan kohteliaasti, koska niille kuuluu nauraa. Ei siksi, että ne aidosti naurattaisivat.
Joissakin naisporukoissa, miksei miesporukoissakin mutta etenkin naisporukoissa, on myös aika yleistä sellainen tyhjälle nauraminen, joka on juuri sitä sosiaalista naurua vahvimmillaan. Joku sanoo jotakin ihan ns normaalia ja kaikki nauravat, eivät siksi että se juttu olisi niin hauska vaan siksi, että nauraminen vaan kuuluu asiaan.
Ja ymmärrän tottakai, että ihmisillä on erilaisia huumorintajuja ja jotakuta saattaa ihan oikeasti naurattaa joku juttu, joka ei ole mun mielestä yhtään hauska. Väitän silti tunnistavani ja erottavani yleensä tämän sosiaalisen naurun aidosta huvittumiseen ja huumoriin perustuvasta naurusta.
Onko muita, jotka ei tähän sosiaaliseen nauruun oikein kykene ja joita se ahdistaa?
Kommentit (32)
Jos joku kertoo tollaisia juttuja niin hymyilen vaan kohteliaasti, muitta johan se nyt olisi älytöntä nauraa väkisin. Yhtä luonnotonta kuin itkeä käskystä.
Mutta siinä on kyllä naama kipeä kun on pakkohymyillyt vaikka pari tuntia jossain naisporukassa.
Ja siis tuo sosialainen nauruhan on tosi yleistä ja täysin normaalia toimintaa. Olen aina kokenut olevani jotenkin outo ja vähän erilainen, juuri siksi että katson monia tuollaisia sosiaalisia tapoja vähän niin kuin ihmettelevän ulkopuolisen silmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiset naura pelkästään silloin kun on hauskaa tai kerrottu hyvä vitsi. Nauramista aiheuttaa myös esim. hämmennys. Tämän huomaa jo pienillä lapsilla - saattavat nauraa kun torutaan sopimattomasta teosta, minkä aikuinen tietenkin tulkitsee hävyttömyydeksi, vaikka todellisuudessa lapsi on hämmentynyt, eikä tiedä miten toimia.
Jos joku kertoo tollaisia juttuja niin hymyilen vaan kohteliaasti, muitta johan se nyt olisi älytöntä nauraa väkisin. Yhtä luonnotonta kuin itkeä käskystä.
Mutta siinä on kyllä naama kipeä kun on pakkohymyillyt vaikka pari tuntia jossain naisporukassa.
Ja siis tuo sosialainen nauruhan on tosi yleistä ja täysin normaalia toimintaa. Olen aina kokenut olevani jotenkin outo ja vähän erilainen, juuri siksi että katson monia tuollaisia sosiaalisia tapoja vähän niin kuin ihmettelevän ulkopuolisen silmin.
ap
Jos olisi noin huono porukka ettei mulla olisi yhtään hauskaa oikeasti, niin lähtisin kotiin korkeintaan puolen tunnin päästä :D
Ehkä sinulla vain ei ole huumorintajua?
Ja mua pidetään huumorintajuisena. Kuten aloituksessakin sanoin, niin nauran kyllä jos jokin on mun mielestä hauskaa, ja moni juttu on. Hirveän moni myös ei ole.
Sehän se jutun ydin juuri oli, että sosiaalinen nauru ei liity varsinaisesti huumoriin tai hauskuuteen.
Ehkä sä et vaan ole tiedostanut sosiaalisen naurun olemassaoloa?
ap
Ehkä sinulla vain ei ole huumorintajua?
Ja mua pidetään huumorintajuisena. Kuten aloituksessakin sanoin, niin nauran kyllä jos jokin on mun mielestä hauskaa, ja moni juttu on. Hirveän moni myös ei ole.
Sehän se jutun ydin juuri oli, että sosiaalinen nauru ei liity varsinaisesti huumoriin tai hauskuuteen.
Ehkä sä et vaan ole tiedostanut sosiaalisen naurun olemassaoloa?
ap
mutta oikeasti ovat yhtä tylsiä kuin rautanaula.
Mutta hölmöähän se on käkättää jos ei naurata. Miksi teet niin? T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiset naura pelkästään silloin kun on hauskaa tai kerrottu hyvä vitsi. Nauramista aiheuttaa myös esim. hämmennys. Tämän huomaa jo pienillä lapsilla - saattavat nauraa kun torutaan sopimattomasta teosta, minkä aikuinen tietenkin tulkitsee hävyttömyydeksi, vaikka todellisuudessa lapsi on hämmentynyt, eikä tiedä miten toimia.
