Sinä joka olet vienyt alle 3 vuotiaan hoitoon ja hän on nyt esiteini tai teini.

hänet hoitoon 1,5-vuotiaana. Valmistui viime vuonna ylioppilaaksi huippuarvosanoin huippulukiosta ja on nyt maailmalla välivuotta viettämässä. Välimme ovat lämpimät ja läheiset.

Tyttö meni hoitoon 1v2kk ikäisenä ja on nyt 12-vuotias. Mukava tyttö, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Suhde on aina ollut läheinen.

Eniten vaikuttaa se, millaiset kotiolot ovat ja miten lapsia kotona kasvatetaan. Miten paljon tai vähän on sosiaalisia ongelmia, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia tai taloudellisia ongelmia. Kodin ja vanhempien merkitys on aina suurin, vaikka lapsi hoidossa olisikin ikävuodet 2-3.

Olemme hyvin laheisia, han on sosiaalinen, mutta viihtyy myos yksin, esim. nyt kun olen koneella, eika muita kotona.



Tutustuu helposti muihin ihmisiin.



Minut hoidettiin kotona, ja sosiaaliset taitoni ovat heikot.

Hän on ihana ja empaattinen kundi. Todella!

Mutta siitä syystä, että hän nyt vain ON sellainen ihmisenä.



Olen vieläkin pahollani siitä, että jouduin viemään hänet pk:iin liian aikaisin (1v). Toisen lapsen kanssa tilanne oli toinen ja hän oli kotona 3-vuotiaaksi.

ja olen siitä todella onnellinen.



Mutta itse menin 9kk. ikäisenä päiväkotiin, koska äitini oli yh. Minusta on tullut sosiaalinen ihminen, joka tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja minä viihdyin todella hyvin päiväkodissa ja on vain ihania muistoja niiltä ajoilta. Äitini kanssa välit ovat läheiset. Nyt olen 30+ ikäinen.

Jokainen heistä on aloittanut päivähoidon yksivuotiaana. Kaksi vanhinta päiväkodissa, nuorimmaisen täytettyä 1 meillä oli parin vuoden ajan kolmiperhehoitaja, joka sattui olemaan todella kiva. Perheemme hoitokokemuset ovat olleet kauttaaltaan hyvät. Niin hoitajat ovat olleet välittäviä ja ikinä ei lapsia tarvinnut viedä huutavana pakettina hoitoon tai hoidosta pois. Toisaalta vauvalomilla ymv. he ovat myös viihtyneet hyvin kotona.



Vanhempien asennoitumineen päivähoitoon on mielestäni avainasemassa. Lapset kyllä aika pienestä ymmärtävät, että vanhempien pitää käydä töissä hankkiakseen perheelle elannon. Jos vanhempi itse tuntee syyllisyyttä hoitoonviennistä, lapsikin ajattelee siinä olevan vikaa. Jos taas asennoidutaan niin, että se on luonnollinen ja kiva osa lapsen elämää, se sujuu. Ainakin meillä on sujunut. Lapsista on kasvanut fiksuja, rohkeita, sosiaalisia nuoria, joilla on hyvä kaveripiiri, harrastuksia ja iloinen avoin ote elämään. Meillä on myös perheen kesken tosi hyvät välit. En voi olla muuta kuin onnellinen, että kaikki on mennyt niin hyvin.



Moni täällä tuntuu paheksuvan sitä, jos lapsi viedään hoitoon pienenä, mutta minusta on paljon arveluttavampaa, jos lapsi viedään hoitoon turhan takia.

Poikani on kohta täysi-ikäinen Hän on ihana ja empaattinen kundi. Todella!

Mutta siitä syystä, että hän nyt vain ON sellainen ihmisenä.

Olen vieläkin pahollani siitä, että jouduin viemään hänet pk:iin liian aikaisin (1v). Toisen lapsen kanssa tilanne oli toinen ja hän oli kotona 3-vuotiaaksi.

Fiksu ihminen. Käytös oli peruskoulussa 10, niinkuin moni muukin arvosana. Hänellä on kivoja harrastuksia ja kavereita. Kaikki on sujunut aina ihan hyvin.

Keskimmäiset lapset menivät molemmat hoitoon 3v. Heilläkin kaikki hyvin.



Nuorin menee kohta hoitoon ollessaan 2 v 8kk ja uskon, että kaikki sujuu nytkin ihan ok.



