Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä parisuhde... uusi ihastus
29.08.2012 |
juu on kulunut aihe, mutta haluaisin muutamaan asiaan mielipiteitä.
Parisuhde 15v, seksiä on, ei läheisyyttä, koskettelua ja illatkin menee koneella. Riidellään kotitöistä. Lapsi on ja äidillä vakavia mielenterveydellisiä ongelmia joista kuitenkin selvitty. Äiti kokee ettei ole ollut onnellinen pitkään aikaan. Eikä haluakaan olla onnellinen koska on masentunut.
Uusi ihastus astuu kuvioihin ja äiti on myyty. Hymyilee, nauraa ja nauttii elämästä. Ihastus saa vatsaan perhosia...
Ymmärrän järjellä että tämä on alku huumaa ja varmasti loppuu jossain vaiheessa ja tulevaisuudessa uusi suhde ei edes välttämättä toimi.
Järki ja tunteet kilpailee. Kumpaa jatkaa?
Kommentit (23)
helposti huomiota ja läheisyyttä ja hellyyttä toisessa kupissa ikuista riitaa ja vihaa josta voisi ehkä selvitä mutta se vaatisi kamalasti myös toiselta osapuolelta
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen saa uutta virtaa elämään ja kaikki ongelmat ratkeavat uuden panon myötä. Erossa lapsi isälle, ettei yksihuoltajan arki rasita uutta suhdetta.
Mies pääsee samalla hullusta eroon eikä tarvitse enään kantaa taakka vastamäessä.
on vähänkin juttua ihastumisista tai parisuhdeongelmista tai joskus jopa eroista. Se nyt vaan menee joskus niin, että ihmiset muuttuvat liikaa jäädäkseen entiseen, tai joutuvat ainakin käymään aikamoisia kasvukipuja läpi, ja joskus päädytään sivusuhteisiinkin, eikä siihenkään maailma kokonaan sentään kaadu. Parisuhde tuntuu joidenkin mielestä olevan joku täysin kyseenalaistamaton juttu, eli kun siihen kerran on lähtenyt mukaan, niin ei koskaan saisi lähteä. Mä ajattelen vähän vapaammin, enkä koskaan vaatisi toiseltakaan muuta kuin mihin itse sitoudun. Eli "vapaa" lintu lentää takaisin kädelle, jos lentää.
haet täällä vain hyväksyntää uudelle suhteelle. Tosi asia on, että jos ajattelet yhtään lastasi, pidät kynsin kiinni avioliitostasi. Kyllä uudessakin suhteessa tylsä arki koittaa alkuhuuman jälkeen.
Jospa koettaisit rakastua uudelleen mieheesi?
haet täällä vain hyväksyntää uudelle suhteelle. Tosi asia on, että jos ajattelet yhtään lastasi, pidät kynsin kiinni avioliitostasi. Kyllä uudessakin suhteessa tylsä arki koittaa alkuhuuman jälkeen.
Jospa koettaisit rakastua uudelleen mieheesi?
Toi on ihan "paras" neuvo että "mitä jos koittaisit rakastua".. Siis käskemällähän nuo ihmisen tunnejutut toimivatkin, kyllä kyllä! Haloo? Kyllähän ihminen käskemällä rakastuu uudelleen, totta kai ja tietenkin. Sitähän voi lasten takia odottaakin onnettomana vaikka sen kakskyt vuotta, niin lapsillakin on taatusti sillä välin tooosi hyvä lapsuus, kun pitkin hampain äiti ja isi leikkivät kotia suunnilleen inhoten toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta otetaan esimerkki. Pidän suutelusta, oma mies ei pussa kuin korkeintaan poskelle. Uudessa suhteessa suudelmia riittää ja tiedän että nekin harvenee ajan myötä, mutta omassa suhteessa niitä ei ole ollut alussakaan.
Ja HUOM! tämä on vain yksi esimerkki ei ainoa...
ap
Tarviiko oikeasti edes miettiä kumpi vaihtoehto on parempi...? Yksinkin on parempi kuin kuvailemasi kaltaisessa suhteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysillä mun sydämessä... silti tuntuu kamalalta riistää lapselta tämä perhe ja ymmärrän senkin että lapsi olisi onnellisempi jos äiti olisi onnellisempi....
ap
haet täällä vain hyväksyntää uudelle suhteelle. Tosi asia on, että jos ajattelet yhtään lastasi, pidät kynsin kiinni avioliitostasi. Kyllä uudessakin suhteessa tylsä arki koittaa alkuhuuman jälkeen. Jospa koettaisit rakastua uudelleen mieheesi?