Ja esim. juuri näihin puheenpitämistilanteisiin mun mielestä liittyy sitä tiettyä kiusaantuneisuutta johon se kohtelias nauru sekoittuu.
"Ei ihmiset naura pelkästään silloin kun on hauskaa tai kerrottu hyvä vitsi."
Ja tuonhan mä tiedänkin kun siihen aloitukseni pointti keskeisesti liittyi.
ap
Leffassa nauran usein yksinäni, eri kohdissa kuin muut. Aika harva selvä "nauratusvitsi" naurattaa minua. Samoin en naura puheiden aikana tai stand-upissa, jos juttu ei mielestäni ole hauska. Tosin jos on, niin nauran antaumuksella, oli se sitten kenenkään muun mielestä hauska tai ei.
Työpaikalla en naura, jos juttu ei ole hyvä. En pidä työkavereistani, joten en naura heitä miellyttääkseni. Istua möllötän siinä vaan, ja ärsyttäähän se. Mutta en kerta kaikkiaan voi nauraa vain vahvistaakseni asemaani porukassa, en tarvitse sellaista mihinkään. Todella iso osa naurustahan on tällaista sosiaalista.
Sen sijaan "omieni joukossa" nauran paljon helpommin. Ei välttämättä siksi, että jutut olisivat parempia, mutta toisessa seurassa ne naurattavat enemmän: Hyvässä seurassa naurattaa huonommatkin jutut.
Joku kommentoi huumorintajusta: olen erittäin huumorintajuinen ja iloluontoinen ihminen. Myöskään nauruni puhkeamiseen ei paljoa vaadita. Siltikään en naura jos ei naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinulla vain ei ole huumorintajua?
Ja mua pidetään huumorintajuisena. Kuten aloituksessakin sanoin, niin nauran kyllä jos jokin on mun mielestä hauskaa, ja moni juttu on. Hirveän moni myös ei ole.
Sehän se jutun ydin juuri oli, että sosiaalinen nauru ei liity varsinaisesti huumoriin tai hauskuuteen.
Ehkä sä et vaan ole tiedostanut sosiaalisen naurun olemassaoloa?
ap
mutta oikeasti ovat yhtä tylsiä kuin rautanaula.
Mutta hölmöähän se on käkättää jos ei naurata. Miksi teet niin? T. Sama
Mutta mua silti ahdistaa ne tilanteet, kun en halua vaikuttaa töykeältäkään. "Pakko" siinä nyt tosiaan on vähän edes kohteliaasti hymyillä tms.
Mä en jaksa sen enempää todistella olevani huumorintajuinen, jos sulla on tarve ajatella että en ole niin ajattele sitten niin ;) se ei nyt ole oleellista tässä aloituksessa. Av:lla nyt vaan on tapana aina kääntää kaikki keskustelut kirjoittajien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Lisäksi huumorintajunkin voi käsittää niin monella tavalla, että vänkääminen aiheesta on muutenkin typerää. Monen mielestä juuri se oma huumorintaju on oikeanlaista, ja ne jotka eivät sitä ymmärrä eivät ole huumorintajuisia.
ap
Mä nauran koko ajan ja kaikelle, en oikein pysähdy analysoimaan mikä on aitoa naurua ja mikä feikkiä. En kuitenkaan koskaa pinnistele tai luo naurua, vaan se vain tulee aivan luonnollisesti :)
Lisäksi jos joku muu nauraa, niin yleensä minuakin alkaa naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nauran koko ajan ja kaikelle, en oikein pysähdy analysoimaan mikä on aitoa naurua ja mikä feikkiä. En kuitenkaan koskaa pinnistele tai luo naurua, vaan se vain tulee aivan luonnollisesti :)
Lisäksi jos joku muu nauraa, niin yleensä minuakin alkaa naurattaa.
Sosiaalinen nauru on kuitenkin ihan tunnettu juttu
http://www.tiede.fi/artikkeli/180/nauru_on_sosiaalista_liimaa
ja vielä toinen joskaan ei ehkä tieteellisin mahdollinen http://www.stara.fi/2012/07/03/tekonauru-ei-huijaa-ketaan/
ja huvittuneisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Sosiaalinen nauru on muunlaista viestintää, siitä kertomista että kaikki on ok ja että ollaan sen puolella, jonka jutuille nauretaan.
