Voiko terapeutti tehdä ls-ilmon?
Tai onko peräti velvollinen tekemään sen, jos asiakas kertoo esim. ravistelleensa vauvaa väsyneenä ja masentuneena?
Kommentit (17)
lastensuojeluilmoitusta ei tarvitse pelätä. Tuossakin tilanteessa, kun avun piirissä jo ollaan (?), niin ei mitään pelättävää ole. Ei ls-ilmoitus ole yhtä kuin huostaanotto.
jos ei kerro niin ei tule ilmoa.
Näin voit kertoa hänelle. Muuten en ota kantaa asiaan.
Itse en kertoisi.
yksi kerta ja siitä on aikaa. Rumba lähtee pyörimään, jos kertoo ja kestääkö ystäväsi sen kyttäyksen ja avunannon mikä on melko tyhjää. Pelko aiheuttaa stressiä.
että siinä kaikki käydään läpi. Myös nuo asiat, että parempi sen sun kaverin on asiasta puhua terapeuttinsa kanssa kuin sinun kanssasi. et varmaan kuitenkaan loukkaannu vaikka hän ei sinun kanssasi kaikkea jaa.
vaikka tuo "sostt" ylempänä väitti, että terapeuteilta tulee niitä paljonkin. Monesti terveydenhuolto enemmänkin pakenee vaitiolovelvollisuuden taakse, kuin tekee ylilyöntejä lastensuojelun suuntaan. Jos asiasta on jo aikaa ja tilanne muuttunut, ei syytä ilmoitukselle edes ole. Se mitä kerrot kaveristasi saa aikaan tunteen, että hän on oppirahansa maksanut, tuskin toistaa tekoaan.
yritin nukuttaa lasta, joka temppyuili ja riehui, niin ajatuksiin tuli, että jos et nuku, niin äiti tappaa. (Hirveältä tuntuu vieläkin kirjoittaa, vaikka tapahtuneesta vuosia) Kerroin siis terapeutille. Mistään ls-ilmoista ei ollut puhettakaan eikä mitään ilmoja tehty. ajatus ja teko kuitenkin eri. Ellei se ajatus jää nyt poäähän pesimään.
jonkun lapsen pahoinpitelystä ei siitä itse ilmottaisi?
Tajuatko mikä sen ilmoituksen tarkoitus on?
HANKKIA APUA SIIHEN PERHEESEEN!
Jos ihminen voi huonosti niin hänen tehtävä on auttaa perhettään. Ei mennä pahoinpitelyyn saakka olossaan!
Ja tämä tilanne täytyy vaan muuttaa. Se ihminen tarttee APUA! Eikä se hae sitä kun ei muuta tilannetta. Se voi tapahtua uudelleen ja mitä jos silloin se pahin käy? Lapsi sokeutuu? Vammautuu? Kuolee?
Minusta osasyyllisiä lapsen kuolemaan on ne ihmiset jotka ovat tienneet mitä tilanne on, eikä ole apua haettu. Eli sinä olisit voinut muuttaa tapahtuneen.
tehdä tuollaisessa tapauksessa lastensuojeluilmoitus. Hyvin paljon tulee terapeuteilta lastensuojeluilmoituksia.
T. sos.tt.
Tai onko peräti velvollinen tekemään sen, jos asiakas kertoo esim. ravistelleensa vauvaa väsyneenä ja masentuneena?
Ohje on että esim minä apteekkilaisena olen velvollinen tekemään ilmon jos saan tietooni painavia syitä.
Hankalaahan se on, kovin kevyesti en kyllä lähtisi vaitioloa rikkomaan.
Tosin jos tilanne on tuollainen - pelkäät satuttavasi lasta - ei lastensuojelu ole välttämättä mörkö vaan tukitoimi jaksamisellesi.
Miten ihmeessa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toipumassa oleva ihminen uskaltaa olla täysin rehellinen terapeutilleen? Jos ja kun kerran pitää tuota ilmoitusta pelätä? Tilanne siis lähipiirissä ja pahin masennus jo helpottanut, mutta jotain tuollaista on ilmeisesti lapsen kanssa tapahtunut, eikä kaveri uskalla nyt puhua asiasta, vaikka painaa hänen mieltään ilmeisesti todella paljon.
ap
Tai onko peräti velvollinen tekemään sen, jos asiakas kertoo esim. ravistelleensa vauvaa väsyneenä ja masentuneena?