Paljon on kiinni siitä, miten itse hoitaa asiat kotona ja välit sinne hoitopaikkaan. Meillä kaikki lapset ovat menneet päiväkotiin "pienten ryhmään" , jossa max 12 lasta ja ainakin 3 aikuista.

Sinulla on perspektiiviä tähän asiaan kun aikaa on kulunut.

Kuika se hoitoon vieminen oikeasti vaikutti sinuun, lapseesi ja teidän väliseen suhteeseen.

Itse voin kertoa, että lapseni meni hoitoon 9 kk:n iässä ja on nyt 12 vuotta. Sosiaalinen, iloinen ja empaattinen nuori nainen. Olemme todella läheisiä ja miellä on mielestäni hyvä äiti-tytär-suhde. En ole huomannut pk:n vaikuttaneen häneen mitenkään negatiivisesti ja ennenkaikkea se ei ole vaikuttanut meidän suhteeseemme.

Palaappa asiaan parin vuoden päästä vasta silloin voi todella nähdä onko niin kuin asian tänä päivänä näet.Vasta murrosikä kertoo miten lapsi selvinnyt varhaisista kehitysvaiheista.Sori.

Perusteini, koulumenestys keskimääräistä parempaa, ei teiniangsteja ainakaan vielä, ollut aina ikäryhmäänsä kypsemmän oloinen. Päivähoidon alkamisesta reilun vuoden ikäisenä ei ainakaan mitään haittaa. Sisarensa meni päiväkotiin 2 v. 3 kk, hoitoon jääminen oli tosi vaikeaa pitkään mutta tätä nykyä myöskin keskimääräistä paremmin koulussa menestyvä, sosiaalinen tyttö. Päivähoidon aloittamisen ajankohdalla en näe meidän lastemme kohdalla olleen mitään vaikutusta suuntaan tai toiseen.

toisaalta hän oli kotona 2v4kk-5v4kk, on nyt aikuinen fiksu nainen, jonka kanssa minulla on hyvät välit.

Vastaan kahden henkilön puolesta, mieheni meni hoitoon 9kk ikäisenä ja hän on todella sosiaalinen, menestyvä ja todella läheinen äidin kanssa.



Omasta lapsesta tuli päiväkodissa ollessa (meni 1,5v)jo huomattavasti sosiaalisempi. Nykyään koulussa suosittu tyttö ja tasapainoinen ysin oppilas. :)



Ei ole ollut mitään ongelmia koulussa tai kotona. Paitsi sydänsurut kun meni bänksit poikaystävän kanssa ja kotona sitten salaa sylissäni itki, voi "pientäni". :D





Itse olen ollut todella tasapainoton teini, laitoksessakin hetken sekä aggressiivisuudesta hoidossa ja minut laitettiin vasta 3v päiväkotiin, tällä äitini leuhki sitten niille aikaisemmin vieville äideille, vaan kukapa viimeiseksi nauroikaan.

tyttö meni alle 1v hoitoon. Välit olleet aina hieman etäiset. Kavereita aina ollut paljon, pärjännyt hyvin harrastuksissa ja ns 10 tyttö koulussa. Kirjotti nyt 5 ainetta ja sai 4L ja 1 e.

Sairastaa vaikeaa anoreksiaa.



Poika meni 6v eskariin. Välit aina läheiset (nyt 16v) Vilkas ja temperamenttinen poika. Koulu menee hyvin(ka 9.2)Jonkun verran bilettää.



Tyttö 14v. Meni 4v hoitoon. Aina ollut ns hankala lapsi. Aika etäiset välit nykyään. Koulu menee hyvin(ka 9.4) Karkailee, bilettää, häiritsee koulussa. Kavereita on eikä kiusata. Lahjakas harrastuksessaan



Tyttö 10v , todellinen kullanmuru. Meni eskariin 6v. Läheiset välit, unelma lapsi. Koulu ei mene yhtä hyvin kuin sisaruksilla. Paljon kavereita.



tyttö ja poika alle 1v ovat vielä kotihoidossa. Rauhallisia terveitä lapsia

1-vuotiaana.



Hän reipas ja rohkea tyttö, joka aloittaa kuudennen luokan. Enemmän isän tyttö kuin minun, mutta meilläkin on hyvä suhde.



En mä kuitenkaan pysty erittelemään, mikä johtuu varhaisesta hoidon aloituksesta ja mikä ei.



