Uusperheen äideille kysymys

Käsittääkseni teidän pitäisi olla osa lapsen elämää

eikä päinvastoin. Meillä tyttö jättäisi menemättä isälleen, jos tämä ei antaisi normaalin elämän jatkua ja kieltäisi harrastukset ja kaverit.

Tiedän kyllä monta uusperhettä, joissa naiset määräävät, miten etälapsi viikonlopun viettää. Uusi perhe on oma saarekkeensa, jonne etälapsi ei saa kutsua kavereita, josta ei kuljeteta harrastuksiin ja joka ei saa olla missään kosketuksessa lapsen oman perheen elämän kanssa. Jopa äidinäidin 60v-synttäreille kieltäydytään lasta päästämästä, koska "nyt on meidän viikonloppu".

AP kirjoitti, että miehen exä on ohjelmoi AINA heidän viikonloput. Onko se sinusta jotain itsekkyyttä, että perhe haluaa ITSE suunnitella menonsa - eikä antaa jonkun kontrolloivan exän suunnitella menot valmiiksi ja siten torppaavan perheen omat asiat ja tarpeet?

Eihän semmonen kertakaikkiaan käy.

nyt vaan ei sovi? Ja pysymään myös sanoissaan.

Käsittääkseni teidän pitäisi olla osa lapsen elämää eikä päinvastoin. Meillä tyttö jättäisi menemättä isälleen, jos tämä ei antaisi normaalin elämän jatkua ja kieltäisi harrastukset ja kaverit. Tiedän kyllä monta uusperhettä, joissa naiset määräävät, miten etälapsi viikonlopun viettää. Uusi perhe on oma saarekkeensa, jonne etälapsi ei saa kutsua kavereita, josta ei kuljeteta harrastuksiin ja joka ei saa olla missään kosketuksessa lapsen oman perheen elämän kanssa. Jopa äidinäidin 60v-synttäreille kieltäydytään lasta päästämästä, koska "nyt on meidän viikonloppu".

AP kirjoitti, että miehen exä on ohjelmoi AINA heidän viikonloput. Onko se sinusta jotain itsekkyyttä, että perhe haluaa ITSE suunnitella menonsa - eikä antaa jonkun kontrolloivan exän suunnitella menot valmiiksi ja siten torppaavan perheen omat asiat ja tarpeet? Eihän semmonen kertakaikkiaan käy.

vain aikuisten toiveiden mukaan. Jos lapsi aloittaa harrastuksen, sitä jatketaan isäviikonloppuina. Tai jos kaverilla on synttärit, ei isäviikonloppu ole perusteltu syy sanoa lapselle, että sinähän et mene, koska me emme sitä ole suunnitelleet. Ei sitä ole suunnitellut lapsen äitikään vaan se kutsuja.

kaikki jatkuu kuten ennenkin eron jälkeen, ainoastaan isä ei enää asu "nurkissa häiritsemässä" ja lasten hoito ulkoistetaan isälle sovittuina viikonloppuina äidin sanelujen mukaan.



Sitten itketään, kun isä muuttaakin työn/uuden perhekuvion tms. muun syyn takia kauemmaksi, eikä pysty pyörittämään äidin perustamaa rumbaa joka toinen viikonloppu. Koittakaa nyt tajuta, että isä, jolla on tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu, hoitaa ne omien suunnitelmiensa, ei lähiäitien pillin mukaan.



Ja tiedoksi, olen itsekin lähiäiti, jonka ex mies muutti 50km päähän. Olisi kohtuutonta vaatia tätä kuljettamaan lapsia harrastuksiin ym. tapahtumiin mitkä tapahtuu vielä usein meiltä 20km väärään suuntaan. Lapset kuitenkin haluavat kovasti olla isänsä kanssa sen kaksi viikonloppua kuukaudessa ja ihan helposti ollaan saatu se junailtua. Lapsilla on harrastukset, mitä harrastetaan vain viikolla. Mikäli jokin harrastuksiin liittyvä tapahtuma ( esim. jouluesitys tms. ) osuu isäviikonloppuun, vaihdamme isän kanssa jo hyvissä ajoin viikonloppuja. Tai sitten mä vien sinne ja isä hakee sieltä ja on loppuviikonlopun lasten kanssa tms. Ja ihan joka synttärikutsuille ei lapset pääse ja he ovat sen hyväksyneet. Kyllä ne asiat saa hoidettua, mutta kumpikaan, eikä myöskään lapset, voi käyttää sanelupolitiikka.

Missä määrin lasen äiti (tai isä) määrittää siinä toisessa perheessä olevaa elämää.



