Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taidan olla wannabe-hurri :D
04.07.2012 |
Olen aina ollut "vadelmavenepakolainen". Ruotsi koulussa aina 10. Yliopistoaikana olin vaihdossa Tukholmassa ja puhun ruotsia sujuvasti. Mieheni on samanhenkinen. Tällä hetkellä asumme ruotsinkielisessä kunnassa, lapset ovat ruotsinkielisessä päiväkodissa ja puhuvat ruotsia, tai ainakin ymmärtävät sitä ongelmitta.
jollakin tavoin miellän perheeni suomenruotsalaiseksi, vaikka sekä minä että mieheni olemme molemmat supisuomalaisia.
Niin, että tahdoin vain tuoda esille, että tällaistakin on :)!
Kommentit (31)
Ei suomenruotsalaisuuteen tarvita sujuvaa ruotsia. Hyvin harva heistä osaa ruotsia sujuvasti, tämän voi todeta vaikkapa HBL kirjoitusvirheiden määrästä. Suomenruotsalaisuus on vain rasti ruutuun ja nauttimaan sen tuomista eduista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset käyvät ruotsinkielisen päiväkodin ja koulun. Toinen vanhemmista puhuu kotikielenä ruotsia sen minkä osaa. Aika surullista puhua vierasta kieltä lapselleen!
Ovatpa kertoneet syyksi, että haluavat lapsilleen hyvän koulutuksen, paremman mahdollisuuden menestyä ja jos hyvin käy, niin vanhemmille mieluisen varakkaan "naimakaupan" yms nykyaikana ehkä tavatontakin ajattelua. Luulisi suomenkielellä pärjäävän, jos ei muuten, niin muuttamalla muualle päin Suomea asumaan?
Vanhemmat olivat keskinkertaisia koulussa. He jäivät ilman yliopistokoulutusta, kun taas ruotsinkieliset tutut pääsivät paikkakunnan yliopistoihin, vaikka eivät olleetkaan muuten heitä parempia.
Vanhemmat uskovat, että lapset pääsevät näin yliopistoon ruotsinkielisten kiintiössä! He arvostavat rahaa ja näkevät paikkakunnallaan, että ruotsinkieliset ovat päättävissä asemissa, vaikka onhan heissäkin tavantallaajia.
on henkinen tila. Onhan näitä, esimerkiksi Tuomas Enbuske, jotka ovat syntyjään suomensuomalaisia, mutta kokevat identiteettinsä suomenruotsalaikseksi tai joksikin välimuodoksi.
Itselleni Suomen ruotsinkielinen kulttuuri ja perintö ovat tärkeitä ja pidän myös kielestä. Lapseni ovat kielikylvyssä. Vaikka en koekaan olevani varsinaisesti suomenruotsalainen, on suomenruotsalainen kulttuuri ja ruotsi osa identiteettiäni. Luulen, että näin on aika monella n:nnen polven stadilaisella ja myös ruotsinkielisillä alueilla kotoisin olevilla?
Eihän se edes osaa sitä kunnolla. Opetteli ihan hiljattain tavaamaan muutaman sanan
Eihän se edes osaa sitä kunnolla. Opetteli ihan hiljattain tavaamaan muutaman sanan
osata lukea kuin muutaman sanan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se edes osaa sitä kunnolla. Opetteli ihan hiljattain tavaamaan muutaman sanan
osata lukea kuin muutaman sanan...
Olin lukenut jostain että hän olisi käynyt Oulun ruotsinkielistä ala-astetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerropa miten Tuomas Enbusken henkinen tila on ruotsi?
Eihän se edes osaa sitä kunnolla. Opetteli ihan hiljattain tavaamaan muutaman sanan
osata lukea kuin muutaman sanan...
edes kirjoittaa yksinkertaisia lauseita niin, että niissä olisi tolkullinen sisältö??!! :O
No katsos kun hän on itse haastatteluissa sanonut, että hän on tehnyt tietoisen ratkaisun "kääntyä suomenruotsalaisuuteen". Omaksumalla kulttuurin, opettelemalla kielen, tutustumalla suomenruotsalaisiin ihmisiin jne.
Katsos kun ihminen voi tällaisen valinnan tehdä, jos haluaa. Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi määritellä. Sinäkään et voi yhtään mitenkään määritellä Enbusken "henkistä tilaa", kuten asian ilmaiset (me sivistyneet ihmiset käytämme ennemmin termiä kulttuurinen identitetti), etkä minunkaan (joka siis lilluskelee jossakin suomenruotsalaisuuden ja suomensuomalaisuuden välissä).
Tämän kaiken olisit saanut selville jo lukemalla alkuperäisen kirjoitukseni. Tavallaan ymmärrän, että se voi olla vaikeaa, jos lukeminen on hyvin vierasta.
