Kuinka miehen kanssa puhutaan vaikeista asioista

Minä osasin puhua asioista ja koin että osaan ilmaista itseäni hyvin, kunnes olin suhteessa nasistisen miehen kanssa (narsismi ei ole minun keksimä juttu, vaan miehelle sanottiin psykiatrisessa hoidossa että hän on narsisti)

Tämä mies käänsi kaiken minua vastaan ja syytti minua ihan kaikesta.



Nyt uudessa suhteessa pyörittelen ajatuksia päässä. mutta en uskalla sanoa koska pelkään että kaikkea sanomaani käytetään minua vastaan. Vaikka eihän se niin ole. Mutta pelottaa niin kamalasti tuo puhuminen.



Nyt päätin että opettelen avautumaan, kertomaan mitä tunnen ja miksi. Saa nähdä kuinka minun käy.

Mutta en vain silti jotenkin pysty. Pyörittelen asioita itse ja jotenkin en koe että minulla on "oikeutta" nostaa asioita esille. En oikein osaa edes selittää.



Tuntuu että minulla pitäisi olla valmiina ratkaisumalli kaikkiin ongelmiin, jotka nyppivät, ja toisaalta vaikka jotain ideoita olisikin, tuntuu kuin minulla ei olisi oikeutta sellaista mieheltä vaatia. Ja vaikka hän suostuisikin, potisin varmaan huonoa omatuntoa siitä että hän "joutuu" jatkossa tekemään sitä tai tätä minun takiani.



ap

tutulta, minä mietin ja mietin, asioita ja sitten ajattelen kyllä tämä tästä kun minä sopeudun enkä ole "hankala"



Nyt monta päivää miettinyt yksin että jos mies kerran rakastaa minua, niin kai hän pystyy hyväksymään sen että puhun asioista jotka ovat minulle tärkeitä, ja koitaisimme yhdessä löytää kompromissin tai jonkin molemmille sopivan ratkaisun.



Sillä eihän parisuhde voi olla sitä että toinen joustaa ja tunkee omat toiveensa jonnekin romukoppaan?

Samalla tavalla kuin muidenkin ihmisten kanssa