Lue keskustelun säännöt.
Mulle tulee koko ajan pahoja mielikuvia ja ajatuksia tapahtumien kulusta, en pysty rauhoittumaan :(
01.09.2012 |
En tiedä, miksi tämä 8v tapaus on saanut minut näin raiteiltani. Tai siis iahn kammottava tapaus tietysti, mutta miksi se koskee minuun henkilökohtaisesti niin paljon.. En pystynyt nukkumaan viime yönä ja tänään olen kuin pakonomaisesti lukenut aiheesta ja ollut todella ahdistunut.
Olen varma, että lapsi on paniikissa laskenut alleen kidutuksen aikana, ja että häntä on sitten rankaistu siitäkin. Siis aiemmissa kidutussessioissa. Tämä asia pyörii koko ajan päässä, miksi en pysty lopettamaan tällaista.
Haluaisin koko sydämestäni pelastaa tuon lapsen. Sydän käpristyy, kun mietin, millaista kepeää keväistä riemua meidän äitienpäivämme oli. Ja millaista sitten jossain muualla.
Mun psyyke ei meinaa kestää näitä ajatuksia, ja kuinka säälittävä ja naurettava olenkaan, kun itken ITSENI ja oman kestämisen takia.
Mä oikeasti ihmettelen, miksi ei ole avattu jotain kriisipuhelimia aiheeseen liittyen, sillä olen varma, etten ole ainoa sydänjuuria myöten järkyttynyt. Vai olenko?
Tässä meni samalla usko kokonaan järjestelmään. Kuvittelin kai, että tämä on vielä lintukoto, mutta korruptoitunut, sisäänpäinlämpiävä koneisto todella kylmää ennenkuulumattomalla tavalla.
Kommentit (19)
että on ollut todella järkyttynyt tästä tapauksesta ja että yleensä häntä ei ole mitkään murhat/perhesurmat koskettaneet milläänlailla.
Mutta tämä on saanut meidät molemmat ihan tolaltaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa lukemasta aiheeseen liittyviä uutisia ja keskusteluja. Sitä tyttöraukkaa et voi enää pelastaa ja toisaalta hänen kärsimyksensä ovat nyt ohi. Keskity omiin rakkaisiisi, kohtele heitä hyvin ja näytä, että he ovat tärkeitä sinulle. Ole turvallinen ja välittävä aikuinen niin omille lapsillesi kuin heidän kavereilleenkin. Pidä tuntosarvet herkkinä huomaamaan mahdollinen pahoinvointi, ja puutu siihen tarpeen mukaan.
Järkyttynyt saa olla, ja pitääkin, mutta älä jää mässäilemään tapauksella.
mutta aika epätervettä tuollainen vellominen on. Varmasti ihminen saa kiihdytettyä itsensä vaikka minkälaiseen epätoivoon, jos tekee noin kuin sinä ap teet. Mässäät ja luet yksityiskohtia. :O Voi sitä tietty lähteä suremaan aivan kaikki maailman vieraiden ihmisten kamaluudet ja surut itsessään tuolla tasolla, mutta varmasti siinä tilttaa sitten se oma pää jossakin vaiheessa. Jotenkin tuntuu että sulla on jotakin muutakin, minkä nyt sitten kohdistat tällaiseen kieltämättä kyllä todella kamalaan tapaukseen ja jäät vellomaan siihen.
Ja kertonut kuinka ihana ja tärkeä hän on. Mutta silmät hakeutuvat kuin väkisin näihin aiheisiin netissä ja filmi pyörii pään sisällä.
Etenkin ajatus siitä alleenlaskemisesta vainoaa minua nyt.
Minulla eiole ollut sen sijaan mitään väkivaltafantasioita tekijöitä kohtaan, ajattelen sitä lasta ja viranomaistahoa, pka mahdollisti tämän. Isä ja naisystävä saavat tuomionsa, mutta systeemin mädänneisyys on vaikea kestää. Kuin kaikki tuki ja turva olisi pyyhkäisty pois. Miksi kallista järjestelmää ylläpidetään, jos se ei puutu?? Samalla tuo järjestelmä esti yksityishenkilöiden yhteisöllisen puuttumisen tilanteeseen, koska se on rikos. Sosiaalitoimella on yli valta asiassa, pahoinpitelyt havaitsevan lääkärin ja poliisinkin yli. Ja sama taho lähettää vastustelevan lapsen kiduttajalleen. Mä en pääse tästä ajatuksesta yli. Käsitykseni muuttuivat peruuttamattomasti ja uskon, että esim.äänestyskäyttäytymiseni muuttuu. Nykymalli on tehoton ja passivoiva. Niiltäkin, jotka haluaisivat auttaa, viedään auttamisen mahdollisuus, ja korruptoituneet systeemin mädättäneet antavat pahuudelle avaimet käteen.