Minusta näin äitipuolena on ok, että lapsilla olisi harrastuksia viikonlopulla (ei tosin ole). Minusta on ok, että he käyvät sukunsa ristiäisissä tai muissa juhlissa.



Meillä ongelmana on se, että lasten äidin takia (lasten) elämä meillä on oma saarekkeensa. Isä ei saa osallistua mihinkään lasten "normaaliin" elämään. Korkeintaan viedä synttäreille, mutta ei muuta.

Jos lapsella on vain 1 kengät ja ne hajoavat, normiperheessä mennään ostamaan kengät välittömästi. Uusperheessä pitää odottaa sitä viikonloppua, jolloin lapsi ei ole etäisällä.

En sanoisi, että mikään perhe, jossa lapsella on vain yhdet parit kenkiä, on kovinkaan normaali...

yhdet riittää. Lisäksi kumisaappaat, sisäpelikengät, jalkapallokengät, talvisaappaat. Uudet voi ostaa, kun vanhat osoittavat hajoamisen merkkejä. Harva lapsi haluaa laittaa ´kumisaappaat jalkaan kesäkelillä.

...ettei sinne kouluun tarvitse mennä ilman kenkiä, jos se yksi ainoa pari "käyttökenkiä" hajoavat, kuten tuossa kerrottiin. (Luulisi muuten, että tuossa tapauksissa mieluummin sitten laitettaisiin ne kumpparit jalkaan vaikka olisi kuinka kesäkeli, jos sellaiset omistaa.)

Vai onko itselläsikin vain yhdet käyttökengät? Entä jos ne kastuvat illalla ja aamulla ovat edelleen kosteita? Menetkö esim. töihin sisäpelikengissä tai juhlakorkkareissa?

Miksi ne kengät pitää viikonloppuna ostaa? Ja miksi pitäisi olla vain yhdet kengät?

Sori, mutta en ymmärtänyt logiikkaa, miksi lapsi kertoi kuraattorille "että ei ole kenkiä, kun isä ei päästä äitiä niitä ostamaan. " Miten niin isä ei päästä äitiä niitä ostamaan? Kai se isäkin olisi voinut viedä lapsen niitä kenkiä ostamaan viikolla tai viikonloppuna?

Jotenkin tuntuu että nämä eroperheiden jätetyt äidit tekevät kaikki mahdollisimman hankalasti, eivätkä edes yritä lapsia sopeutumaan eroon.

Nimimerkillä "kokemusta on": meillä bioäiti ei antanut lapsilleen edes pakollisia talvivaatteita tai puhtaita alusvaatteita mukaan viikonlopuksi, kun oli lasten vuoro tulla isän luo. Lopulta äiti teki kaiken niin hankalaksi, että isä totesi ettei voi lapsiaan kiusata, ja jätti lapset hakematta.

Bioäitien, jotka eivät kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön etäisän kanssa, pitäisi menettää lastensa huoltajuus kertalaakista.

mutta kyllä meillä lapsi meni kerran kouluun paljain jaloin ja kertoi kuraattorille, että ei ole kenkiä, kun isä ei päästä äitiä niitä ostamaan. Jos lapsella on vain 1 kengät ja ne hajoavat, normiperheessä mennään ostamaan kengät välittömästi. Uusperheessä pitää odottaa sitä viikonloppua, jolloin lapsi ei ole etäisällä.

Lasten harrastukset ovat lapsen harrastuksia, ei vanhempien. Jos on tarkoitus, että normielämä jatkuu isän luona, vie isä lapset harrastuksiin. Samalla tavalla ne rajaa äidin elämää kuin isänkin.

Meillä lapset lopettivat itse isän luona käymisen, koska isäviikonloppu merkitsi harkkojen ja kisojen menettämistä.

Moikka! Itse elän sellaista elämää, jossa lapseni asuvat vuoroviikoin isällään ja hänen avovaimollaan. Minä EN TODELLAKAAN päätä, enkä koe minkään maailman tarvettakaan päättää heidän tekemisistään, menemisistään tms. kun lapset asuvat siellä. Ne asiat eivät kuulu minulle, paitsi toki jos lasteni terveys/mielenterveys/ muu hyvinvointi kärsisi jostain. Minulle ei myöskään kuulu se, jos lapset eivät halua siellä tehdä sitä ja tätä tai isi tuntuu tyhmältä kun pakottaa siivoamaan ja lapset soittelevat, että tuu hakemaan. No en varmana tuu :D Koska tiedän, että lapset yrittävät vain pompotella silloin kun eivät saa tehdä mitä tahtovat tai eivät saa periksi haluamiaan asioita. Siellä kodissa määrää ne aikuiset ja minun kodissani ne aikuiset, jotka siellä asuu ( minä ja avomieheni). Me tuemme vanhempina ja lasten aikusina kasvattajina toisiamme eli emme lähde lasten pelleilyyn vaan sanomme aina, että aikuiset päättää keskenään tietyt asiat ja muut hoitavat ne, kenenkä luona kulloinkin asuvat.