Ohje on että esim minä apteekkilaisena olen velvollinen tekemään ilmon jos saan tietooni painavia syitä. Hankalaahan se on, kovin kevyesti en kyllä lähtisi vaitioloa rikkomaan. Tosin jos tilanne on tuollainen - pelkäät satuttavasi lasta - ei lastensuojelu ole välttämättä mörkö vaan tukitoimi jaksamisellesi.
On ihan eri asia pelätä vahingoittavansa lasta kuin toteuttaa pelkonsa. Aika moni varmasti pelkää, että mitä jos sekoaa ja satuttaa toista, mutta vähemmän näitä, jotka ovat lähelläkään tehdä sitä. Eihän sitä herrajjumala mitään uskalla kellekään kertoa, jos ajoittaisesta pelosta tehdään ls-ilmo. Miten on käytännössä. Tehdäänkö ilmo pelkästä pelosta?
Mielestäni on tervettä puhua terapiassa asiasta ja siinä terapeutti todennäköisesti kuulostelee, onko todennäköistä että vauvaa todella satutetaan. Jos se vaikuttaa todennäköiseltä, terapeutti voi tehdä lastensuojeluilmoituksen mutta korostan, että siitä voi seurata paljon hyviäkin asioita. Lastensuojelun kautta voi saada monenlaista apua ja tukea tilanteeseen. Ylipäätäänkin puhuminen asiasta voi olla jo yksi keino, joka lähtee purkamaan kriisiytynyttä tai kriisiytymisvaarassa olevaa tilannetta ja se alkaa parantua.
jos lastensuojelusta lähtisivät auttamaan tilannetta? Ei ls-ilmo tarkoita, että lapset otetaan pois, se on vihoviimeinen keino. Ensin yritetään tukitoimia ja pyritään saamaan perheen asiat sille mallille, että lapset olisivat hyvässä hoidossa kotonaan vanhempiensa kanssa.
Mieheni kävi lyhytterapiassa tukistettuaan poikaamme niin että hiuksia oikeasti irtosi kovasti. Asiasta tehtiin ls-ilmo mutta se ei johtanut mihinkään, kun katsottiin, että isä on toiminut vastuullisesti hakiessaan itse itselleen apua vihanpurkauksen vuoksi.
Myöhemmin meistä tehtiin ls-ilmo kun esikoinen jäi kiinni varastamisesta. Kävimme juttelemassa sosiaalityöntekijän kanssa tunnin, poikaa kuunneltiin ja todettiin, että jos varastelu loppuu niin asia on heidän osaltaan ohi. Haime lapselle apua josta hän (ja itseasiassa koko perhe) hyötyi.
Me ollaan mielestäni aika tavallinen perhe, ei ryypätä, ei rellestetä, molemmat vanhemmat käy töissä, lapsilla menee koulussa hyvin, kotona riidellään harvoin, meillä on yleensä mukavaa keskenämme. Joskus elämä kriisiytyy ja asiat kärjistyvät niin, että tarvitaan ulkopuolista apua eikä sitä pidä kavahtaa.
Eikös silloin, jos ihan vain pelottaa lapsen vahingoittaminen ajatustasolla, voisi olla aiheellisempaa aloittaa ihan vain neuvolan perhetyöllä? Vai onko joissain kunnissa lastensuojelu ainoa taho, josta apua saa? Huhhuh.
yksittäisestä ylilyönnistä erityisen huonona päivänä (näin olen ymmärtänyt, ihan suoraan ei pysty edes minun kanssani puhumaan asiasta). Itse ajattelen, että terapian onnistuminen on olennaisesti kiinni siitä, että asiakas uskaltaa olla 100% rehellinen ajatuksistaan ja teoistaan, mutta kaveriani pelottaa tämä ls-ilmon mahdollisuus. Haluaisi siis ymmärtääkseni käydä tapahtunutta läpi jonkun kanssa, muttei haluaisi siitä olevan seurauksia, sillä hänen olonsa on nyt jo kovasti helpottunut (lapsikin jo vuoden). Mietin vain itse sitä, että tekeeköhän terapeutti kuinka helposti ilmoa... Mutta kai tekee, kun velvollisuus kerran on.
Kyse on menneestä. Ilmoitusvelvollisuus on silloin, jos epäilee lapsen hyvinvoinnin olevan vaarassa tällä hetkellä.
Kyllä tuosta puhumaan kannattaa mennä, tuskin kaverisi on ainoa jolle on käynyt tällaisisia "työtapaturmia."
Kuinka uskaltaisi olla olematta rehellinen? Kuinka uskaltaa elää tuollaisen vaaran kanssa, että vauvalle voi sattua jotain? Eikö ole vaarallisempaa olla kertomatta kuin kertoa?