Toi on ihan "paras" neuvo että "mitä jos koittaisit rakastua".. Siis käskemällähän nuo ihmisen tunnejutut toimivatkin, kyllä kyllä! Haloo? Kyllähän ihminen käskemällä rakastuu uudelleen, totta kai ja tietenkin. Sitähän voi lasten takia odottaakin onnettomana vaikka sen kakskyt vuotta, niin lapsillakin on taatusti sillä välin tooosi hyvä lapsuus, kun pitkin hampain äiti ja isi leikkivät kotia suunnilleen inhoten toisiaan.
Eihän uudessa suhteessa ongelmat paina ja kaikki tuntuu tosi helpolta, sillä tavoinhan kaikki suhteet alkavat. Eikä tarvitse odotella missään huonossa suhteessa yhtään mitään, vaan tehdä pieniä parannuksia avioliitossaan, jotta toisella olisi mukavampi olo. Ajatella positiivisesti. Keskustella ja rakentaa läheisyyttä. Yrittää itse olla parempi ihminen, jne. Tunteet seuraavat yleensä perästä ja se on ihan tutkittu juttu. Ihminen on aivoineen kuitenkin pelkkää kemiaa, eikä tunteita suinkaan ohjaile mikään yliluonnollinen olento, vaan ihan arkipäivän jutut.
Ap:n kannattaisi lopetella ne suutelut ja hellyydet sen vieraan kanssa, ettei ohjaile hyviä tunteitaan sinne suuntaan kun ei ole vielä edes miehensä kanssa asioita selvittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hakeudu sitten jonnekin luostariin kärsimään ja hankkimaan kirkasta marttyyrin kruunua. Koska kyllä, kärsimykseen on jäätävä jos sellaiseen huomaa päätyneensä. Elämän tulee olla kärsimystä ja siitä ne lapsetkin oppii hyvän kärsimisen mallin. Mitäs läksit ja silleen.
Tällä kysymyksellä haet täällä vain hyväksyntää uudelle suhteelle. Tosi asia on, että jos ajattelet yhtään lastasi, pidät kynsin kiinni avioliitostasi. Kyllä uudessakin suhteessa tylsä arki koittaa alkuhuuman jälkeen. Jospa koettaisit rakastua uudelleen mieheesi?
Ap:n kysymys on retorinen, sillä mielessään hän on jo kallistunut eron suuntaan ja haluaisi vain, että ihmiset vakuuttavat hänen toimivan oikein.
Näitä on nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko oikeasti edes miettiä kumpi vaihtoehto on parempi...? Yksinkin on parempi kuin kuvailemasi kaltaisessa suhteessa!
Mitä kamalaa ap:n avioliitossa sitten on?
Ymmärsin että hänellä itsellä on ollut mielenterveysongelmia ja sitten hän ei haluakkaan olla onnellinen koska on masentunut. Ja nyt hän on keksinyt, että saavuttaisi "onnen avaimet" jonkun miehen kautta, joka ei tunne ap:n entisiä ongelmia.
En ole pitkään aikaan taas lukenut ääliömpää juttua. Sääliksi käy ap:n miestä...
Tarviiko oikeasti edes miettiä kumpi vaihtoehto on parempi...? Yksinkin on parempi kuin kuvailemasi kaltaisessa suhteessa!
Mitä kamalaa ap:n avioliitossa sitten on?
Ymmärsin että hänellä itsellä on ollut mielenterveysongelmia ja sitten hän ei haluakkaan olla onnellinen koska on masentunut. Ja nyt hän on keksinyt, että saavuttaisi "onnen avaimet" jonkun miehen kautta, joka ei tunne ap:n entisiä ongelmia.
En ole pitkään aikaan taas lukenut ääliömpää juttua. Sääliksi käy ap:n miestä...
On ihan täysin huuhaata että lapsille on parempi että äiti ja isä ovat yhdessä, oli heillä sitten millainen suhde tahansa. Ja kun täällä tosiaan kerran eletään niin en näe mitään järkeä kituuttaa huonossa suhteessa jossa ei ole onnellinen. Mielummin sitten vaikka yksin! Mikä elämän saavutus ja tavoite se muka on että eletään saman puolison kanssa koko elämä vaikka väkipakolla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen saa uutta virtaa elämään ja kaikki ongelmat ratkeavat uuden panon myötä. Erossa lapsi isälle, ettei yksihuoltajan arki rasita uutta suhdetta.