Muunlaista tapaa toimia en ymmärräkään, koska kaikki muu mielestäni pohjautuu täysin muuhun kun lasten parhaaseen! Jos lapset ylipäätään ovat toisella vanhemmalla VAIN jokatoinen viikonloppu, ei äiti saa tätä aikaa sabotoida sillä, että häiritsee isän luona oloa itse junailemilla menoillaan. Huomioikaa, että viikonloppu on myös AIVAN sika lyhyt aika muutenkin.



Sama myös toisin päinkin toki. Meillä ollessaan teemme ihan omat suunnitelmamme menoistamme ja tekemisistämme, eikä lasten isä avokkinsa kanssa siihen puutu- eivätkä tahtoisikaan.



Tuntuu, että monet eronneet äidit ovat juuri tuollaisia kontrollifriikkejä ja manipuloijia. Yäk.

Ei ole reilua todellakaan!! Joo, meijän uusperhekuvioissa bioäiti myös yrittää tuota hommaa, että keksii tekemistä mitä pitäisi lapsen kans tehdä, mutta eipä me välitetä hänen puheistaan ja tehdään niitä juttuja mitä itse ollaan suunniteltu. Synttäreille toki viedään, mutta jos kengät tms. pitää ostaa, ei bioäiti todellakaan tule mukaan ostoksille vaan käymme ne itse lapsen kanssa ostamassa. Muutenkin bioäiti yrittää pompotella ja että tekisimme hänen pillin mukaan asioita, ja näin on ilmeisesti toimittu, ennen kuin minä tulin mukaan kuvioihin. Kyllä se pitäisi niin mennä, että kumpikin perhe suunnittelee ihan itse tekemisensä ja huolehtii asioistaan, eikä roikuta toisten elämässä.

Toinen harrastaa jääkiekkoa ja toinen judoa. Kumpikin joutuu joukkuuesta pois, koska isäviikonloppuina ei haluta heitä viedä harrastuksiin, eikä kisoihin. Kun halutaan itse päättää, mitä tehdään viikonloppuna.



Olen itsekin yrittänyt joskus isälle selegoida vaateostoksia, mutta niitä ei voi ostaa silloin, koska minä en saa pompottaa heitä.



Eli vaikka lapsilla on isä, hän ei kuskaa lapsia koskaan harrastuksiin, ei osta vaatteita, ei tee heidän kanssaan koskaan mitään, koska se on kuulemma pompottamista.



Eli minä hoidan sitten nämä arjen asiat ja muut ja lapset kiukkuaa minulle kun valmentajat huutaa kun he eivät ole harkoissa.

Jos lapsella on vain 1 kengät ja ne hajoavat, normiperheessä mennään ostamaan kengät välittömästi. Uusperheessä pitää odottaa sitä viikonloppua, jolloin lapsi ei ole etäisällä.

En sanoisi, että mikään perhe, jossa lapsella on vain yhdet parit kenkiä, on kovinkaan normaali...

yhdet riittää. Lisäksi kumisaappaat, sisäpelikengät, jalkapallokengät, talvisaappaat. Uudet voi ostaa, kun vanhat osoittavat hajoamisen merkkejä. Harva lapsi haluaa laittaa ´kumisaappaat jalkaan kesäkelillä.

Eri kengät pihalla ja koulussa - jne. Kenkiä voi vaikka ostaa käytettynä varalle, jos säästöä haluaa. Yleensäkin hyvä vaihdella kenkiä, ettei aina ne hikiset jalkaan.

Koska kokee, että äidin pitäisi ne elareista kustantaa.

Koska kokee, että äidin pitäisi ne elareista kustantaa.

Ainakin sen lähivanhemman vastuulla on perustarpeet, vaatteet mukaanlukien. Jos tähän ei kykene, voi ne lapset luovuttaa isälle ja ryhtyä itse etävanhemmaksi.

Koska kokee, että äidin pitäisi ne elareista kustantaa.

Sehän se oikea syy on, vaikka muuta väitettiäisiin. Niin ja se, että ollaan mustasukkaisia sille exälle ja vituttaa ne entiset kakarat.

Mutta hei, nythän meillä on malliesimerkki hyvästä äitipuolesta. Jeesusteippiä vain kehiin niin ei lapset isäviikonloppuna häiritse.

Ap varmaan kävisi heti ostamassa jeesusteippiä ja pakkausmuovia jos exän kakarat muutais heille, kun on niin vaikeaa tämä pari viikonloppuakin kuukaudessa.

