Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistunt, negatiivinen ja riipustautuva työkaveri piinaa - miten eroon?
05.09.2012 |
Töissä on tyyppi, joka on todella negatiivinen ja ongelmainen. Tuli uutena meille ja halusin olla ystävällinen, pyysin mukaan lounaalle ja kahvitauolle.
Nyt tämä henkilö käy todella jo voimille: meillä ei ole mitään yhteistä, luulen, että hän on seurasni, koska muut eivät halua olla hänen kanssaan tekemisissä.
Hän on ahdistunut ja ongelmainen ja valittaa koko ajan, kaikki ovat hänen mielestään häntä vastaan. Olen kohteliaasti mutta suoraan sanonut jo, että olisi syytä hakea apua ja hän sanoo niin tehneensä.
Tyyppi myös yhtä äkkiä keksi kysellä onko minulla kaikki hyvin, ei kuulemma vaikuttanut siltä. Yritti siis kääntää tilanteen toisinpäin.
En halua olla henkilön kanssa enää hetkeäkään tekemisissä muuten kuin normaalit tervehtimiset ja pakolliset työkuviot, mutta en tiedä miten pääsisin hänestä eroon.
On uskomattoman riipustautuvainen ja on kuin saartanut minut muista, luulen, että monet ajattelevat meidän olevan hyviä ystäviä.
Suoraan sanominen että jättää rauhaan ei tunnu mahdolliselta.
Neuvokaa nyt mitä teen? Tekisi mieli olla pois töistä että saisin olla rauhassa!
Kommentit (10)
epävakaa persoonallisuushäiriö. Mulla oli samanlainen ex-töissä. Onneksi vaihdoin työpaikkaa. Nämä ovat yleensä sellaisia että ripustautuvat johonkin niin pitkäksi aikaa, että toinen sanoo suoraan, ja sitten on "välit poikki". Tämän tyylisillä on siis yleensä historiassaan paljon välejä mennyt poikki ystävien kanssa, mut eivät koskaan löydä vikaa itsestään. En osaa neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaaksi häntä itsekin arvelen. Todella synkkä olo tulee henkilön seurassa, kummallinennegatiivinen energia ja jatkuva muiden syyttely käynnissä koko ajan.
Pitää kummallisella tavalla otteessaan, vosin melkein sanoa, että tunnen pelkoa tätä henkilöä kohtaan, en aiis tiedä mitä tekisi jos suoraan sanoisin että haluan olla rauhas. Se ongelmien tilittäminen alkoi täysillä ensi hetkestä: koko elämä on kuulemma kauheaa, ihmissuhde huono, ahdistaa, väsyttää..
Ja seuraa perässä juttuinenn kuin hai laivaa.
Olen miettinyt että kertoisin asiasta jollekin esimiehelle, mutta tuntuu hullulta puhua aiheesta.
Veikkaan että hän tulee romahtamaan henkisesti ennemmin tai myöhemmin, eikä mitään mitä sanot voi estää sitä, ellet erityisen aktiivisesti manipuloi häntä ja pidä häntä kiireisenä, ja ole hänen kanssaan tekemisissä ja kehu hänen tekemisiään. Tämä tietysti tulisi viemään aikaasi ja energiaasi. Positiivisesti ajateltuna hänestä saattaisi muodostua tuolla tavalla ennen pitkää kiitollinen ihminen, jolta voisi tarvittaessa pyytää palveluksia, eli pienellä tai isolla sosiaalisella työllä hänestä saisi lojaalin kumppanin, ainakin minun visiossani.
Voihan ihmiselle tietysti sanoa huumorillakin "Älä viitti!" ja pyöräyttää silmiä, aina kun valitus alkaa. Miten hän reagoi jos hänelle sanoo "Tiedätsä, sä valitat liikaa."? Tai ala vaikka pitämään lappua mukana johon ynnäät tukkijätkän kirjanpidolla ne kerrat kun hän valittaa. Älä kerro heti kenellekään mikä lapun tarkoitus on, vaan myöhemmin ehkä. Odota pari kuukautta että joku hoksaa.
