21 vuotta naimisissa ja nyt tulossa ero. Haikeninta on

Miksi olet eroamassa? Yli 20 vuotta yhdessä on kuitenkin (lähes) koko aikuinen elämäsi.

Minkä ikäiset lapset?

säveltä. Asiat, joita nuorempana sieti toisessa ihmisessä, ovat tulleet niin suuriksi, ettei niiden kanssa voi enää elää. Ja myös se, että tässä iässä (+40) alkaa ymmärtämään elämän pituuden eri lailla. Ei halua elää huonossa suhteessa vaan mieluummin yksin. En osaa tätä paremmin selittää. Niin ja lisään vielä, että kolmansia osapuolia ei ole kuvioissa. ap

Kiitos ap kun kirjoitit. Olen pohtinut itse asiaa ja sait ammennettua mulle enemmän voimaa, kuin uskotkaan. Vuosi vuodelta olo tuntuu raskaammalta. Kaksi pientä lasta. Ikää +30. Olisin sinä 10 vuoden päästä. Nykyään arki on jo huutoa ja riitelyä. Haluaisin pois, mutta tuntuu että liikkuvia osia on liikaa. Lapset, sukulaiset, sukumökit, asuntolainat ... tiedän, että pitäisi miettiä vain ydinperhettä ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Mutta se on vaikeaa. Mielessä pyörii vaan se, miten mieheni vanhemmat (lasten isoäiti ja isoisä) tuon eron ottaisivat. Musertavaa tää arki. Mies ei halua puhua. Eilen viimeksi yritin. Tänään taas yritän, mutta kun olen itse myös aika huono puhumaan.

mun mielestäni et ole samassa tilanteessa kuin ap. sulla on pienet lapset. Silloin tulee monelle parille sellaisia vaiheita, että tekis mieli erota, MUTTA odota muutama vuosi ja jos olet silloin kouluikäisten kanssa samaa mieltä, niin eroa. Usein vain se raskas elämänvaihe saa aikaan tuon tunteen.

voin antaa sulle voimaa, sillä omat voimani ovat niin vähissä tällä hetkellä. Vastaustasi lukiessani tajusin kuitenkin sen, että ihminen tarvitsee toista ihmistä olis se sitten kumppani tai ystävä tai ihminen joka kuuntelee. Voimia sinulle, jos elämä ottaa jotain pois se myös antaa varmasti jotain uutta tilalle. ap

Tarkoitin, että 10 vuoden päästä voisin olla tuossa tilanteessa. Tai siltä ainakin tuntuu. Vaikea ajatella, että kaksi vuotta tästä eteenpäin muuttaisi jotenkin helpommaksi hengittämistä. En tiedä. Ei meidän ongelmat liity lapsiin mitenkään. Jos kaksi aikuista ei osaa olla yhdessä, niin miten ne lapset siinä tekisi asiasta toisenlaista? Eihän me toisiamme vihata, mutta ei vaan osata olla pariskunta. Saatan toki olla väärässäkin. Saatan toisaalta jäädä taksin alle vaikka huomenna. Kuka tietää.



Tsemppiä aplle. Et ees oo vielä mitenkään kovin vanha. Sulla voi olla edessä yhtä ja toista ihanaa tämän ratkaisun takia. Kuka tietää.



Älä mieti omaa ydinperhettäsi kauemmas tuota eroasiaa. Yritän itsekin miettiä vain näitä meidän joukkueen pelaajia en muita. Huonolla menestyksellä tosin.



Kun vaan saisi tuon miehen keskustelemaan.

on asiat vielä hyvin. Siinä vaiheessa kun oikeasti haluaa omaan elämäänsä muutosta, ei mökit käy edes mielessä.... saati sukulaiset

Kiitos ap kun kirjoitit. Olen pohtinut itse asiaa ja sait ammennettua mulle enemmän voimaa, kuin uskotkaan. Vuosi vuodelta olo tuntuu raskaammalta. Kaksi pientä lasta. Ikää +30. Olisin sinä 10 vuoden päästä. Nykyään arki on jo huutoa ja riitelyä. Haluaisin pois, mutta tuntuu että liikkuvia osia on liikaa. Lapset, sukulaiset, sukumökit, asuntolainat ... tiedän, että pitäisi miettiä vain ydinperhettä ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Mutta se on vaikeaa. Mielessä pyörii vaan se, miten mieheni vanhemmat (lasten isoäiti ja isoisä) tuon eron ottaisivat. Musertavaa tää arki. Mies ei halua puhua. Eilen viimeksi yritin. Tänään taas yritän, mutta kun olen itse myös aika huono puhumaan.

ja tälle vastaajalle vielä, tämän lyhyen tekstin perusteellahan sinä tiedät kaiken elämästäni. Ja taisin mainita, että mielessä pitäisi pyöriä vain se YDINPERHE, mutta mielessä pyörii tosiaan muitakin asioita, jotka ei oikeasti pitäisi olla kovin relevantteja. En tarkoittanut, että mielessä pyörii vaan mökki tai miehen vanhemmat. Joskus on vaikea ilmaista itseään.

