Huolehditko itsestäsi tarpeeksi?

huolehdin lapsistani enemmän, mutta toivottavasti pärjätään näin.

Juuri äsken kun laitoin pyykkiä melkein itkin samalla väsyäni. Ajattelin että miksi en voi koskaan lähteä mihinkään yksin ja olla vaan. Mies päästää kun vaan kerkeää ja ois rahaa jne.

Ruokavaliotakin voisi petrata

En ehdi. Hyvä kun ehtii syödä päivän mittaan ja illalla sitten vaan suihkut jne ja sänkyyn, jotta jaksaa taas seuraavan päivän yöheräilijälapsen kanssa. Sellasta se vaan on. :( Haluaisin tietenkin huolehtia itsestäni paljon paremmin.

Naisten sydänkohtauksen ei ole niin harvinaisia. Syöpävaara tulee myös lihomisen myötä.

, mutta musta se on ihan luonnollista jos on vaativa työ ja suhteelliset pienet (pienin 3v) lapset.



Olen hoikka ja ulkoisesti varmaankin ihan huolitellun näköinen (pakko töiden vuoksi olla), mutta tällä voin tunnustaa seuraavat törkeät laiminlyönnit / seikat jos huomaa ettei voi kohdella itseään kovin huomaavaisesti tällä hetkellä.



- ostan vain niin hyvälaatuisia meikkejä, että ne eivät ärsytä silmiä/ihoa vaikka niitä ei pese pois illalla. Aivan; en iltaisin jaksa pestä naamaani, aamulla lisään vähän rasvaa vanhan meikin päälle ja korjaan vähän uudella meikillä!



- aamupalani on aina pelkkää kahvia tyhjään mahaan.



- pari kertaa viikossa korvaan lounaan syömällä koneen ääressä vauvan soseita.



- en jaksa mennä joka ilta kokosuihkuun. Seuraavana aamuna töissä pesen kainalot ja suihkuttelen alapääsuihkulla.



- en harrasta mitään, mikä vaatisi olemaan jossain paikassa tiettyyn kellon aikaan. käytännössä en harrasta mitään vähäisen lukemisen ja netissä roikkumisen lisäksi.



- harrastan vain hyötyliikuntaa; lähinnä seksiä ja siivousta.



- olen äärimmäisen kiitollinen punasävyisistä hiuksistani, joita ei tarvitse värjätä. lisäksi pidän pitkää mallia; riittää kun käy kampaajalla puolen vuoden välein. Yleensä senkin käynnin ymppään jollekin sellaiselle kerralle, kun on pakko mennä teettämään juhlakampaus johonkin pakolliseen pönötysjuhlaan; säästyy siinäkin vähän aikaa.

Syön terveellisesti, liikun paljon, joskus kun oikein väsyttää ja ei vaan jaksa niin jätän kotihommat vähemmälle ja sen sijaan lösähdän sohvalle rentoutumaan, ja siivoan sitten seuraavana päivänä.

Ainoa missä olisis parantamisen varaa on että tapaan ystäviäni tosi harvoin nykyään. Kuitenkin se piristää hurjasti kun pääsee muutamaksi tunniksi kahvikupin ääreen oikein kunnolla juoruamaan :D

Syön terveellisesti, liikun paljon; 5 kertaa viikossa pyörällä työmatkat (4km/suunta), jumppa 2/vk. Tapaan ystäviäni joka viikko ainakin 3 tunnin ajan, käyn kerran viikossa hemmottelemassa itseäni esim. kampaaja, hieroja, kosmentologi yms. Syömme joka viikko mieheni kanssa kaksin ravintolassa ja nautimme vain toistemme seurasta.



Ja kyllä minulla on todella vaativa työ ja olen 4 lapsen äiti, lapset 2-8 vuotiaita. Eli vilskettä kotona riittää ja myös töissä. Miehelläni on myös vaativa ja aikaa vievä työ.



Joku varmaan kysyy miten kerkiän antaa noin paljon viikossa aikaa itselleni, aika ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu; suunnittelemme etukäteen viikon tarkasti. Meillä on ulkoistettu kotityöt, siivooja käy 3 kertaa viikossa. Palkattu hoitaja on meillä kotona viikossa 18-22 tuntia. Suosittelen lämpimästi kaikille näitä palveluita, joita onneksi nykypäivänä saa. :)

mutta näinhän se on, että rahalla saa. Mieluusti käyttäisin itsekin siivoojaa ja kävisin viikottain hemmottelemassa itseäni, mutta rahat eivät riitä moiseen mitenkään.