Ap
Lakkaa lukemasta aiheeseen liittyviä uutisia ja keskusteluja. Sitä tyttöraukkaa et voi enää pelastaa ja toisaalta hänen kärsimyksensä ovat nyt ohi. Keskity omiin rakkaisiisi, kohtele heitä hyvin ja näytä, että he ovat tärkeitä sinulle. Ole turvallinen ja välittävä aikuinen niin omille lapsillesi kuin heidän kavereilleenkin. Pidä tuntosarvet herkkinä huomaamaan mahdollinen pahoinvointi, ja puutu siihen tarpeen mukaan.
Järkyttynyt saa olla, ja pitääkin, mutta älä jää mässäilemään tapauksella.
Minä myös valvoin viime yön ja voin fyysisesti pahoin tästä asiasta. Nukahtelin välillä, mutta tämä tuli uniinkin. Säpsähtelin hereille ja silmissäni näin tytön kokemia kauhuja ja suunnatonta tuskaa. Oksensin pariin kertaan. En vaan voi saada pientä tyttöä mielestä, vaikka en tietoisesti ole enää eilisen jälkeen lukenutkaan aiheesta mitään.
Niin kuin AP:lläkin ei minullakaan ole mitään väkivaltaisia ajatuksia kiduttajia kohtaan. Olen vaan rukoillut pikkuisen puolesta.
Itselläni on saman ikäinen tyttö ja vuotta nuorempi poika. Ovat saaneet parasta äitiä ikinä tänään, tulevat saamaan jatkossakin.
Olen miettinyt omaa äitiyttäni, tietynlaista kiivautta, jota minussa on, pahoja sanoja joita joskus tulee sanottua... haluan tulla lempeämmäksi ja kertoa silläkin tavalla, kuinka rakkaita ja arvokkaita lapseni ovat, että he ansaitsevat vain parasta kohtelua joka hetki. Äitiys on suuri palvelutehtävä.
En aio Enkeli-Eerikaa unohtaa koskaan, mutta parasta mitä voin tehdä on olla äideistä parhain omilleni ja ymmärtää puuttua, jos näen hätää muualla. Minä aloitan sen maailman muuttumisen nyt ja heti itsestäni ja lähipiiristäni.
Uskon, että tämä vaikuttaa samoin moniin vanhempiin.
Menen taas peittelemään lapsoseni, lasken peiton alta pilkistäviä varpaita ja kiitän heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten syyttäjä kommentoi. Itse olen itkeny jo niin paljon tämän vuoksi, että noudatan nyt ketjussa olleen viisaan neuvoa. Tyttöä ei enää takaisin saada, tärkeintä keskittyä eläviin ja mennä eteenpäin. Välittää omasta perheestään ja lopettaa näiden juttujen lukeminen.
Tosin tuomio kyllä sitten aikanaan minua kiinnostaa.
Äiti Teresan sanoin, jos haluat muuttaa maailmaa, mene kotiisi ja rakasta perhettäsi. Kodista se se kaikki lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä uutinen on ainoa joka on saanut minut voimaan pahoin ja ahdistumaan ja jonka takia olen itkenytkin. Kun mietin pienen tytön hätää, tuntuu järkyttävän pahalta. Itselläni on vielä pieni ,9- ,vuotias joka on iloinen ja elämänintoa täynnä. Toivon todella että tuo tapaus selvitetään perinpohjin ja viranomaiset saa vastata teoistaan myös
Ap kuvaili traumatisoitumisen oireita. Hae ihan oikeasti apua, että saat asian käsiteltyä.