En mä silti olisi lasta päiväkotiin vienyt, jos olisin uskonut sen vahingoittavan häntä.

Lapsia 4, kaikki menneet hoitoon alle 2v, mutta koska lapset suht pienellä ikäerolla on kotivuosia isommilla ollut välissä kun uusi vauva on syntynyt. Vanhin nyt 15v erittäis sosiaalinen ja hyvä koulussa. Ka 8.9. Seuraava 13v, ka 8.0, melko epäsosiaalinen aika ajoittain, ei hirveästi kavereita, tykkää lukea ja erittäin hyvä englannissa, mutta viettää aikaa paljon kotona. Seuraava 10v ja taas erittäin sosiaalinen ja paljon kavereita, koulu menee hyvin. Kuopus 7v ja erittäin sosiaalinen hänkin, kovasti riippuvainen äitistä, hieman arka ja erittäin kiltti.

Kaikki kyllä kilttejä, ei ole vielä minun tiedossa että olisi ollut alkoholi/tupakkakokeiluja kenelläkään, tosin eihän siitä voi satavarma olla. Mielestäni meillä on hyvä suhde kaikkien kanssa. Pystymme juttelemaan aika hyvin kaikesta. Kaksi vanhinta on erittäin hyvissä väleissä kesksenään ja kertovat kaikki salaisuudet toisilleen. 13v ehkä sulkeutunein, mutta käpertyy hänkin välillä iltaisin kainaloon, vaikkei niin paljon omista asioista puhukaan. Monesti ajattelen, että onnekis on sisko jolle pystyy puhumaan asioistaan, kun noita kavereita ei niin paljon ole, eikä äidillekään voi kaikkea kertoa.

Että valtaosa meistä palstailijoista on aloittanut vauvana tarhassa. Olisko ikää joillain ollut muutama kuukausi?

Tykkäsivät päiväkodista kovasti, saivat ystäviä, joiden kanssa ystävyys jatkunut läpi kouluvuosien.

Joka lapsi osasi lukea ja laskea ennen kouluun menoa.

Pitivät/pitävät myös koulunkäynnistä, vanhin nyt yliopistossa, keskimmäinen yo ensi vuonna ja nuorin vielä peruskoulussa.

Lasten serkku taas oli kotona esikouluun asti, ei koskaan osannut leikkiä sopuisasti kun ei osannut jakaa leluja toisten kanssa eikä ottaa toisia huomioon. Minäminä-kakara oli jo ekalla vaikeuksissa, kun ei pysynyt hiljaa ja osannut odottaa omaa vuoroaan. Nyt loppui ysi ja ei päässyt mihinkään jatko-opiskelupaikkaan. Mikäs siinä, kun mami hoivaa kotona.

enemmän kun se missä iässä ollaan aloitettu hoidossa.Omista lapsistani esikoinen ei ole ollut koskaan pväkodissa,keskimmäinen meni 1/2v ja nuorin oli 4,5v ja kaikki ovat sosiaalisia nuoria.Kaikkien kanssa välit ok-teini-iän kokeilua on mutta se kuuluu asiaan

Että valtaosa meistä palstailijoista on aloittanut vauvana tarhassa. Olisko ikää joillain ollut muutama kuukausi?

Ja mä olin kotona kasvatettu kouluikään asti. Oli todella vaikeaa sopeutua koulun sosiaalisiin ympyröihin ja sosiaaliset taidot ovat olleet aina huonot. Olen jännittänyt niitä kovasti ja joskus nuoruudessa saanut pari paniikkihäiriökohtaustakin. Nyttemmin aikuistuttuani olen päässyt näistä ongelmista yli, mutta uskon, että lapset oppivat sosiaalisia taitoja hyvin pienestä pitäen. Äitini siirsi minuun oman arkuutensa, epäluottamuksensa ja epävarmuutensa toisia ihmisiä kohtaan. Itse asennoidun lasten hoidossaoloon niin, että se täydentää meidän kotona antamia hyviä eväitä ja kasvatusta. Pidämme kuitenkin huolen, että lapsilla on paljon lomaa eikä ikinä yli 8h päiviä, jottei hoidossaolo käy raskaaksi. Kyllä ne kuitenkin on pitkiä päiviä lapsille, vaikka siellä hyvin menisikin. Vaikka miten hoitopaikoilla pelotellaan, niillä on myös hyvät puolensa lapsen kasvun ja kehityksen kannalta.