Missä menee sun sietoraja miehen humalajuomisen suhteen? Onko kerran kuussa ok, kerran viikossa?

Mieheni juo humalaan pari kertaa vuodessa itsensä. Tuskinpa jaksaisin katsella humalahakuista juomista enempää. Ja vielä korostan, että meillä ei ns. syljetä lasiin eli viikonloppuisin päivällispöydästä löytyy kyllä viinilasilliset.

Jos joisi humalaan yön yli reissuilla kavereiden kanssa tai joisi humalaan kotona niin, että käytös häiritsisi, niin kerran kuussakin olisi liikaa.



Jos joisi humalaan kotona aina saunan ja lasten nukkumaan menon jälkeen lauantai-iltaisin eikä käytöksessä moitittavaa, niin mikäs siinä.



Siis sitten humala haittaisi, jos se veisi miehen jatuvasti pois kotoa kun muuten olisi yhteistä aikaa tai mies tekisi humalaisena jotain ikävää.



T:yhdestä humalassa aggressiivisesta ja itsemurhalla uhkailevasta eroon päässyt ja toista en katsele

menee raja siinä, että jos juominen häiritsee muuta perheen elämää, niin sitten on liikaa. Mun mies juo kohtuullisen paljon, yleensä joka vkl silleen, että on omien sanojensa mukaan humalassa, mutta sitä ei kovin paljoa huomaa. Käyttäytyy ehkä hieman puheliaammin ja kovaäänisemmin ja haluaa kuunnella musiikkia, mutta muuten on oma kiltti itsensä. Pointtini on kuitenkin se, että hän edelleen osallistuu kotitöihin, lastenhoitoon jne. EIKÄ makaa krapulassa aamulla vaan nousee ylös muun perheen mukana. Jos juoksisi joka vkl baarissa, en todellakaan sulattaisi tai jos tämä kotijuominen estäisi häntä osallistumasta muun perheen touhuihin tai lastenhoitoon, niin en sulattaisi.

kumpikaan ei juo humalaan itseään. Ikinä. Eli raja menee siinä, ettei tule humalaan. Viiniä menee harvakseltaan 1-2 lasia (itsellä se puol lasia) joskus paremman ruuan kanssa, mies juo joskus yhden saunaoluen tai ottaa viskiä/rommia kahviin tai teehen. Siinä se, oikeasti. Kumpikaan meistä ei tule humalaan eikä haluakaan tulla. Viinaa ei tarvita tunnelman luomiseen tai estojen vähentämiseen, tunnemme toisemme niin hyvin muutenkin ja tunnelma syntyy ihan muista asioista. Mitään kieltoja ei kumpikaan ole koskaan toiseilleen asettanut, sama linja on molemmilla ollut tutustumisesta saakka ja varmaan yksi niistä valintakriteereistä, miksi yhteen on päädyttykin; viinan kanssa läträäminen ei vaan ole meidän juttu.

varmasti ylittyy jo rajat, että lasketaan jo suurkuluttajaksi, eli juopoksi. Mitä siitäkään tulee jos joka ikinen viikonloppu pitää varautua siihen että puoliso on pois normaalista kuviosta, en minä ainakaan sietäisi olla hotellin pitäjänä bilettäjälle.

Näin toivoisin olevan:

Kännäystä jossain muualla kuin kotona vappuna, juhannuksena, pikkujouluissa ja uutena vuotena. Ehkä satunnaisia kännireissuja kavereiden kanssa jos on erityinen syy tyyliin polttarit ja jonkun synttärit. Jos olen viikonlopun poissa kotoa, saa pitää vaikka saunaillan kavereiden kanssa.

Saunaolut kerran viikossa, remppaolutkin on ok.



Näin se yleensä menee:

Kotona kalsarikänniä niiiiin kaaauheeaaan rankan työviikon jälkeen perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina makaa krapulassa. Koko viikonloppuna ei voida mennä minnekään perheen kesken tai tehdä mitään järkevää kotonakaan, kun isi on vähän pöhnässä/kännissä. En voi harrastaa omia juttujani ilman lapsia, sillä en voi jättää pieniä humalaisen isin kanssa keskenään.

Kaiken huippu on se, että mies tissuttelee "salaa piilopullosta". Tähän päälle naapuri tarjoaa auliisti naukkua ja saunakaljaa pitää olla riittävästi.