Jos on noin pahasti järkyttynyt, niin taustalla liene joku oma trauma, turvattomuus tai väkivaltakokemus. Muistuuko mieleen? Tai jonkun muun vaikea kokemus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuvaili traumatisoitumisen oireita. Hae ihan oikeasti apua, että saat asian käsiteltyä.
Jos on noin pahasti järkyttynyt, niin taustalla liene joku oma trauma, turvattomuus tai väkivaltakokemus. Muistuuko mieleen? Tai jonkun muun vaikea kokemus?
Ei nyt selitetä järkyttymistä pois sillä, että taustalla on joku oma trauma! Ikään kuin tästä ei pitäisikin järkyttyä? Normaali tunteva ihminen järkyttyy kyllä, se on normaalia, sen PITÄISI OLLA NORMAALIA. Menee sitten hakemaaan apua jos meneee. Jotenkin ällöttävää selittää, että järkytys voisi aiheutua vain jostain omista vanhoista kokemuksista. Kylmää. God help us
Minuakin on itse asiassa vaivannut ajatus alleenlaskemisista, hapenpuutteista aikeismepien sitomisten aikana ja niistä seuranneista lisäkidutuksista, mutta minua eivät kiinnosta tekijät yhtään.
Sen sijaan ap:n kommentit tuosta järjestelmästä joka lähettää vastustelevan lapsen kiduttajalleen ja estää tai hidastaa ihmisten puuttumisen tekemällä siitä laitonta osuvat oikeaan.
Ei voi olla niin, että lapsessa on useiden aikuisten huomaamat pahoinpitelyn jäljet, muttalapsi jää prosessin uhriksi.
Minäkin olen valmis muuttamaan äänestymiskäyttäytymistäni, osallistumaan vaikka mielenosoitukseen ja vaatimaan selontekoa tuosta nykyisestä prosessista.
En enää usko järjestelmän toimivuuteen. Kyllä olen suunnattoman pettynyt suomalaiseen lastensuojelujärjestelmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn kokemia tuntemuksia lukies tulee mieleen että kylläpä minä, nuori aikuinen, olen jo täysin turtunut maailman menoon. oon lukenu erittäin tarkasti tänki tapauksen yksityiskohdista uutisista ja silti ei oikeen tunnu missään. Ku aina ku alkaa miettii ni tulee mileen paljon pahemmion ahdistaneita juttuja. Jännä, miten sitä turtuukaan. Ja olen sisimmässäni hyvin herkkä. Tai sit olin? Mikähän mun mieleni näin turrutti? ehkä se, että koko nuoruuteni on sattunu aina vaan pahempaa ja pahempaa. Joskus aiemmin tää uutinen ois varmaan mutki saanu aika raiteiltaan jos osi tarkkaan seurannu juttuja. Nyt tuntuu et aina parin viikon tai kuukauden välein tulee uusi juttu "mässäiltäväksi" iltapäivälehtiin. Multa ei liikene enää välittämistä siinä määrin. Tänäänkin oon lähinnä pohtinu aina uuden topikin tästä tapauksesta nähdessäni sitä, kuinka menee alle kuukausi ja kukaan ei muistakaan koko juttua ja on jo joku uus asia mässäiltävänä. Huh, nyt tuntuu siltä et oon ihan tunteeton ihminen... kun en jaksa välittää. mut voimathan siinä loppuu, jos jokaisesta tän tason ja paheman tason uutisesta ahdistuu.
juuri sinunlaisten ihmisten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei unohdeta Enkeli-Eerikaa, mutta keskitytään tietoisesti HUOMAAMAAN kaikki lapset ja heidän hätänsä. Kesksitytään myös oikein tietoisesti olemaan luotettavia ja hyviä, lempeitä ja turvallisia vanhempia omille lapsillemme NYT.
tämän Eerika jutun takia.
Olen kyllä erittäin herkkä ja tunteellinen ihminen. Ja olen kärsinyt lapsena henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, sekin varmasti vaikuttaa.
Totta kai tällaisita uutisista saa järkyttä ja kamalaa olisi jos ei millään tasolla koskettais. Mutta liiallinen ahdistuminen ei ole tervettä. Itse tiedostan tämän, että reagoin nyt liian rajusti ja siksi otan yhteyttä omaan lääkäriini ma.