Esimerkiksi puheen pitäjän vitseille nauretaan, koska tilanne, jossa ihminen on pistänyt itsensä likoon ja häntä jännittää, on itsessään riittävän stressaava. Nauramisella kerrotaan, että "kiitos kun näet kaiken sen vaivan että pidät puheen, kun meitä on tässä joukossa niin paljon ujoja jotka ei koskaan uskallettaisi tehdä" ja että "tiedän hyvin miltä tuntuu seistä seistä siinä kaikkien edessä yksin arvioitavana, ja minusta ainakin olet hyvä tyyppi".
Luulen että ap sua helpottaisi, jos keskittyisit vähemmän siihen miltä SINUSTA tuollaisissa tilanteissa tuntuu, ja miettisit enemmän sitä, miltä siitä ihmisestä tuntuu, jota naurulla rohkaistaan tai muuten vaan tuetaan. Luulen, että suakin alkaa jossain vaiheessa "naurattaa" kun ymmärrät kuinka tärkeää se nauru hänelle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huvittuneisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Sosiaalinen nauru on muunlaista viestintää, siitä kertomista että kaikki on ok ja että ollaan sen puolella, jonka jutuille nauretaan.
Esimerkiksi puheen pitäjän vitseille nauretaan, koska tilanne, jossa ihminen on pistänyt itsensä likoon ja häntä jännittää, on itsessään riittävän stressaava. Nauramisella kerrotaan, että "kiitos kun näet kaiken sen vaivan että pidät puheen, kun meitä on tässä joukossa niin paljon ujoja jotka ei koskaan uskallettaisi tehdä" ja että "tiedän hyvin miltä tuntuu seistä seistä siinä kaikkien edessä yksin arvioitavana, ja minusta ainakin olet hyvä tyyppi".
Luulen että ap sua helpottaisi, jos keskittyisit vähemmän siihen miltä SINUSTA tuollaisissa tilanteissa tuntuu, ja miettisit enemmän sitä, miltä siitä ihmisestä tuntuu, jota naurulla rohkaistaan tai muuten vaan tuetaan. Luulen, että suakin alkaa jossain vaiheessa "naurattaa" kun ymmärrät kuinka tärkeää se nauru hänelle on.
Miksi mulla tulee koko ajan tässä ketjussa tunne, että mua pidetään jotenkin tyhmänä. Jos aloitan ketjun puhuen sosiaalisesta naurusta, niin ymmärrän varmaan myös sosiaalisesta naurusta aika paljon.
Siitä huolimatta se tuntuu kiusalliselta ja ahdistavalta, vähän niin kuin monet muutkin ns. teennäiset sosiaaliset tavat. Siitä huolimatta, että ymmärrän hyvin niiden funktion. Tämä liittynee juuri siihen kummalliseen erillisyyden tunteeseen, joka mua usein vaivaa. Tämä ei ole ainut sosiaalinen tapa, jota katselen ikään kuin ulkopuolelta kiusaantuneena. Oon jotenkin huono teeskentelemään ja samalla kuitenkin haluaisin tehdä niin, koska ymmärrän sen tarkoituksen.
Jos haluat toiselle hyvää, ja haluat näyttää että olet ystävällinen, niin eihän nauru ole teeskentelyä siinä tilanteessa.
Minusta sinä otat asiat ihan liian vakavasti. Tämä nykyajan loputon aitouden ylistys just saa ihmiset hämmentyneiksi kun ei ymmärretä käyttäytyä tilanteen mukaan, vaan luullaan että ensin pitäisi olla tunne ja sitten vasta toiminta. Oikeasti se menee useimmiten päin vastoin; ensin on toiminta, siitä seuraa oikea vierystila ja tunnetaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siinä mielessä omavarainen, että en tarvitse hyväksyntää joka ryhmään, enkä myöskään koe, että minun tarvitsee "kannatella" esimerkiksi puheen pitäjää tai koomikkoa. Toki osaan kohteliaisuusnaurun ja voin käyttää sitä kyllä, jos joku olisi esimerkiksi joutumassa noloon tilanteeseen ja nauruni auttaisi siinä. Varsinkin kun minulla ei ole mitään vaikeuksia olla ainoa joka jollekin nauraa. Mutta "tyhjän takia" en sosiaalisesti naura.
En naura edes lasteni jutuille, jos ne eivät naurata minua. Toki heille hymähdän hyväksyvästi, mutta onneksi suurin osa heidän hauskoista jutuistaan on oikeasti aivan hulvattomia.