Ap:n kysymykseen vastaus: Yritän parhaani. Opettelen itsekkyyttä, hoidan kuntoani säännöllisesti, samoin ystävyyssuhteita. Itseään ei saa unohtaa, muttei se ole aina helppoa, kun käy töissä ja on monta lasta.

Syön terveellisesti, liikun paljon; 5 kertaa viikossa pyörällä työmatkat (4km/suunta), jumppa 2/vk. Tapaan ystäviäni joka viikko ainakin 3 tunnin ajan, käyn kerran viikossa hemmottelemassa itseäni esim. kampaaja, hieroja, kosmentologi yms. Syömme joka viikko mieheni kanssa kaksin ravintolassa ja nautimme vain toistemme seurasta.

Ja kyllä minulla on todella vaativa työ ja olen 4 lapsen äiti, lapset 2-8 vuotiaita. Eli vilskettä kotona riittää ja myös töissä. Miehelläni on myös vaativa ja aikaa vievä työ.

Joku varmaan kysyy miten kerkiän antaa noin paljon viikossa aikaa itselleni, aika ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu; suunnittelemme etukäteen viikon tarkasti. Meillä on ulkoistettu kotityöt, siivooja käy 3 kertaa viikossa. Palkattu hoitaja on meillä kotona viikossa 18-22 tuntia. Suosittelen lämpimästi kaikille näitä palveluita, joita onneksi nykypäivänä saa. :)

mutta näinhän se on, että rahalla saa. Mieluusti käyttäisin itsekin siivoojaa ja kävisin viikottain hemmottelemassa itseäni, mutta rahat eivät riitä moiseen mitenkään.

Ap:n kysymykseen vastaus: Yritän parhaani. Opettelen itsekkyyttä, hoidan kuntoani säännöllisesti, samoin ystävyyssuhteita. Itseään ei saa unohtaa, muttei se ole aina helppoa, kun käy töissä ja on monta lasta.

Elämäni on tosiaan nyt hyvällä mallilla, rakkautta ja rahaa on. Mutta ei se aina ole niin ollut. Opiskelin lukion jälkeen 8 vuotta, en saanut penniäkään vanhemmiltani, elin siis Helsingissä opintotuella, ilman opintolainaa. Mieheni opiskeli samaan aikaan, hänkin ilman lainaa. Kidutimme siis kahdeksan vuotta, jokainen markka/sentti laskettiin ja syötiin makaroonia/tonnikalaa.

Eli helppoa ei todellakaan ollut, mutta se kituuttaminen kannatti, nyt voimme tarjota itsellemme ja lapsillemme paljon paremman elämän, nyt meillä on varaa auttaa lapsiamme opiskeluissa. :)

Mutta jokainenhan valitseen periaatteessa itse, millaisen elämän haluaa tulojen osalta. Joku haluaa lukea vähän ja elää niukasti, toinen on valmis lukemaan paljon ja saa siitä palkaksi muhkean tilipussin aikanaan.

11

Yritän kyllä ja parempaan päin olen menossa. Tahtoo vaan mennä lapset aina edelle.

huolehtia itsestäni, yritän panostaa vähät voimavarani lapseen.

Syön terveellisesti, liikun paljon; 5 kertaa viikossa pyörällä työmatkat (4km/suunta), jumppa 2/vk. Tapaan ystäviäni joka viikko ainakin 3 tunnin ajan, käyn kerran viikossa hemmottelemassa itseäni esim. kampaaja, hieroja, kosmentologi yms. Syömme joka viikko mieheni kanssa kaksin ravintolassa ja nautimme vain toistemme seurasta.

Ja kyllä minulla on todella vaativa työ ja olen 4 lapsen äiti, lapset 2-8 vuotiaita. Eli vilskettä kotona riittää ja myös töissä. Miehelläni on myös vaativa ja aikaa vievä työ.

Joku varmaan kysyy miten kerkiän antaa noin paljon viikossa aikaa itselleni, aika ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu; suunnittelemme etukäteen viikon tarkasti. Meillä on ulkoistettu kotityöt, siivooja käy 3 kertaa viikossa. Palkattu hoitaja on meillä kotona viikossa 18-22 tuntia. Suosittelen lämpimästi kaikille näitä palveluita, joita onneksi nykypäivänä saa. :)

mutta näinhän se on, että rahalla saa. Mieluusti käyttäisin itsekin siivoojaa ja kävisin viikottain hemmottelemassa itseäni, mutta rahat eivät riitä moiseen mitenkään.

