Lue keskustelun säännöt.
Koskakohan löytyy joku, jolle sanoa heipat puiston portilla.
30.08.2012 |
Ollaan monta viikkoa käyty vilkkaassa asukaspuistossa pienen lapseni kanssa. Kukaan ei koskaan tervehdi. Ei tullessa, eikä lähtiessä.
Olen yrittänyt pientä jutustelua samanikäisten lasten vanhempien kanssa. Kuitenkaan nämäkään eivät vastaan tullessa edes moikkaa.
Ollaan iloisia ja muuten sosiaalisia. Normaaleja. Mitäköhän teen väärin? Vai meneekö kovinkin pitkä aika päästä mukaan siihen puiston sisäpiiriin? Olen jo ihan kyllästynyt yksin jäämiseen.
Kommentit (5)
Tosin espoolaisesta avoimesta päiväkodista. Käytiin silloin noin puolitoistavuotiaan tyttöni kanssa muutaman kerran kyseisessä paikassa etsimässä päiväsaikaankin lisäkontakteja hänelle ja minulle. Samoin, yritin jutustelua muutaman suunnilleen samanikäisen lapsen äidin kanssa, mutta eivät vaikuttaneet innokkailta. Ainoastaan pk:n vetäjät juttelivat välillä spontaanisti ja ystävällisesti meillekin. Enemmän sosiaalista vipinää tuntuu löytyvän ostareitten leikkialueilta. Avoimet päiväkodit ovat sittemmin jääneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma-aloitteisuus palkitaan. Älä jää odottamaan et sut kutsutaan piireihin, vaan mene reippaasti mukaan vaan.
Nytkin istun ulkona lasteni kanssa ja ihan yksin. En enää edes jaksa mennä puistoon siinä toivossa, että seuraa löytyisi. Tämä kotona olo on kyllä maailman yksinäisintä. Sama homma kerhoissa, en vain pääse mukaan juttuihin. Tiedän olevani hieman ujo, joten kynnys aloittaa keskustelu on hieman korkeampi.
Jos olet puistossa liikkeellä samalla marttyyriasenteella kuin täällä, kukaan ei halua olla puistotuttusi.
Ole itse aktiivinen, kun menet uutena paikalle. Vakikävijöillä ei ole luontaista tarvetta tutustua sinuun, jos heillä on jo kavereita.
Mut ignoorattiin täälläkin. Surprise!!