perätila, kokemuksia kiitos!

Vedet meni jo rv 35+5 ja vauva syntyi perätilassa 36+0, kääntöyritys olisi ollut seuraavalla viikolla. Itse olin etukäteenkin puhunut että haluan yrittää alakautta (kolmas synnytys) jos se vaan on mahdollista. Vesien mentyä tehtiin siis ultra ja lantion kuvaukset ja todettiin että hyvin mahtuu. Vauva syntyi sitten nopeasti ja helposti (oli pieni, 48/2800).

Vedet meni jo rv 35+5 ja vauva syntyi perätilassa 36+0, kääntöyritys olisi ollut seuraavalla viikolla. Itse olin etukäteenkin puhunut että haluan yrittää alakautta (kolmas synnytys) jos se vaan on mahdollista. Vesien mentyä tehtiin siis ultra ja lantion kuvaukset ja todettiin että hyvin mahtuu. Vauva syntyi sitten nopeasti ja helposti (oli pieni, 48/2800).

Onko sulla muut lapset syntyneet millä viikoilla ja minkä kokoisina?

Mulla on molemmat menneet viikon yli, ja olleet yli 4 kiloisia. Silläkin jännittää.

Mut tänä sipistelee jo ihan kamalasti ja arvelen, et syntyy ajoissa kyllä.

Mulla on kaksi poikaa ja tämän sukupuolta ei tiedetä.

Toinen lapsi kääntyi perätilaan viikolla 35 ja tunsin kääntymisen oikein hyvin. Häntä yritettiin kääntää oikein päin viikolla 36, mutta ei kääntynyt. Sektioon jouduin, kun lantio todettiin liian ahtaaksi perätilasynnytykseen, vaikka lapsi arvioitiin alle 3-kiloiseksi. Oli kuitenkin syntyessään 3,6 kg. Viides lapsi taas istui koko ajan. Häntä yritettiin kääntää viikolla 38, mutta ei kääntynyt ja seuraavalla viikolla leikkaukseen. Tyttö oli syntyessään reilut 3,7 kg, vaikka hänetkin arvioitiin nippanappa 3-kiloiseksi. Mulle ei annettu mahdollisuutta valita synnytystä vaan määrättiin leikkaukseen.

viikolla 37, eli tosi myöhään. Vissiin vauva ollut koko ajan perätilassa, sillä koko raskauden ajan potkut tuntuneet alhaalla. Vielä tarkistusultraan mennessäni kätilö ei osannut sanoa, miten päin vauva oli. Eli ultra vasta asian varmisti. Eli hyvinkin todennäköistä, että ollut pitkään jo perätilassa ja neuvolassa luulleet päätä pepuksi.



No mutta, menin käänösyritykseen melkeimpä heti ja se ei onnistunut. Peppu oli niin tiukasti kiinni jo lantiossa, eli liikkunut mihinkään.



Kovasti lääkärit yirttivät minua kannustaa ja puhua ympäri perätilasynnytykseen, mutta en suostunut.



Esikoinen jouduttiin aikoinaan auttamaan imukupilla ja epparikin tehtiin, joten ajatus perätilasynnytyksestä tuntui hurjalta. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että vauva on alle 4kg ja hyvin mahtuisi tulemaan. Silti en uskaltanut edes yrittää. Esikoinen oli siis 3,3kg ja 49cm, tämä toinen 4,6kg ja 49,5cm.



Sektioon siis menin suosiolla ja en kadu.

koska uskoivat minua neuvolassa viime metreillä vasta. Lääkäri ei antanut "siunaustaan" yrittää alakautta ilman kuvauksia ja niihinkään ei ehditty kun laskettu päivä oli juuri.

Niin pääsyttiin sektioon joka meni hyvin ja toivuin nopeasti.

Tulee vähän myöhässä mutta haluan vastata muita perätilassa odottavia varten...itselläni syntyi tyttö perätilassa. Ihan alakautte synnytin rv 41+5 käynnistyksellä....hyvin meni synnytys ja olen oikeen tyytyväinen vaikka repesinkin jonkin verran epparin lisäks...nyt odotan toista rv 26+5 ja sain kuulla tämän olevan myös tiukasti varpaat yhdessä perätilassa...poika olisi tällä kertaa tiedossa...alatie synnytyksen haluan ehdottomasti...sanotaan sen olevan jopa helpompi kuin raivotarjonta synnytys...olen ylpeä perätila synnyttäjä ja vielä ylpeämpi toisen jälkeen...toki otan huomioon mahdolliset riskit kuten esim. Jos perätila ei ole täydellinen...eikä täälä anneta muuta alateitse synnyttääkkään...vielä sen verran että esikko oli 3360g ja 49 cm

ja väen vängällä saatiin poikittain, mutta kiepsahti sitten takaisin heti, kun päästivät irti. Oli perätilassa tosi aikaisin jo. En sanoisi, että toimenpide olisi sattunut, mutta oli jonkin verran epämiellyttävä.



Mentiin sitten suunniteltuun sektioon rv 39+5.

