Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidin mietteitä
20.08.2012 |
Minulla on 4-vuotias tytär. Lapsi asuu puoliksi minun luonani ja puoliksi isällään. Lokakuussa saan uuden lapsen, jonka isä ei tule olemaan elämässämme mukana.
Mietin tulevaisuutta siinä mielessä, että tytär ehkä tulee joskus miettimään, miksi pikkusisko saa aina olla äidin kanssa tai sitten tämä syntyvä tyttö, että miksei hänellä ole isää, joka haluaisi olla hänen kanssaan.
En kaipaa moraalisaarnoja toimistani, vaan kokemuksia vastaavista tilanteista. Avioero oli minulle yllätys ja tämä toinen, noh, myönnetään:vahinko (mutta sydämestäni häntä jo rakastan).
Kommentit (7)
Moraalisaarnasta en tiedä, mutta elämä on. Jokainen kun rakentaa elämänsä itse ja myöskin elää sitä....moraleista ja saarnoista huolimatta, myöhäistä on moralisoida jos on pullat uunissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykypäivänä on niin monenlaisia perheitä, että varmaan ei lapsistasikaan tule tuntumaan ihmeelliseltä tuo.. Ne kasvaa siihen että toisella on isä ja toisella ei.. toinen saa olla aina äidillä ja toinen välillä isällään. Lapsi kasvaa siihen mihin on kasvettava.:)
eikä kerro viestin sisällöstä oikein mitään. Otsikoi seuraavan kerran vaikkapa näin: "Yh-äidin esikoinen paljon isällään hoidossa ja mammalla eri miehen vahinkovauva mahassa" niin mielenkiinto on taattu :) No ei, oikeasti, asioilla on tapana järjestyä. Älä huolehdi turhia. Onnittelut raskaudesta!
Toisen vanhemman luona voi sitten käydä joskus ja olla yökylässäkin joskus. Mutta ajattelepa miten rankkaa itsellesi olisi vaihtaa kotia vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta enpä ole täällä paljoa kirjoitellut, niin en tullut asiaa niin paljoa ajatelleeksi.
Kiitos tsempityksistä, uskon kyllä että kaikki sujuu ihan hyvin. Ajattelin vain, jos jollain olisi kokemusta edes lähellekään vastaavasta tilanteesta.
Ja vastaajalle, jonka mielestä yksi koti pitäisi olla: kumman koti sitten olisi se oikea? Äidin koti, jossa on huolehtiva ja rakastava äiti ja pian pikkusisko? Vai isän koti, jossa on huolehtiva ja rakastava isä, äitipuoli (josta minulla ei ole pahaa sanottavaa, tyttö luottaa häneen ja minä myös) ja mahdollisesti sinnekin tulee ajallaan sisarus/sisaruksia tytölle?
Tyttäreni siis itse kertoo ihmisille, että hänelläpä onkin kaksi kotia (omasta mielestänikin ydinperhe on se ihanne, mutta kaksi toimivaa perhettä toisiksi paras tilanne). Itse en haluaisi olla vain joka toisen viikonlopun äiti, eikä tytön isäkään. Arkea molempien luona ja välillä' vähän juhlaa myös;). Tavallaan itsekkyyttä vanhempien kannalta, tunnustan, mutta en haluaisi riistää kummaltakaan oikeutta siihen todelliseen arkeen lapsen kanssa. Ensimmäiset epäilyt tilanteesta tuli tosiaan, kun aloin miettimään tämän tuleva lapseni kannalta asioita...
Noh, asialle ei enää voi mitään. Enkä halua voida. Kokemuksia muilta olisi silti kiva lukea.
Ap
Alue: Aihe vapaa
vastaavassa tilanteessa olevia ei täältä löydy. Mutta ehkä aika kertoo, kuinka tytöt tästä tilanteesta selviävät. Parhaani tulen tekemään kuitenkin molempien tukemisessa.
Ap