Lue keskustelun säännöt.
Juhlat päivän varoitusajalla?
30.08.2012 |
En pysty käsittämään lähisukulaistani, joka ei kykene sunnitteleemaan elämäänsä muutamaa päivää pidemmälle. Hänellä on tapana kutsua lapsiensa synttäreille ja nimppareille edellisenä päivänä, ja olettaa että lahjaksi tuodaan juurikin jotain hienoa ja arvokasta.
Minua taas hävettää, kun muut sukulaiset kutsuvat samanlaisiin juhliin vähintään viikkoa ennen. Siinä ajassa ehtii hyvin kysymään uusimmat lahjatoiveet, ja ostaa sen mitä on eniten toivottu lahjaksi. Mutta milläs ostat jotain tiettyä toivottua, jos kutsu tulee lauantaina puoliltapäivin sunnuntaille puolillepäivin? Ei siinä kerkiä välttämättä kovin kummoiseen kauppaan lähteä, (joo, asutaan maalla kaikki) ja sitten pitää ostaa jotain mitä nyt jostain löytää. Viimeksi ei ehditty kuin Honkkariin, olipas kiva ostaa keräilyerä sitä sun tätä, kun ei sen ikäiselle ollut sillä hetkellä juuri valikoimaa.
Ja nyt viimeisimpänä tuli kutsu tupperikutsuille päivän varoitusajalla taas. Ei tällä hetkellä oo tarvetta yhellekään tupperikepulle, joten en mitään ostais. Mutku tarvis tulla, että saa paremman emännänlahjan, prkl! Jätin menemättä, koska en tyhjänpanttina istumisen takia todellakaan aio ajaa 50 kilometrin päähän, jotta ihana emäntä saa ihanan kakkukuvun. Kyllä mua nyt ketuttaa...
Mutta itsepähän pissii nilkoilleen, muut sukulaislapset saa toivottuja ja jörkeviä lahjoja, hänen lapset mitä sattuu, kun ei etukäteen tiedoteta yhtään, mitä voisi ostaa.
Kommentit (5)
ehkä lasten synttärit ei ole kaikille samanlainen näytönpaikka kuin sulle juurikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomauttanut itse, koska on mieheni puolen sukulaisia (yllätys).
Eikä se minua sen kummemmin voi rassata, olen tottunut ajatukseen, että heille ostetaan mitä sattuu, muille sitä mitä toivovat mahdollisuuksien mukaan.
Ja ne synttärit on kyllä tälle ihmiselle todellinen näytönpaikka, tarjoiluja on leivottu hurumykket ja lapsilla on sillkijuhlamekot ja puvut päällä, pöydissä on lasten askartelemat paikkakortit ja muumimukit on valittu vieraan mukaan. Kateellisena vikistään kun lasten serkut on vaikka mammalta saanut erilaisen lahjan, kun olisi juuri sama pitänyt olla. Arvo on kuitenkin aina suht sama.
Minä myös tykkään ostaa lahjoja, koska on hauska miettiä mistä toinen tykkää ja näen vaivaa sen eteen. Voin hyvin lähteä kolmenkymmene kilsan päähän ostamaan toivottua lahjaa, jos ei kotikylältä löydy, usein joudun niin tekemäänkin. Paketoin ne myös nätisti ja askartelen itse kortin. Paketin ja kortin saa onneksi suht nätisti tehtyä nopeastikin, mutta silti harmittaa, kun lapsista tulee näin typerän äidin tavan takia "alempiarvoisia".
syntymäpäivät tiedossa, joten kutsut ei varsinaisesti tule yllätyksenä. Muut sukulaiset ehkä ottaa ne puheeksikin syntymäpäivän lähestyessä ja saavat näin tietoonsa tarkan kutsuajan. Samalle he ehkä kysyvät jo lahjatoivettakin ja saavat sen hoidettua ajoissa. Tämä jos on tapana miehen suvussa, niin eivät tajua, että teille se syntymäpäivä tulee joka vuosi puun takaa.
Mulla ainakin kesti jonkin aikaa oppia miehen suvun tavat, joista mieheni ei yksinäisenä opiskelijapoikana ollut edes kiinnostunut ja sitten taas kun perheenä aloimme osallistua, niin mun oli opeteltava ne käytännöt ihan alusta.
Ja ala hyvissä ajoin soitella ja kysellä mitä lapset tahtoo lahjaksi. Ei tarvi ainakaan lasten pettyä vanhempien mokan takia.
kun olet huomattanut asiasta? Onko hälle sit lopulta kuitenkin se ja sama mitä lapselle ostetaan?