Minua ei myöskään naurattanut Klovni-elokuva, jota iso osa ihmisistä pitää tosi hauskana. Siinähän nauretaan "hätkähdyttävyydelle" ja tabuille, ja kun minulla ei tuollaiset jutut hätkähdytä, niin myöskään "ai kauheaa, hahhahhaa" -naurua ei synny.
-10
suinkaan tyhmänä, mutta pidän sua sellaisella tavalla itseäsi tarkkailevana, että et pysty rentoutumaan ja toimimaan ryhmäkoodissa, koska et joko osaa asettua toisten ihmisten asemaan tai sitten et halua eläytyä siihen miltä heistä tuntuu, koska sulle on niin tärkeä analysoida ja kontrolloida tilannetta ja olla kartalla siitä että mitä tapahtuu.
Pidät muiden ihmisten ystävällistä käytöstä teeskentelynä, mikä minusta on omituista. Tietoinen valinta luoda hyvää yhteishenkeä ja unohtaa hetkeksi ne omat vaivat ja murheet ja ylipäänsä se oman navan ympärillä pyöriminen ei minusta ole mitään teeskentelyä vaan toimintamalli, jonka suuri osa aikuisista ihmisistä on opetellut (koska ei se aina alussa tule luonnostaan) ja joka antaa useimmille suurta tyydytystä. Se on sellaista oman tunnetilan säätelyä, joka tuo muuhunkin elämään myönteisyyttä ja voimaa.
suinkaan tyhmänä, mutta pidän sua sellaisella tavalla itseäsi tarkkailevana, että et pysty rentoutumaan ja toimimaan ryhmäkoodissa, koska et joko osaa asettua toisten ihmisten asemaan tai sitten et halua eläytyä siihen miltä heistä tuntuu, koska sulle on niin tärkeä analysoida ja kontrolloida tilannetta ja olla kartalla siitä että mitä tapahtuu.
Pidät muiden ihmisten ystävällistä käytöstä teeskentelynä, mikä minusta on omituista. Tietoinen valinta luoda hyvää yhteishenkeä ja unohtaa hetkeksi ne omat vaivat ja murheet ja ylipäänsä se oman navan ympärillä pyöriminen ei minusta ole mitään teeskentelyä vaan toimintamalli, jonka suuri osa aikuisista ihmisistä on opetellut (koska ei se aina alussa tule luonnostaan) ja joka antaa useimmille suurta tyydytystä. Se on sellaista oman tunnetilan säätelyä, joka tuo muuhunkin elämään myönteisyyttä ja voimaa.
kyse itsetarkkailusta tai rentoutumisen puutteesta ollenkaan. Kyse on ihan simppelisti siitä, että miltä musta tuntuu. Jos naurattaa, niin nauran. Ja olen tosi kova nauramaan. Jos ei naurata, niin en naura, jollei kyseessä ole sellaisen ihmisen johon suhtaudun neutraalisti tai josta pidän "hätätilanne". Enemmän tilanteen kontrollointia on juuri tuo "pelastaminen" tai "yhteishengen ylläpito" kuin se, että olen sellainen kuin olen. Ja faktahan on, että puheen pitäjää tai koomikkoa tyydyttää eniten aito nauru, sellainen että ihminen oikeasti huvittuu ja tikahtuakseen nauraa, kuin se että hehehhetellään myötätunnosta tai tavan vuoksi.
Minä en myöskään saa suurta tyydytystä, myönteisyyttä tai voimaa siitä, että yritän naureskella porukassa, jonka jutut eivät naurata ja johon minun muka pitäisi naurulla pyrkiä. Sen sijaan tyydytystä, myönteisyyttä ja voimaa saan siitä, että jokin asia huvittaa minua oikeasti. Ja kuten sanoin aiemmin, toisten kanssa ja toiset jutut nyt vaan huvittavat minua enemmän.
-10
suinkaan tyhmänä, mutta pidän sua sellaisella tavalla itseäsi tarkkailevana, että et pysty rentoutumaan ja toimimaan ryhmäkoodissa, koska et joko osaa asettua toisten ihmisten asemaan tai sitten et halua eläytyä siihen miltä heistä tuntuu, koska sulle on niin tärkeä analysoida ja kontrolloida tilannetta ja olla kartalla siitä että mitä tapahtuu.