Tsemppiä kaikille ja pidetään huolta toisistamme.
tyttöparan kohtaloa. Miten kamalaa tämä on... itken kun ajattelen miten hän on joutunut kärsimään. Ajattelen mielessäni kuinka haluan pelastaa hänet ja ottaa pois hänet niiltä hirviöiltä jotka riistivät hänen elämänsä. Nyt hänellä on hyvä olla, enää ei tarvitse kärsiä. Rauha hänen pienelle sielulleen.
Apn kokemia tuntemuksia lukies tulee mieleen että kylläpä minä, nuori aikuinen, olen jo täysin turtunut maailman menoon.
oon lukenu erittäin tarkasti tänki tapauksen yksityiskohdista uutisista ja silti ei oikeen tunnu missään. Ku aina ku alkaa miettii ni tulee mileen paljon pahemmion ahdistaneita juttuja.
Jännä, miten sitä turtuukaan. Ja olen sisimmässäni hyvin herkkä. Tai sit olin?
Mikähän mun mieleni näin turrutti? ehkä se, että koko nuoruuteni on sattunu aina vaan pahempaa ja pahempaa.
Joskus aiemmin tää uutinen ois varmaan mutki saanu aika raiteiltaan jos osi tarkkaan seurannu juttuja.
Nyt tuntuu et aina parin viikon tai kuukauden välein tulee uusi juttu "mässäiltäväksi" iltapäivälehtiin. Multa ei liikene enää välittämistä siinä määrin.
Tänäänkin oon lähinnä pohtinu aina uuden topikin tästä tapauksesta nähdessäni sitä, kuinka menee alle kuukausi ja kukaan ei muistakaan koko juttua ja on jo joku uus asia mässäiltävänä.
Huh, nyt tuntuu siltä et oon ihan tunteeton ihminen... kun en jaksa välittää. mut voimathan siinä loppuu, jos jokaisesta tän tason ja paheman tason uutisesta ahdistuu.
Kyllä tämä tapaus on poikkeuksellisen karmea Suomen oloissa. Myös globaalisti. Lapsiin kohdistuva kidutus on esim. Syyriassa kammottavaa todellisuutta, ja siihen kansainvälinen yhteisö reagoi voimakkaasti. Ihmettelen todella, jos mikään ei sisällä värähdä, kun tällaista kuulee tapahtuneen suomalaisen hyvinvointivaltion järjestelmän suojeluksessa.
Ap
Apn kokemia tuntemuksia lukies tulee mieleen että kylläpä minä, nuori aikuinen, olen jo täysin turtunut maailman menoon.
oon lukenu erittäin tarkasti tänki tapauksen yksityiskohdista uutisista ja silti ei oikeen tunnu missään. Ku aina ku alkaa miettii ni tulee mileen paljon pahemmion ahdistaneita juttuja.
Jännä, miten sitä turtuukaan. Ja olen sisimmässäni hyvin herkkä. Tai sit olin?
Mikähän mun mieleni näin turrutti? ehkä se, että koko nuoruuteni on sattunu aina vaan pahempaa ja pahempaa.
Joskus aiemmin tää uutinen ois varmaan mutki saanu aika raiteiltaan jos osi tarkkaan seurannu juttuja.
Nyt tuntuu et aina parin viikon tai kuukauden välein tulee uusi juttu "mässäiltäväksi" iltapäivälehtiin. Multa ei liikene enää välittämistä siinä määrin.Tänäänkin oon lähinnä pohtinu aina uuden topikin tästä tapauksesta nähdessäni sitä, kuinka menee alle kuukausi ja kukaan ei muistakaan koko juttua ja on jo joku uus asia mässäiltävänä.
Huh, nyt tuntuu siltä et oon ihan tunteeton ihminen... kun en jaksa välittää. mut voimathan siinä loppuu, jos jokaisesta tän tason ja paheman tason uutisesta ahdistuu.
Minulla ihan sama.
Haluisin nähdä, kun tekijät kidutetaan hitaasti hengiltä. Valtion pitäisi kiduttaa tällaiset hengiltä, nykyään se onnistuisi vaikka roboteilla, jos ei pyöveleitä kotimaasta löydy.
Mutta jos voisin vain pelastaa tuon tytön se riittäisi.
:(:(:(