Piinaava parisuhde, mitä v****a mä teen!

Ihana mies, rakastan, haluan, huonojakin puolia löytyy, tottakai, eikö kaikista. Mutta mä hyväksyn ne. Meillä on ihanaa yhdessä.

Tosin viimeaikoina minua on alkanut v*****aa aivan sairaan paljon se, että..

Minulla on 2 lasta koululainen ja päiväkoti-ikäinen. Olen ollut lasten isästä jo pari vuotta erossa.

Miesystäväni ei käy koskaan lasten aikana luonani, ei tee meidän kanssa mitään. Olemme yhdessä vain kun lapseni ovat isällään. Aiemmin, suhteen alussa teimme asioita yhdessä ja hän oli meidän luona esim viikon kerrallaan.

Sitten vuoden jälkeen hän halusi vähän tilaa, ymmärsin sen, annoin sitä, mutta paluuta ei ole tullut entiseen tai muutenkaan muutosta. Hän ja hänen menot ja harrastukset ja hänen kaverit. Sitten on me, kaikki mitä me teemme yhdessä kun lapset on poissa jaloista, usein hänen luonaan, hänen kavereiden kanssa, hänen haluamissaan paikoissa, hänen harrastusten parissa.

Se kaikki on jokseenkin ollut minulle oikein ok, mutta nyt alkaa nyppiä, olen odottanut ja antanut aikaa, mutta nyt en jaksaisi enää ja huomaan että tämä vittuuntuminen vaikuttaa minuun kovasti enkä ole oma itseni hänen kanssaan. Olen äkäinen, itkuinen, etäinen, vaikenen enkä sano mitään edes kysyttäessä. Hän tietää mikä minua painaa, mutta kyselee silti aina mikä minun on, en halua vastata jotta en jatkuvasti valittaisi asiasta, vaikka hänhän sitä kyselee. Tyydyn sanomaan ettei minua vaivaa mikään.

Yhteen muutosta puhuimme jo pari vuotta sitten ja ajattelimme katsoa seuraavana kesänä (eli vuosi sitten) ja sitten taas seuraavana kestänä, eli tänä kesänä. Mutta mitään emme ole puhuneet asiasta, vaikka olen hienovaraisesti ottanut esille. Ja miten hän voisi muuttaa asumaan kanssamme jos ei ole viimeisen vuoden sisällä tavannut lapsia kun alle 10 kertaa ja vain hetkisen kerrallaan tai ohimennen ovella kun ovat isälleen lähteneet. Vauvastakin hän on puhunut, että voisi olla kiva ja se lähentäisi jne.

Minä en jaksaisi nyt enää tätä veivaamista ja odottamista.

Mitähän tästä seuraa, tuleeko tästä nyt mitään, sanokaa nyt joku jotain kun tuntuu että ihan ahdistun tästä tilanteesta enkä tästä voi kenellekään oikein puhua.