Pidät muiden ihmisten ystävällistä käytöstä teeskentelynä, mikä minusta on omituista. Tietoinen valinta luoda hyvää yhteishenkeä ja unohtaa hetkeksi ne omat vaivat ja murheet ja ylipäänsä se oman navan ympärillä pyöriminen ei minusta ole mitään teeskentelyä vaan toimintamalli, jonka suuri osa aikuisista ihmisistä on opetellut (koska ei se aina alussa tule luonnostaan) ja joka antaa useimmille suurta tyydytystä. Se on sellaista oman tunnetilan säätelyä, joka tuo muuhunkin elämään myönteisyyttä ja voimaa.
Hyviä pointteja, tosiaan tietty rentoutumisen kyky sosiaalisissa tilanteissa puuttuu. En tarkoita että olisin jotenkin jännittynyt, mutta jollakin tapaa alitajuisesti varautunut olen tms. Olen ollut vähän kiusattu ja arka lapsena, enkä varmaan ole sosiaalistunut mihinkään ryhmiin ihan täysillä. Kenties siksi edelleenkin monet sosiaaliset tavat tuntuvat itsestäni tunnetasolla oudoilta, vaikka todellakin ymmärrän niiden hyvää tarkoittavan funktion ja tunnen itseni kiusaantuneeksi, kun se "teeskentely" ei tule luonnostaan. Teeskentely on voimakas sana enkä tarkoita sitä niin negatiivisessa mielessä mitä voisi kuvitella. Mä vaan olen aina ollut sellainen "ulkopuolinen tarkkailija" ja tunnen enemmän tai vähemmän ahdistusta tuollaisissa tilanteissa, kun tiedän miten "pitäisi" toimia mutta se ei tule multa luonnostaan. Esim. juuri jonkun naisporukkatapaamisen jälkeen olen aivan poikki, kun olen yrittänyt olla mukana ja mukava ja edes hymyillä kun muut nauravat sosiaalista nauruaan.
Ja täytyy vielä tarkentaa, että mulla on kuitenkin ne "omat porukkani" joissa olen vapautunut ja aika erityyppinen kuin vieraammassa seurassa. Omissa porukoissa huumorikin on yhtenevää.
ap
itsetarkkailusta ja rentoutumisen puutteesta. Sanoit että työkavereidesi seurassa et naura, möllötät vaan. Se on selvä merkki muille, että et koe oloasi rennoksi heidän kanssaan, etkä luota heihin. Haluat käyttää sitä valtaa mitä sulla on, viestimällä että et pidä heistä. Sanoit myös nauravasi kavereidesi kanssa koska hyvässä seurassa huonotkin jutut ovat hauskoja. Silloin olet rentoutunut ja porukan fiiliksessä mukana.
itsetarkkailusta ja rentoutumisen puutteesta. Sanoit että työkavereidesi seurassa et naura, möllötät vaan. Se on selvä merkki muille, että et koe oloasi rennoksi heidän kanssaan, etkä luota heihin. Haluat käyttää sitä valtaa mitä sulla on, viestimällä että et pidä heistä. Sanoit myös nauravasi kavereidesi kanssa koska hyvässä seurassa huonotkin jutut ovat hauskoja. Silloin olet rentoutunut ja porukan fiiliksessä mukana.
En naura työkavereiden seurassa, koska ei eivät ole hauskaa seuraa, eivätkä muutenkaan mukavia ihmisiä. Ei siinä sen kummemmasta ole kysymys. Voisin toki nauraa, jos kokisin tarpeelliseksi yrittää kuulua porukkaan. Mutta en koe, joten möllöttelen rauhassa omissa mietteissäni, rentona. En myöskään tarkkaile itseäni, miksi niin tekisin? Jos heidän jutuistaan sattuisi kantautumaan korviini jotain hauskaa, voisin nauraa, eli en suinkaan pidättele itseäni siinä: nyt tarkkana, nyt ei saa naurattaa!
Mutta minua ei haittaa se, että he huomaavat että heidän juttunsa eivät huvita. En tarvitse tasapainooni muiden miellyttämistä, siihen se kaiketi kärjistyy. Siis en ahdistu siitä, jos en ole koko aikaa kaikille mieliksi. Sen takia olekin niin vapaa itsetarkkailusta ja vapaa olemaan rennosti tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja hyvässä seurassa tuppaa olemaan samanlainen huumorintaju. Silloinkaan en tietystikään naura, jos juttu ei ole hauska.
Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä, etkä sinä voi selittää heidän käytöstään omien tuntemuksiesi perusteella.
-10
Jos joku kertoo tollaisia juttuja niin hymyilen vaan kohteliaasti, muitta johan se nyt olisi älytöntä nauraa väkisin. Yhtä luonnotonta kuin itkeä käskystä.