minkä ikäisenä lopetit polttamisen, kaunko poltit, oliko vaikeaa

Poltin 36 vuotta, lopetus oli yllättävän helppoa lääkityksen avulla, mulle auttoi Champix.



Olen ollut polttamatta 2v 6kk



Kaipaan tupakan tuomia fiiliksiä ja suunnitelmissa on aloittaa uudestaan kun täytän 70v :)

Nyt jälkikäteen ajateltuna lopettaminen oli yllättävän helppoa, silloin aikanani ajattelin, etten ikinä pystyisi siihen.

Lopettamisesta haaveilevat, lukekaa se Carrin kirja: stumppaa tähän. Lainatkaa vaikka kirjastosta, jos ette raaski ostaa. Röökiaskiin kuluu 2 päivässä saman verran rahaa kun Carrin kirjaan.

poltin 8 vuotta. Ei ollut vaikeaa, paitsi ensimmäinen viikko. Tavasta vaikein päästä eroon, vieläkin usein mietin erilaisissa tilanteissa että nyt polttasin jos polttasin. :)

kerkesin polttaa semmosen 26 vuotta.

Yllättävän helppoa loppujen lopuks. Alkuun rööki haisi pahalle, myöhemmin tossa keväällä meinasin muutamaan otteeseen mennä röökille. Aina kumminkin sain estettyä itseni. Mietin vain sitä kun on ollut näin kauan ilman, ei kannata enää alottaa. Kun kumminkin haluais sit jossain vaiheessa lopettaa, niin samat tuskat siinä olis edessä uudestaa.



Vaikka sanoin et yllättävän helposti, niin olihan siinä omat kärvistelynsä.

manuaalista poltin 30v.

mutta poltin on-off (enemmän on!!:) vuosikymmeniä. Kun täytin 50, päätin että nyt tämä orjuus loppuu. Ja niin loppuikin ( en viitsi sanoa kuinka kauan olen ollut polttamatta, koska sitten miniä taas tunnistaa minut ja alkaa mesota siiitä, kuinka vanhukset eivät saa käydä tällä palstalla).



Ei ollut vaikeata. Fyysiset vierotusoireet menivät ohi muutamassa päivässä, ja ne vaikeammat - henkiset - selätin ystävältäni saamalla epätavallisella, mutta yksinkertaisella neuvolla: älä luovu mistään muusta kun tupakasta. Jos työpaikan mehevimmät juorut kuulee tupakkapaikalla, mene sinne mukaan, mutta älä polta. Jos kavereitten kanssa on kiva käydä iltaa istumassa kaljalla (tai viinillä, siiderillä), tottakai menet mukaan, mutta et polta. Näin tein ja hyvin meni. Enää ei tulisi mieleenikään polttaa. Ja aikaa on kulunut.... ai niin, en voikaan kertoa!

32-vuotiaana, olin polttanut 19 v ja kyllä vain, oli vaikeaa. Kyllä kannatti kuitenkin!

...en nyt ihan varsinaisesti vastaa kysymykseen, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. :D



Polttamisen aloitin 17-vuotiaana ja nyt 27-vuotiaana on alkanut enemmän ja enemmän tulemaan mieleen lopetus. En sitten tiedä onko se helppoa vai vaikeaa. Sinänsä helppoa, että pystyn olemaan polttamatta eikä tule mitään niksoja tai muita, eli ei tee mieli tupakkaa. Mutta sitten taas tekee kuitenkin mieli polttaa, eli tapariippuvuus on melkoinen ja olisi ihan kiva saada vinkkejä miten sen pystyy taltuttamaan.

En koskaan "varsinaisesti polttanut", olin tuuri- ja baaripolttaja noin 5 vuoden ajan.



En ollut tupakkaan koukussa joten lopettaminen oli helppoa.



Kiitän uutta tupakkalakia! Hassua, että siitä ei ole edes kymmentä vuotta, kun sai polttaa missä tahansa. Ei tulisi tänä päivänä mieleenkään.

Ja lopetin muistaakseni 33 v. Eli 18 v tuli polteltua, tuosta kylläkin pois raskausajat (3,5 kpl) ja vauva-ajat jolloin poltin vain satunnaisesti viikonloppuisin. Lopettaminen kävi ylllättävän helposti, toki vaikeitakin hetkiä oli mutta kokonaisuudessaan oli helppoa!

Aloin vaan miettimään terveysjuttuja, ja kuinka turha ja ruma tapa. Ei ollut vaikeeta lopettaa. Poltin n.15 tupakkaa päivässä. Nyt olen yli 40 ja alkoholi tekee musta kuitenkin tupakoitsijan. Saattaa mennä silloin aski illassa. Ja viinaa on kulunut ajoittain useita kertoja viikossa. Selvinpäin tupakka ei maistu yhtään.

Lopetin kun täytin 40 v. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat ihan helvettiä, ajattelin tupakkaa joka hetki. Sitten alkoi pikku hiljaa helpottaa. Vasta kahden vuoden jälkeen tupakka alkoi haista nenässäni pahalta.



Sain voimaa lopettamiseen lupauksesta lapsilleni. Ikinä en ole vielä luvannut mitään ja sitten pettänyt lupaustani. Siksi lupasinkin, sitä kynnystä en halunnut enkä halua ylittää.

Olihan se vaikeeta, lukemattomia lakkoja.

Raskausaikoina en koskaan polttanut mutta aika nopeasti synnytyksen jälkeen taas alotin.

Nyt en ole retkahtanut.