Lapsen vanhempainilta. Yksin vai yhdessä miehen kanssa?
Miten teillä käydään lasten vanhempainillossa? Menetkö yksin vai yhdessä miehesi kanssa, vai meneekö kenties miehesi yksin?
Meillä nyt, kun nuorinkin on jo niin iso, että pärjää isompien kanssa kotona, käydään vanhempainilloissa yhdessä miehen kanssa. Ei siksi, että molemmat sinne halutaan vaan siksi ettei aina tarvitse miettiä kumpi menee, mennään siis molemmat kuuntelemaan niitä iänikuisia löpinöitä.
Kommentit (14)
Ihan turhaa höpinää ja tiedän kaiken tarpeellisen jo valmiiksi. Työskentelen itse opettajana, joten koulumaailman jutut on niin tuttuja ja kaikki oikeasti tärkeä tulee kuitenkin Wilman kautta.
Itse asiassa todella harvoin on ollut molemmat vanhemmat.
osunut työvuoro vanhempainillan aikaan, yleensä olen siis käynyt yksin. Harvoin siellä nyt niin mullistavia kuulee, mihin molempien korvat tarvittaisi. Nyt esikoinen meni yläkouluun ja nyt olisi kiva jos mies pääsisi mukaan. Lähinnä tutustumaan opettajiin.
Viimeksi olin yksin ja oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta. Samat asiat siellä aina löpistään, niin tosi tylsää olla yksin.
Vanhempainvartissa mies ei ole tainnut olla kuin kaksi kertaa.
ja viitsiikö lapsi olla kotosalla yksin sitä aikaa. Jos sattuu vaikka harrastuspäivälle, niin vain toinen menee.
Aika monesti olenkin ollut iltavuorossa. Mies menee tai sitten ei mene ketään.
Tänään on lukiolaisen vanhempainilta, sinne mennemme yhdessä. Torstaina 2. luokkalaisen ja sinne menee mies. Minä olen iltavuorossa.
Meillä on lapsia 5 ja totuus on että nuo vanhempain illat ovat monesti tosi pitkäveteisiä.
Pienempien vanh. illoissa on enemmän näitä isiä ja äitejä, jotka haluaa kertoa oman pilttinsä erityistaidoista ja osaamisista juurta jaksaen... Vanhempien lasten kohdalla tämä innostus selvästi laskee (onneksi)
jos on jotain oleellista, niin kumpukin pyrkii menemään. Jos ei mitään ihmeitä, niin jompi kumpi menee yksin ja kertoo kotona toiselle. Tai sitten kumpikaan ei mene, jos tuntuu ihan turhalta (aine tuttu).
Eli tilanteen mukaan.
joudumme erikseen siis aina lasten synnytyksiin, lääkäreihin, vasu-keskusteluihin jne koska meillä ei ole ollenkaan tukiverkkoa eikä ketään kuka voisi ottaa lapsen edes hetkeksi hoiviinsa. Mummot eivät halua osallistua lastemme elämään.
Vasta sitten kun lapset ovat tarpeeksi isoja jäämään yksin kotiin (joskus 10v ja ylöspäin?) niin sitten ilman muuta menemme yhdessä.
Olisi aivan ihanaa jos mies olisi päässyt mukaan ultraan, synnytyksiin jne (no esikoisen toki pääsi mutta ei enää nuorempien) ja eritoten kun lapselle on tehty esim. diagnoosia, sydäntutkimusta ym "kriittistä" jossa puolison olisi ollut hyvä olla paikalla.
Mutta näillä mennään, ja todellakaan en mitään tuntematonta hoitajaa ala tuollaisen takia palkkaamaan, meillä on useampi lapsi ja aina joku niistä on ollut pieni vauva (=vauvaa en jätä vieraalle). Eli sitten mennään kahdestaan kun lapset on tarpeeksi isoja!
PS. minun mielestäni vanhempainillat ja päiväkodin keskutelut ovat paikkoja jossa molempien ei edes tarvitse olla läsnä. Synnytys on sitten eri juttu :)
Meillä minä (äiti) hoitaa lasten vanhempainillat ym päiväkoti- ja kouluhommat kuten vanhempainvartit.
Isä taas hoitaa harrastuskuskaukset.
Mieheni ei taida olla käynyt yhdessäkään vanhempainillassa. Syynä hänen hankalasti arvioitavat aikataulut, joita on vaikea ennustaa. Helpompi näin.
syystä, että nähdään vähän opettajaa ja muita vanhempia. Niistä löpinöistä ei saada mitään, koska molemmat olemme opettajia ja neljä lasta jo koulussa.
Jos mummo ei asuisi naapurissa, niin minä menisin ja mies olisi lasten kanssa kotona. Lapset arvostaa, kun vanhemmat panostaa heidän asioihin, me pidetään näitä lasten juttuja tärkeinä. Ja opettajaakin halutaan arvostaa sen verran, että ilmestytään paikalle.
10 v ja 14 v vanhempainillat. 7 v:n kävin yksin.