nro5

on asiat vielä hyvin. Siinä vaiheessa kun oikeasti haluaa omaan elämäänsä muutosta, ei mökit käy edes mielessä.... saati sukulaiset

Kiitos ap kun kirjoitit. Olen pohtinut itse asiaa ja sait ammennettua mulle enemmän voimaa, kuin uskotkaan. Vuosi vuodelta olo tuntuu raskaammalta. Kaksi pientä lasta. Ikää +30. Olisin sinä 10 vuoden päästä. Nykyään arki on jo huutoa ja riitelyä. Haluaisin pois, mutta tuntuu että liikkuvia osia on liikaa. Lapset, sukulaiset, sukumökit, asuntolainat ... tiedän, että pitäisi miettiä vain ydinperhettä ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Mutta se on vaikeaa. Mielessä pyörii vaan se, miten mieheni vanhemmat (lasten isoäiti ja isoisä) tuon eron ottaisivat. Musertavaa tää arki. Mies ei halua puhua. Eilen viimeksi yritin. Tänään taas yritän, mutta kun olen itse myös aika huono puhumaan.

että tunnistan mietteesi ja tunteesi. Älä välitä pikkumaisista ihmisistä, jotka juuttuvat toisten sanomisiin. He haluavat usein ymmärtää väärin. Toivon, että saat miehesi kanssa tänään hyvän ja rakentavan keskustelun aikaiseksi. ap

Itsensä tuntevalta ja asioita pohtineelta naiselta. Toivon sulle aidosti jaksamista yhteen isoimmista elämän kriiseistä.



Toivotaan, että mies jaksaisi keskustella.



Nro5

Kuullostaa hurjalle mutta tiedätkö jos joku perheessä kohtelee toisia hyvin ei huuda, riitele tai keskustele alituiseen toisen puutteista ja virheistä vaan tuokin voivottelun sijaan hiukka huumoria perheeseen on vaikutus suuri.



Nyt en puhu mitään kenen syy mikäkin on vaan kerron esimerkin. Ystäväni mies juopottelee ja on sillä tavalla varsin rasittava ja masentava. Kuitenkin ystäväni on jaksanut tehdä töitä asian eteen ja vuosien myötä avioliitto on vaan petraantunut myös juopottelu on kuin itsestään vähentynyt.

että tämä sinun vinkkisi oman toiminnan muuttamisesta ei aina toimi. Etenkään, jos puolisona on persoonallisuushäiriöinen. Vaikka puhuisit aina kukkien kieltä ja toimisisit siten, että arki olisi mahdollisimman sujuvaa ja mukavaa, niin toinen löytää aina virheitä ja koittaa haastaa riitelemään. Mitätöi, vähättelee jne.

Toki en tunne näitä tämän ketjun tarinoita sen paremmin, mutta halusin vaan sanoa, että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista.

Kuullostaa hurjalle mutta tiedätkö jos joku perheessä kohtelee toisia hyvin ei huuda, riitele tai keskustele alituiseen toisen puutteista ja virheistä vaan tuokin voivottelun sijaan hiukka huumoria perheeseen on vaikutus suuri.

Nyt en puhu mitään kenen syy mikäkin on vaan kerron esimerkin. Ystäväni mies juopottelee ja on sillä tavalla varsin rasittava ja masentava. Kuitenkin ystäväni on jaksanut tehdä töitä asian eteen ja vuosien myötä avioliitto on vaan petraantunut myös juopottelu on kuin itsestään vähentynyt.

mä olen lopettanut kannustamisen ja kivan tekemisen keksimisen vasta ihan muutama kuukausi sitten. En vaan jaksa oll ainoa tsemppaaja. Eikä parisuhde voi olla jatkuvaa tsemppaamista ja paremman päivän oottelua, eihän? No, nyt oon huomannut, ettei mies ees yritä. Sellaiset huudot, kuten "ole sinäkin siinä hiljaa" pistää miettimään, että onko kaikki parisuhteet tälläsiä. Eihän niitä voi toisiinsa verrata, mutta kunhan mietin...

Kuullostaa hurjalle mutta tiedätkö jos joku perheessä kohtelee toisia hyvin ei huuda, riitele tai keskustele alituiseen toisen puutteista ja virheistä vaan tuokin voivottelun sijaan hiukka huumoria perheeseen on vaikutus suuri.

Nyt en puhu mitään kenen syy mikäkin on vaan kerron esimerkin. Ystäväni mies juopottelee ja on sillä tavalla varsin rasittava ja masentava. Kuitenkin ystäväni on jaksanut tehdä töitä asian eteen ja vuosien myötä avioliitto on vaan petraantunut myös juopottelu on kuin itsestään vähentynyt.