Sun sijassa mä itse olisin sanonut jo ajat sitten "Älä tule juttelemaan mulle ellei sulla ole työhön liittyvää asiaa". Hän on oletettavasti aikuinen ihminen ja on sellainen kuin on. Sinä et häntä kasvattanut sellaiseksi kuin hän on kasvanut tai millaiseksi hän on itse itsensä kasvattanut. Minä pesisin kädet vastuusta hänen käsittelyssään. Jokainen tekee voitavansa toisten ihmisten kanssa, omaa jaksamistaan punniten. Epäilen, että hän ei itse älyä jättää sinua rauhaan, niin kauan kun käytöksesi häntä kohtaan pysyy samanlaisena. Näin ollen, kärsimyksesi jatkuu niin kauan kun käytöksesi ei muutu. Jokainen ketutuksentäytteinen hetki, jonka hän sinulle tuottaa, on tästä lähtien suoraa seurausta toimimattomuudestasi. Voit napsahtaa hänelle suosiolla ja hallitusti tai odottaa kunnes olet korvia myöten täynnä.
Tehtävänäsi on saada hänet lopettamaan valitus. Ainoat rakentavat vaihtoehdot ovat joko A) yrittää sorvata hänestä kaveri tai B) sanoa hänelle napakasti että välttää turhaa kommunikointia. Epäröin suositella C:tä eli esimiehelle sanomista, koska en tunne esimiestäsi. Kaipa sen rennosti ja ohimennen voisi ottaa puheeksi, ilman että turhautumistaan näyttää.
Muutinpa mieltäni. Kerro esimiehelle mutta ole valmis lupaamaan että yrität saada narisijan lopettamaan vaikeroinnin itse. Kysy esimieheltä että haluaako hän itse jutella narisijalle vai haluaako hän että sinä itse puhut hänelle. Esimiehen tulisi olla tietoinen työntekijöiden välisistä konflikteista mutta itse konfliktin ratkaisemiseksi hän saattaa olla ylimääräinen henkilö. Joku esimies ehkä haluaisi hoitaa puhuttelun itse, useimmat kuitenkin kai toivovat että työntekijät itse paikkaisivat välinsä. Ei auta muuta kuin kysyä pomolta neuvoa.
Pomon ei tarvitse odottaa kyetä ratkaista asia mutta häneltä voi odottaa vähintään neuvoa miten käsitellä hankalaa työkaveria.
Joku sanoi täällä, että ripustautujille olisi tyypillistä pistää välit poikki, jos heille huomauttaa ripustautumisesta. Sun kannalta täytyy toivoa, että kollegasi olisi myös tätä sorttia, niin selviäisit helpommalla. Olen itsekin kohdannut elämässäni ripustautujan, joka kuulostaa jotenkin samalta kuin tämä sinun kollegasi, mutta hän ei usko hyvällä eikä pahalla, ettei hänen seuraansa kaivata. Erityisen hauskaa hänestä on hyökätä kimppuun nurkan takaa ja piinata ihmisiä syyllistämällä heitä omasta yksinäisyydestään. Toivottavasti sulla ei ole samanlainen piikki lihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoisin huolestuneen ja empaattisen näköisenä ihan silmiin ja sanoisin rauhallisesti " ymmärrän, että sulla on vaikeaa, mutta olen pahoillani, en voi sua auttaa ja minun pitäisi ehtiä tehdä töitä". Jatkossa vastaisin vain lyhyesti aijaa ja palaisin töiden pariin, jos yrittäisi avautua. Normaali ihminen ymmärtäisi yskän.
Kerran vain sanoin napakasti etten halua kuulla toisten mustamaalausta. Seuraavan kerran kun tulet haukkumaan jotain toista sun pitää aina sanoa myös joku hyvä asia tästä samasta henkilöstä.
No eipä rouva norkoillut mun huoneen ovella sen jälkeen ja sain työrauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun annatte neuvoja.