Mies pääsee samalla hullusta eroon eikä tarvitse enään kantaa taakka vastamäessä.
Juuri näin. Näen tuon samalla lailla eli win-win tilanne, mies vapautuu ja lapsi saa normaalin perheen ja kodin kun hullu äiti lähtee nussimaan muita ja on samalla myös onnellinen kun tulee munaa mekkoon.
ja hakeudu sitten jonnekin luostariin kärsimään ja hankkimaan kirkasta marttyyrin kruunua. Koska kyllä, kärsimykseen on jäätävä jos sellaiseen huomaa päätyneensä. Elämän tulee olla kärsimystä ja siitä ne lapsetkin oppii hyvän kärsimisen mallin. Mitäs läksit ja silleen.
Minä olen ihan onnellinen parisuhteessani ja osaamme molemmat tehdä sen eteen, että läheisyys ja hyvät tunteet eivät pääsisi vaikeissakaan tilanteissa katoamaan kokonaan. Se tuskin olisi mahdollista, jos heiluisin välillä muissa ihastuksissa.
Mikä elämän saavutus ja tavoite se muka on että eletään saman puolison kanssa koko elämä vaikka väkipakolla??
Parisuhde tuntuu joidenkin mielestä olevan joku täysin kyseenalaistamaton juttu, eli kun siihen kerran on lähtenyt mukaan, niin ei koskaan saisi lähteä.
En tiedä ap:n suhteesta tarkemmin, mutta ihanhan tuo on oma asiasi.
En oikein jaksa tätä iänikuista puritaanista läksyttämistä siitä, että iäti on pysyttävä yhdessä oli parisuhde millainen hyvänsä ja ERITYISEN paha on lähteä suhteesta, jos on löytänyt uuden rakkauden. Tällaisen valituksen takana on varmaan yleensä oma pelko siitä, että puoliso löytäisi uuden. Mutta kuulkaas: ei kaikki parisuhteet ole sellaisia, että maailma kaatuisi sen päättymiseen. Joskus ihmisten ei olisi pitänyt pariutua keskenään ollenkaan. Ja tätä palstaa lukiessa tulee ihan sellaiseen harhakuvitelmaan, että eroaminen olisi jotenkin harvinaista. No ihmiset eroaa jatkuvasti, halusi av-mamma sitä tai ei!
Jokainen tehköön omat valintansa sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa elää ja mitä taakkoja kantaa.
Minä olen ihan onnellinen parisuhteessani ja osaamme molemmat tehdä sen eteen, että läheisyys ja hyvät tunteet eivät pääsisi vaikeissakaan tilanteissa katoamaan kokonaan. Se tuskin olisi mahdollista, jos heiluisin välillä muissa ihastuksissa.
ihanaa, että jotkut on löytäneet täydellisen kumppanin jo varhain. Joillain parisuhdetta ylläpidetään kynsin hampain vuosikaudet ja sitten jotkut ulkopuoliset tulevat viisastelemaan kuinka parisuhde ja sen onni ja autuus on omasta itsestä kiinni.
Haista sinä kuule huilu, ja tule vasta sitten kertomaan omia hienoja kokemuksiasi kun olet uhrannut esim. mielenterveytesi vuosiksi helvetin vaikean parisuhteen onnistumisen eteen. Aina kyse ei ole vain siitä, että kaivataan vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolelta, vaan esim. siitä, että haluttaisiin vihdoin olla siinä onnellisessa parisuhteessa. Ap:n tilanteesta en tiedä, mutta monesta muusta kyllä.
ei kaikki parisuhteet ole sellaisia, että maailma kaatuisi sen päättymiseen. Joskus ihmisten ei olisi pitänyt pariutua keskenään ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Ihastus on tässä tapauksessa ehkä hyväksi, että äiti lakkaisi kuvittelemasta olevansa masentunut ja alkaisi taas elää ja tehdä asioita. Mutta se on tässä se ihastuksen tarkoitus, turha kuvitella että suhteen kautta saisi mitään pidempiaikaista onnellisuutta sen enempää kuin mitä tähänkään asti.
Älä hölmöile vaan ota asia yhtenä väliaikaisena kriisinä, josta voit oppia jotakin syvällisempää... Perheen hajottamiset, avioerot, pettämiset ja kriisit eivät ole polku onneen.