Halusin sektion, eikä lantiota sen kummemmin lähdetty sitten edes tutkimaan. Peräsynnytyksissä on suuria riskejä, kun tutkin silloin asiaa ennen käännösyritystä. Muistaakseni ainakin jotkut olkapään sijoiltaan menot (tmv.) aika yleisiä ja niistä voi jäädä pysyviä hermovaurioita, jolloin kädestä ei tule koskaan täysin toimivaa.

Esikoiseni syntyi alateitse, tarjonta tuli ilmi vasta salissa synnytyksen ollessa jo hyvässä vauhdissa. Pikainen kuvaus, jonka perusteella selvisi, että vauva on pieni ja lantion puolesta on tilaa - ei tarvita sektiota. Itse ponnistusvaihe oli nopea, salissa oli henkilökuntaa ruuhkaksi asti, mutta pään ulos saaminen kesti, oli jumissa. Lapsi syntyi velttona, ei itkenyt eikä hengittänyt. Vauva vietiin kiireesti pois, miehen kanssa jäätiin keskenämme hetkeksi ihmettelemään, että mitä nyt. Jonkin ajan päästä tultiin kertomaan lapsen vironneen, kaikki ok, onneksi.



Tiedän kuitenkin, että olisi voinut käydä myös toisin. Toinen lapseni oli myös perätilassa, ja kääntöaika oli varattuna mutta kääntyi kuitenkin itse 36. viikolla. Toisen raskauden aikana oli mahdollisuus ottaa selvää perätilasta ja perätilaisen lapsen alateitse synnyttämisen riskeistä, jotka monien "meillä meni todella hyvin ja suosittelen" -vakuutteluista huolimatta ovat sektiota suuremmat. Jos tämä toiseni ei olisi kääntynyt itse tai avustetusti, olisin vaatinut ehdottomasti sektion.

En pysty olemaan ylpeä siitä, että synnytin lapsen alateitse, mutta olen onnellinen siitä, että lapseni on terve ja normaalisti kehittynyt, fiksu nuori nainen.

ettei perätilasynnytystä ole järkevää yrittää minkäänlaisella lantiolla, jos lapsen paino lähenee 4 kiloa.

Muista, että painoarvio voi heittää aika paljonkin. Meidän vauva syntyi 900 g arvioitua painavampana... en edes halua kuvitella mitä olisi tapahtunut perätilasynnytyksessä. Huh!

halusin sen niin.

Yritettiin kääntää, mutta ei kääntynyt, oli peppu jo niin alhaalla tiukasti.

Vauva painoi 4kg100g ja synnytys oli helppo.

Lääkärin vastusteluista huolimatta vaadin suoriltaan sektion. Nikotteli aikansa vastaan :)

Vaikka en tykännytkään sektion jälkeisestä ajasta, niin koen sen meille parhaimmaksi ratkaisuksi :)

Meillä esikoisen todettiin olevan perätilassa kun lapsivesi tuli ja menimme sairaalaan. Lääkärit yrittivät lasta käännelleä oikeinpäin, mutta ei siitä mitään tullut. Lapsi tuli "peruuttamalla" alakautta ja synnytyksessä ei ollut mitään ongelmaa. Tosin lapsi oli melko pieni kooltaan.

Sain tietää vauvani olevan perätilassa synnärillä, lantioni tutkittin ja vauvan koko arvioitiin olevan 3-3.2kg. Lääkäri suositteli alatiesynnytystä, lisäksi olin lukenut jutun hyvin menneistä alatiesynnytyksistä, joten en osannut pelätä. Synnytin 37+5 ja poika painoi 3.1kg, pituutta oli 50cm. Ensikertalaisena mulle tehtiin rutiinisti eppari ja lääkäri avusti pojan ulos. Vauva oli kunnossa ja epparista huolimatta pystyi istumaan jo samantie (sekä seuraavina päivinä) ja kotiin palattuani (3 päivää sairaalassa) pääsin parin päivän sisällä sauvakävelylle, vointini oli muutenkin hyvä. Sektiosta toipumiseen olisi luultavasti mennyt huomattavasti pidempään.



Kannattaa lukea vaiks uusimman vauva-lehden juttu aiheesta, oma tarinani oli hyvin samankaltainen paitsi etten pystynyt etukäteen pohtimaan asiaa.

molemmat perätilassa suunniteltuun sektioon saakka rv 38+5. seuraavat yksösraskaudet normaalitarjonnassa alakautta. kaikki menivät yli la:n, 2 reilusti ja käynnistettiin. kiva, että edes yks synnytys alkoi spontaanisti :). hyvin menivät.

Hei, kakkonen käännettiin viikolla 37 ja helposti kävi! Suosittelen kääntämistö, jos onnistuu. Ei kääntynyt takaisin ja melkein neljäkiloisena syntyi parin viikon päästä normaalisti.

En suosittele kääntöyritystä. Minulla eka vauva oli perätilassa ja toisella kääntöyrityksellä katosi sydänäänet ja vaimeina/hitaita palailivat ja jouduin tarkkailuun ja vielä ylimääräiseen utraan parin päivän jälkeen.



Sektiolla tuli ja hyvä niin. Kokenut synnytyslääkärini sanoi, että perätila-synnytys on erittäin iso riski.