Lue keskustelun säännöt.
Kehu kissaasi!
Kommentit (13)
että saavat ihmiset nauramaan touhuillaan. Vaativuus on ehkä se pahin puoli, nimittäin ruokaa pitäs tulla kun sitä halutaan. Mutta sekin on tavallaan ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tänään varasin itselleni kissanpennun, joka muutta meille kuun lopussa.
Mä en meinaa pysyä nahoissani!!!
ja onpa tuo kisu vielä hyödyllinenkin: pyytää hiiriä ja myyriä. Huonointa kai sitten satunnaiset puklaukset matolle (=^.^=)
makoilee eri asennoissa ja kummallisissa paikoissa ja venyttelee ja nostaa hännän pystyyn kun ohittaa ihmisen tai keskityyneenä hoitaa turkkiaan välittämättä yhtään mitään ympäristöstään tai hullaantuu kun näkevät kärpäsen. Sitten ne yhtä-äkkiä katoaa jonnekin, etkä löydä niitä yhtään mistään, mutta ilmaantuvat paikalle heti, jos jääkaapin ovi käy tai ruoanvalmistus alkaa.
aamulla heti kun avaa takaoven niin kehräämään, nuohoamaan ja kerjäämään silitystä. Se ei ole oma kissa vaan naapurin. Se kait siinä onkin parasta ettei ole oma. Ei tarvitse ruokkia, huolehtia loma-ajan hoidoista, hiekkalaaatikosta, eläinlääkäreistä ym muista. Se pitää linnut ja hiiret pois pihaltamme. Lapset rakastavat tuota lapsiystävällistä kissaa, se on kuin iso pulska pullataikina joka on sopö kun ottaa nokoset puutarhatuolissamme. Joskus se saattaa innostua nappaamaan hämähäkin terassiltamme ja pistää sen poskeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuosi vuodelta, tai paremminkin talvi talvelta on muuttunut kohti laumaeläintä.
Talvella kun ei tarkene ulkoilla, niin meidän seura on muodostunut hyvin tärkeäksi.
mm. alakertaan nukkumaan mentäessä, kissa seuraa välttömästi perässä, nukkuen jalkopäässä.
Aamulla sitten saattaa käydä toisessa päässä sänkyä nuolemassa, näykkimässä tai ääntelemässä, että olisi aika nousta antamaan ruokaa :)
Saunaan myös seuraa mukana, maaten alemmalla lauteella lämmöstä nauttien, tämän oppi vasta viime vuosina.
Reissuiltaan palatessa, "tervehtii" häntä pystyssä puskemisen lisäksi, vielä ääntelemällä, jonka on vasta viimevuosina ottanut tavaksi. on nyt 11 vuotias.
Päiväpeitteen päälle ei kannata rojahtaa, ennenkuin on varma, ettei kissa nuku sen alla.
Osaa luikahtaa taitavasti tiiviisti pedatun peitteen alle, eikä välttämättä näy päällepäin.
Muutaman kerran vuoden aikana meillä myös oksentaa ja ei vahingossakaan paljaalle lattialle, ellei ole keretty sitä silloin tökkäsemään pois matolta, sängystä ... yms.
Yleensä nämä ovat kyllä lähteneet varsin hyvin pois vessapaperilla pyyhkimällä.
Missään nimessä silloin ei ole syytä suuttua, koska tuo on kissalle varsin normaalia toimintaa ja kuuluu kissanomistajan "luontaisetuihin"
Kesällä on vapaa kulkureitti keittiön ikkunan kautta ulos, jolloin kissasta tulee jälleen hivenen itsenäisempi, käyden kuitenkin useasti "moikkaamassa" meitä sisällä, ruokaillen, vieressä rötkötellen ja raapsutuksia "kuunnellen"
Lisänä tällöin on silloin tällöin lattialta löytyvä hiiren tai myyrän raato.
Ja nukkumaan tulee edelleenkin meidän kanssa, tosin kello voi tällöin olla lähemmäksi puolenyön ja aamulla voi tulla rapuissa vastaan aamu ulkoilulta.
Paskinta on järjestää hoitaja ruokkimaan, kun itse lähdetään reissuun.
Tuo on ainoa huono asia minkä minä olen havainnut.
välillä jopa viisi kertaa yhden yön aikana tulee kuopimaan peittoa, että haluaa kainaloon. Ja sit hetken nukuttuaan livahtaa pois. Tietysti hetken päästä pitää taas päästä lämpimään peiton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonointa se kun toinen kissoista levittelee kissanhiekkaa ympäriinsä ja heittelee sitä ympäri huonetta. Sekä kun toinen karkasi ja jäi auton alle -> n. 450e eläinlääkärilasku. Siis se pelko että jotain sattuu ja kun jotain sattuu niin se lasku... Ja tietysti se että ne joskus siirtyy ajasta ikuisuuteen. :(
Mun pentuni (11kk) on todella, TODELLA seurallinen :) ollu iha pienestä.
Tunkee syliin paijattavaksi monta kertaa päivässä, antaa tehdä itelleen mitä vaan (jopa epämiellyttäviä toimenpiteitä kuten harjaaminen, sisi takkujen) ja on todella sosiaalinen tapaus.
Rakastaa painia koirieni kanssa (kyllä, se usuttaa ne painiin, koirat pikkukoiria :)).
Kerran koirani menivät hoitoon ja kissa oli ihan paniikissa, mauku ja juoksi koko aikaperässäni ku koirii ei ollu antamassa seuraa...
Ja tietty koiriin verrattuna parasta on et kuitenki siinä määrin itsenäinen ja helppohoitonen otus ku ei vaadi samaan tapaan jatkuvaa ulkoilutusta ja tekemistä ku koira.
Paskinta... ehkä se että saa ainakin vielä hä 2-3 hepulii päivällä/yllä ja hyllysitä lentää koriste-esineet. mut kuulemma rauhottuu kaksvuotiaana (jos rauhottuu x)).
Ja sitten satunnainen ruikkiminen ei sallituille paikoille. Tosin aika harvoin tekee väärään paikkaan.
Ja sitten se että raapii huonekaluja. Tosin aika hyvin jo oppinu olee nätisti, mut noi iltahepulit on sellasii et sit kans sohvaa raavitaan hyvin mieluusti. lopettaa tosin nykysin käskystä sen.
Ja ehkä pahin huono puoli on irtokarvat. siisteysfriikkinä mua ottaa välillä se todela päähän. lähtee karvaa enemmän näet ku koiristani.
Kissani on siis 11kuinen maatiastyttö. sisäkissa mutta ulkoillaan satunnaisesti valjailla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoja puolia, että nyt on tullut jokin karvaton kissa-villitys, eikä omani enää kiinnosta kaikkia.
Huonoja puolia, että nyt on tullut jokin karvaton kissa-villitys, eikä omani enää kiinnosta kaikkia.
siitä kuvan tuonne mirrigalleriaan, niin katsotaan onko kiinnostavan näköinen :=)
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1008228/no_hyi_vttu_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se pyydystää hiiriä ja muita jyrsijöitä.
Paskinta on mukavuudenhaluisuus talvipakkasilla: jos kissaa ei nakkaa ikkunasta ulos, niin paskat löytyy sukkalaatikosta.
ovat leppoisia, antavat hellyyttä ja saa purkaa hellyyttä niihin, leikkisiä, antavat hyvät naurut tekemälä tyhmiä juttuja...
huonointa ainoastaan se kun aamuyöllä aloittavat rallit ja maukumisen. ja eläinlääkärimaksut.