Koska kokee, että äidin pitäisi ne elareista kustantaa.

Ainakin sen lähivanhemman vastuulla on perustarpeet, vaatteet mukaanlukien. Jos tähän ei kykene, voi ne lapset luovuttaa isälle ja ryhtyä itse etävanhemmaksi.

Kiitos asiallisista kommenteista, nyt alkaa keskustelu mennä vaan niin ikäväksi, että mitäpä jos lopetettaisiin tähän. Välitän hyvin paljon näistä lapsipuolistani, enkä aio lukea vertailuja tämän karmeaan tarinaan, mikä julkisuudessa nyt on vellonut.



Rauhaa ja rakkautta kaikille äideille ja äitipuolille, mitä jos olisimme ihan sovussa kaikki?



AP

On niitä sellaisiakin lähiäitejä, jotka ei kuskaa lapsiaan harrastuksiin, vaikka lapsi haluaisi harrastaa. Minä ainakin haluaisin, että mieheni lapsi asuisi meillä, juuri sen takia, että lapsi voisi harrastaa, hänellä olisi jotain pysyvyyttä elämässä (koska jatkuvasti äidin luona ollessaan on hoidossa muualla), ja voitaisiin suunnitella elämää eteenpäin eikä aina tarvitsisi tehdä niin miten äiti yhtäkkiä haluaa, (esim. päättääkin keskellä viikkoa, että lapsen pitää tulla meille, koska hänellä on menoa, ja ilmottaa siitä edellisenä iltana ja silloin ei auta kuin perua omat menot ettei lapsi joudu sen takia kärsimään).

Tuo peli ei vetelisi meillä. Mua ottaa ihan tarpeeksi päähän jo se, että bioäiti vaati meitä esim. viemään lapset johonkin kesäretkelle (tyyliin Korkeasaari). Viemme toki mielellämme, mutta siihen ei pitäisi bioäidin puuttua! Samoin hän kielsi esim. ratsastuksen, josta olimme tyhminä jo ehtineet lapselle puhua. Tarkoituksena siis olisi ollut päästää tyttö kokeilemaan ratsastusta, eikä kyseessä ole mikään 2-vuotias...



Näiden tapausten jälkeen sanoin miehelle, että nyt riitti. Meillä toimitaan meidän säännöillä ja piste, bioäidiltä ei kysellä mitään.

Ihan sairasta käytöstä, ei pidä suostua moiseen. Meillä onneksi toimii todella hyvin uusperhekuvio ja päinvastoin suunnitellaan ihan omat juttumme kun yksi etälapsi tulee muun lauman mukaan vkl:ksi. Tsemppiä!

Miksi ne kengät pitää viikonloppuna ostaa? Ja miksi pitäisi olla vain yhdet kengät? Sori, mutta en ymmärtänyt logiikkaa, miksi lapsi kertoi kuraattorille "että ei ole kenkiä, kun isä ei päästä äitiä niitä ostamaan. " Miten niin isä ei päästä äitiä niitä ostamaan? Kai se isäkin olisi voinut viedä lapsen niitä kenkiä ostamaan viikolla tai viikonloppuna? Jotenkin tuntuu että nämä eroperheiden jätetyt äidit tekevät kaikki mahdollisimman hankalasti, eivätkä edes yritä lapsia sopeutumaan eroon. Nimimerkillä "kokemusta on": meillä bioäiti ei antanut lapsilleen edes pakollisia talvivaatteita tai puhtaita alusvaatteita mukaan viikonlopuksi, kun oli lasten vuoro tulla isän luo. Lopulta äiti teki kaiken niin hankalaksi, että isä totesi ettei voi lapsiaan kiusata, ja jätti lapset hakematta. Bioäitien, jotka eivät kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön etäisän kanssa, pitäisi menettää lastensa huoltajuus kertalaakista.

mutta kyllä meillä lapsi meni kerran kouluun paljain jaloin ja kertoi kuraattorille, että ei ole kenkiä, kun isä ei päästä äitiä niitä ostamaan. Jos lapsella on vain 1 kengät ja ne hajoavat, normiperheessä mennään ostamaan kengät välittömästi. Uusperheessä pitää odottaa sitä viikonloppua, jolloin lapsi ei ole etäisällä. Lasten harrastukset ovat lapsen harrastuksia, ei vanhempien. Jos on tarkoitus, että normielämä jatkuu isän luona, vie isä lapset harrastuksiin. Samalla tavalla ne rajaa äidin elämää kuin isänkin. Meillä lapset lopettivat itse isän luona käymisen, koska isäviikonloppu merkitsi harkkojen ja kisojen menettämistä.