Mainittakoon nyt vielä loppuun, että ruotsi on siis kieli, eikä se oikein voi olla kenenkään "henkinen tila".
ymmärrysrajoitteiselle vastaajalle tiedoksi, että käsitteillä "olla ruotsalainen" ja "olla suomenruotsalainen" on aika suuri ero....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ymmärtänyt että he vain puhuvat ruotsia mutta että oikein henkinen tilakin on ruotsalaisuus.
Siellä saisit fanittaa Ruotsia kenenkään häiritsemättä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sitten olet vasta oikea hurri ja ansaitset syvän halveksuntani. Muuten OK.
Tällä hetkellä asumme ruotsinkielisessä kunnassa, lapset ovat ruotsinkielisessä päiväkodissa
Et ole oikea hurri. Nimittäin oikea hurri ei missään tapauksessa laittaisi lapsiaan päiväkotiin tai kouluun, jossa ei käytetä lapsen äidinkieltä.
Sääliksi käy lapsiasi, jos laitat ne kouluakin käymään vieraalla kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pitänyt ruotsinkielestä, varmaan ruotsinserkkujeni vuoksi. Mieheni on suomenruotsalaista sukua isänsä puolelta, taas äitinsä on suomensuomalainen ruotsinkieliseltä alueelta. Hankala selittää. :) Miehen kotona puhuttiin eniten suomea, mutta hoidossa ja koulussa aikuisuuteen asti ruotsia.
Myönnän, että parinvalinnassa kieli oli yksi osatekijä, joskin pieni. Mieheni puhuu lapsille ruotsia, ja päivähoidossa he aloittavat ruotsinkielisessä päiväkodissa. Itse silti puhun lapsille suomea. Osaan nykyään ruotsia itsekin sujuvasti.
Olisi hauska jossain välissä asua Ruotsissa, mutta en usko niin koskaan käyvän. En halua kokonaan Suomesta pois, mutta voisin tehdä jonkun vierailuvuoden sinne.
Tällä hetkellä asumme ruotsinkielisessä kunnassa, lapset ovat ruotsinkielisessä päiväkodissa
Et ole oikea hurri. Nimittäin oikea hurri ei missään tapauksessa laittaisi lapsiaan päiväkotiin tai kouluun, jossa ei käytetä lapsen äidinkieltä.
Sääliksi käy lapsiasi, jos laitat ne kouluakin käymään vieraalla kielellä.
Oikea hurri vaatii lapsilleen oman luokan, vaikka kaupungissa olisi vain kaksi samankielistä.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/12/29/lahdella-on-vara…
- äänestää RKP:tä
- vaatia lisää pakkoruotsia kouluihin
- vaatia nokka pystyssä palvelua joka tiskillä ruotsiksi, vaikka osaat sujuvaa suomea
Olen aina pitänyt ruotsinkielestä, varmaan ruotsinserkkujeni vuoksi. Mieheni on suomenruotsalaista sukua isänsä puolelta, taas äitinsä on suomensuomalainen ruotsinkieliseltä alueelta. Hankala selittää. :) Miehen kotona puhuttiin eniten suomea, mutta hoidossa ja koulussa aikuisuuteen asti ruotsia.
Myönnän, että parinvalinnassa kieli oli yksi osatekijä, joskin pieni. Mieheni puhuu lapsille ruotsia, ja päivähoidossa he aloittavat ruotsinkielisessä päiväkodissa. Itse silti puhun lapsille suomea. Osaan nykyään ruotsia itsekin sujuvasti.
Olisi hauska jossain välissä asua Ruotsissa, mutta en usko niin koskaan käyvän. En halua kokonaan Suomesta pois, mutta voisin tehdä jonkun vierailuvuoden sinne.
Käännäpä tuo tekstisi ruotsiksi
Mutta juttelen kyllä miehen ystävien kanssa ruotsiksi ihan ok.
Voin huvikseni koittaa kääntää. :D
Jag har alltid tyckt om det svenska språket, trorligtvis på grund av mina svenska kusiner. Min man är finlandssvensk av sin fars sida, medan hans mor är finsk från ett svenskspråkig område. svårt att förklara. :) hemma hos min man talade de mest finska, men både i barndom och som vuxen gick han i svenskspråkiga skolor. Jag medger att språket var en sak som påverkade mitt beslut att börja sällskapa med min man, dock väldigt lite. Min man talar svenska åt våra barn, och de börjar i ett svensktspråkig daghem... ääh en jaksa enää. :D
Suomenruotsihan kuulostaa suomalaisen korvaan, anteeksi nyt vaan, tosi "tankerolta", eli ei yhtään kauniilta ja laulavalta kuten vaikkapa ranska.
Alue: Aihe vapaa
Suomi on iso maa ja muuttaessa toiseen maakuntaan voi joutua puhumaan suurimman osan ajastaan toista kieltä kuin mitä on tottunut ennestään.