Huomaan, että muutkin tuntee samanlaisia tapauksia ja tietää, että eroon pääseminen ei ole niin helppoa kuin luulisi.
Yritin vähän aikaa sitten ottaa välimatkaa henkilöön: menin myöhemmin syömään, tervehdin lyhyesti kun näimme ja kiireeseen vedoten jatkoin hommia kun ilmestyi paikalle.
Silloin tuli tämä "onko sulla kaikki hyvin? Ei vaikuta siltä." viesti. Ja jos katseet voisi tapaa olisin mennyttä.
Aluksi myös yritin tukea ja rohkaista henkilöä kunnes nopeasti selvisi, että ongelmat on sitä luokkaa, ettei niihin mun neuvot auta.
Toisaalta hän haluaa olla ongelmissa: jos yhteen löytyy ratkaisu, etsii uusia tilalle tai sitten keksii syyt, miksi mikään ei auta. Koska koko maailma on tietenkin häntä vastaan, kiusaa, muut on tyhmiä, väärässä ja aikataulut on laadittu henkilökohtaisessa salaliitossa tätä tyyppiä vastaan. Siksi hän ei myöskään kykeke suoriutumaan tehtävistään ajoissa.
On myös risteytys huonoa itsetuntoa ja uhria mutta toisaalta ylimielinen.
Ystävälliseksi vinkiksi muille: välttäkää muiden tukijaksi joutumista, jos kyseessä on tuntemattomampi henkilö ja vaistot sanoo, ettei kaikki ole kunnossa.
Neuvonne ovat todella kylmiä ja tylyjä!
Minä olin tuo valittaja viime vuosituhannella kun olin juuri saanut erottua ex-aviomiehestäni, joka oli hyvin väkivaltainen. Siitä seurasi masennus, jonka tunnistamiseen meni aikaa. Olin silloin kaamea ihminen, enkä ollenkaan oma itseni.
Jos joku olisi tylyttänyt minua, kuten esim. nelonen neuvoo, niin olisin mennyt kotiin ja ottanut yliannostuksen unilääkkeitä. Eihän tuo itsarini olisi ollut kenenkään muun vika kuin itseni, mutta joskus sietää olla hiukan empaattinen eikä aina miettiä asioita oman navan kautta.
Terpaksi ei silti tarvitse lähteä. Reiluinta olisi sanoa hyvin kauniisti mutta yksiselitteisesti, että vaikutat siltä kuin olisit masentunut tai tarvitsisit apua. Se olisi saattanut silloin suututtaa, mutta olisin ymmärtänyt sen tervehdyttyäni, että eihän kukaan sellaista valivalia jaksakaan kuunnella, ja vielä töissä.
Voit myös sanoa, että olet herkkä ja sinulle tulee myös ahdistunut olo kun juttelette. Katso miten hän reagoi, parhaassa tapauksessa hän lopettaa valittamisen siihen.
Olkaa te muutkin pikkuisen empaattisempia työkamujanne kohtaan. Masennus voi kohdata meistä jokaisen, silloin maailma todella näyttää mustalle.
Alue: Aihe vapaa
Tähän sanoisin sen verran, että toki voi ottaa toista huomioon.Kaikilla on joskus vaikeita kausia, ja silloin lähimmäisestä välittäminen on ilman muuta tärkeää. On kuitenkin sellaisiakin tapauksia, että ns "ripustautujaksi" kutsuttu ihminen ei kertakaikkiaan kunnioita toisen rajoja. Sanaa Ei, ei haluta ymmärtää vaan väsytystekniikalla yritetään toinen saada suostumaan omien tarpeiden toteuttajaksi. Tällainen ihminen halusi tai ei, omalla toiminnallaan kahlitsee toiset ihmiset tekemään oman tahdon mukaan, ilman jarruja. Pahimmassa tapauksessa ei tällaiselle ihmiselle enää selittelyt auta, mahdollisesti vaan johtavat loputtomaan kuluttavaan ja turhaan asioiden pyörittelyyn. Silloin on vaan sanottava ei, ja pitää tiukasti omasta elämän vapaudesta kiinni!