Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten voisi oppia rakastamaan ja arvostamaan itseään?

Vierailija
02.07.2012 |

Onko joku joutunut opettelemaan sen, vai onko kaikilla tullut itsestään kotikasvatuksen pohjalta tuo itsensä arvostaminen?

Mulla on monia asioita, jota varmaankin voisi moni kadehtia, mutta sisältä tunnen itseni muita huonommaksi. En tiedä miksi.



Mitä pitäis tehdä? En ole uskovainen, joten uskontoon liittyvät vastaukset ei luultavasti auta mua.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
02.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen voin sanoa, että ikä ja kokemuksen auttaa tai ainakin minua on auttanut. Äidiksi tuleminen myös. Ehkä se on juuri ne elämänkokemukset. Samoin hyvät ihmissuhteet, joista sitä positiivista vastetta saa päivittäin.



Tästä ei nyt ollut varmaankaan sulle mitään apua, mutta lohdutuksenä lähinnä...

Vierailija
2/3 |
02.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen voin sanoa, että ikä ja kokemuksen auttaa tai ainakin minua on auttanut. Äidiksi tuleminen myös. Ehkä se on juuri ne elämänkokemukset. Samoin hyvät ihmissuhteet, joista sitä positiivista vastetta saa päivittäin.

Tästä ei nyt ollut varmaankaan sulle mitään apua, mutta lohdutuksenä lähinnä...


Olen "jo" 32v, ja aika yksinäinen parisuhteen kariuduttua. Muilla on perheet, mä pelkään jääväni paitsi siitä ilosta. En usko, että kukaan vois oikeasti rakastaa mua. Tiedän, että se on hullu ajatus. Pitää varmaan mennä johonkin terapiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
02.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla auttoi vasta vuosien terapia siihen, että pystyin kokemaan itseni yhtä arvokkaaksi kuin muutkin, tai että mulla ylipäänsä on mitään arvoa tai että kukaan voisi oikeasti pitää minusta.



Sitten onnistuin loistavasti yhdessä jutussa, jonka kanssa päätin kuunnella itseäni ja tehdä oman fiiliksen mukaan vaikka kaikki muut arvostelivat. Sain jotenkin siitä rohkeutta luottaa itseeni myös muissa asioissa ja ratkaisuissa. Teinkin sitten aika radikaaleja ratkaisuja elämässäni raivatessani sitä omannäköisekseni.



Kaiken kruunasi mahtava ystävä. johon tutustuin ja joka tuntuu ensimmäiseltä ihmiseltä, joka oikeasti ymmärtää minua ja joka hyväksyy minut täysin. Olen vähentänyt yhteydenpitoa niihin läheisiin, jotka tavalla tai toisella käytöksellään tai sanomisillaan saavat minut vihaamaan itseäni ja etsinyt ympärilleni ihmisiä, joiden luona vallitsee turvallinen, rakastava ja arvostava ilmapiiri.



Mulle on tullut suurena yllätyksenä, kuinka se, että olen oppinut rakastamaan itseäni on automaattisesti vaikuttanut myös suhtautumiseeni muihin. Olen nykyään jotenkin paljon hyväksyvämpi ja lempeämpi myös muita ihmisiä kohtaan.