Ap:n kysymykseen vastaus: Yritän parhaani. Opettelen itsekkyyttä, hoidan kuntoani säännöllisesti, samoin ystävyyssuhteita. Itseään ei saa unohtaa, muttei se ole aina helppoa, kun käy töissä ja on monta lasta.

Elämäni on tosiaan nyt hyvällä mallilla, rakkautta ja rahaa on. Mutta ei se aina ole niin ollut. Opiskelin lukion jälkeen 8 vuotta, en saanut penniäkään vanhemmiltani, elin siis Helsingissä opintotuella, ilman opintolainaa. Mieheni opiskeli samaan aikaan, hänkin ilman lainaa. Kidutimme siis kahdeksan vuotta, jokainen markka/sentti laskettiin ja syötiin makaroonia/tonnikalaa.

Eli helppoa ei todellakaan ollut, mutta se kituuttaminen kannatti, nyt voimme tarjota itsellemme ja lapsillemme paljon paremman elämän, nyt meillä on varaa auttaa lapsiamme opiskeluissa. :)

Mutta jokainenhan valitseen periaatteessa itse, millaisen elämän haluaa tulojen osalta. Joku haluaa lukea vähän ja elää niukasti, toinen on valmis lukemaan paljon ja saa siitä palkaksi muhkean tilipussin aikanaan.

11

En ole se kenelle vastasit, mutta mielestäni on jokseenkin typerää verrata lapsiperheen ja opiskelija köyhyyttä. Hyvin moni käy läpi sen vaiheen kun opiskelee ja elää makaroonilaatikolla, mutta se tavallaan kuuluu siihen elämänvaiheeseen. Paljon kurjempaa on olla työssäkäyvä perheellinen makarooninsyöjä.

Toisekseen hieman protestoin tätä ajatusta vastaan, että jokainen valitsee millaisen elämän haluaa tulojen osalta. Tietyllä tapaa olen smaa mieltä, mutta on myös totta, että meissä on synnynnäisiä eroja lahjakkuuksien osalta: on vaikeaa olla suuntautumatta alalle, jolle tuntee vastustamatonta vetoa. Eli voiko ihminen olla onnellinen jos selvästi valitsee rahan toivossa itselleen epämieluisan ammatin ja uran? VOiko rikkoa sitä vastaan, jollaiseksi tavallaan on syntynyt ja kasvanut? Joillakin onnekkailla ne menee yhteen.

Olen kotiäiti/kotirouva. Lapset ovat viisi tuntia päivässä koulussa. Sen ajan käytän kodinhoidon lisäksi itseeni. Harrastan liikuntaa kaksi kertaa viikossa, kerran viikossa käyn jossain kauneushoidossa tai kampaajalla, kerran viikossa shoppailemassa, kaupungilla kahvittelemassa.

Aina ei näin ole ollut. Kun lapset olivat pieniä, alle 3 vuotiaita, ei minulla oikeasti ollut ollenkaan omaa aikaa. Silloin mies (yksityisyrittäjä) teki todella paljon töitä eikä meillä ole täällä ketään sukulaisia, joille olisin lapset joskus saanut hoitoon. Asutaan ulkomailla.

Nyt onneksi miehen firma pyörii niin hyvin, että on voinut palkata väkeä sen verran, että hänelläkin on ruhtinaallisesti aikaa perheelle.

Joka aamu herätän lapset, syön heidän kanssaan aamupalan, puen heidät. Mieheni vie heidät aamulla hoitoon ja kouluun. Iltapäivällä, kello 14.30 hoitaja hakee kaksi nuorinta hoidosta, yhden eskarista ja koululainen tulee itse kotiin. Itse tulen tavallisena arkena kotiin viiden aikaoihin, joskus venyy, ylitöitä.



Syön lasten kanssa päivällisen, jonka hoitaja on tehnyt. Kahtena iltana viikossa lähden kuuden aikaan "omalle ajalle", mieheni on silloin jo kotona lasten kanssa. Muuloin leikin lasten kanssa, katsotaan läksyt ym. Ma ja To iltana minulla on jumppa, jolloin lähden siihen 20.40, lapset jo menossa nukkumaan/nukkuu, miehen toimesta. Miehen ja minun yhteinen ilta on yleensä tiistaisin, jolloin lähdemme seiskan aikaan ulos kahden, hoitaja hoitaa iltapuuhat.



Lauantain olen yleensä lasten kanssa, miehellä on silloin aikaa olla omien harrastusten parissa. Yleensä menemme ystävieni luo, jossa lapsillekin leikkikavereita. Sunnuntait on omistettu meidän perheelle, silloin olemme perheen kesken. :)

11