Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erota vai jatkaa?
01.07.2012 |
Hei vain kaikille!
Mielen päällä on paljon ja sekavia ajatuksia. Kynnys oli todella suuri tänne kirjoittaa. Mutta yritänpä pukea joitain ajatuksia sanoiksi...
Olen nuorena yksinhuoltajaksi jäänyt edelleen nuori nainen. Tapasin yksinhuoltajaksi jäätyäni ihanan miehen, joka hänkin hyvin nuori iältään. Menimme lähes heti yhteen ja olemme siitä asti asuneet yhdessä. En siis ehtinyt juurikaan yhtään olla kaksin lapseni kanssa ennenkuin mies tuli kuvioihin. Olemme olleet siis vähän yli vuoden verran yhdessä.
Kaikki on periaatteessa hyvin, mieheni on todella lapsirakas ja oikea unelmavävy jne. mutta meidän kahden keskisestä suhteesta puuttuu paljon. Olen itse hyvin "syvällinen" ihminen ja rakastan pitkiä syvällisiä keskusteluita ja muutenkin rakastan saada mieheltä huomiota. Mieheni kuitenkin on hyvin hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt mies (tyypillinen mies siis).
Olen nuoreen ikäni katsoen kokenut hyvin paljon ja hyvinkin dramaattisia asioita elämässäni, joten minulle on tärkeää, että voin ikäänkuin tukeutua mieheeni ja keskustella hänen kanssaan mieltäni painavista asioista ja hän tarjoaisi olkapäätä, sekä kuuntelisi ja puhuisi kanssani. Sitä en kuitenkaan saa nykyisessä suhteessani. Ongelmia ei selvitetä koskaan, eikä niistä keskustella. Jos otan jonkun mieltäni painavan asian esille, niin siitä kehkeytyy yleensä vain hirveä riita. Mieheni on sanonut, että hän vain on sellainen, ei osaa puhua. Mutta minulla itselläni on todella paha olla kun en voi tukeutua omaan mieheeni. Olen huomannut, että olen alkanut välillä haaveilla paremmasta suhteesta, koska nykyinen suhteemme on nykyään enemmän kaverillinen kuin rakastavaisten välinen suhde. Riitelemme päivittäin todella typeristä asioista ja en enää kaipaa miestäni lähelleni niinkuin aiemmin kaipasin. Tunteet ovat laimentuneet.
Onko teidän mielestänne järkevää jatkaa suhdetta, koska arkipäiväiset jutut sujuu ja kaikki on "periaatteessa" ok? Onko tässä enää mitään tehtävissä? Vai haaveilenko liikoja, että löytäisin joskus miehen, joka rakastaa minua palavasti, mutta välittää myöskin lapsestani ja on valmis ottamaan tällaisen "paketin" vastaan, vai täytyykö minun tyytyä suhteeseen jossa en itse saa sitä palavaa rakkautta ja intohimoa osakseni, mutta muuten kaikki asiat sujuvat?
Kiitos etukäteen jos joku vaivautuu jakamaan ajatuksiaan.
Kommentit (10)
Ei, en meinaa toisia suhteita tai toisia miehiä. Ihan arkipäivän asioissa.. lapseen liittyvissä yms. tavallisissa elämän huolissa ja murheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa miettiä kokeeko mies murheesi itseensä kohdistuvana arvosteluna eli tulkitsee olevansa riittämätön miehenä.
Toisin sanoen sitä miten esität asian, yleensä jos mies tulkitsee naisen pahan olon purkauksen valitukseksi seurauksena on helposti riita.
-ensin käyt asiat läpi itsesi kanssa, et edellytä että toinen muuttuu
-vain itseä voi muuttaa, olet tosi nuori ja vuosi on lyhyt aika, juoksetko karkuun heti kun pitäisi tutustua toiseen vai kestätkö ristiriitoja, uskallatko käydä perheneuvojalla
-voitko hyväksyä toisen sellaisena kuin tämä on
-mitä rakkaus tarkoittaa tai mitä tarkoittaa ystävyys tai anteeksi antaminen tai asioiden jakaminen? Onko olemassa ehdottomia asioita? Mitä mustavalkoisuus tarkoittaa?
Et tietenkään tyydy tuollaiseen suhteeseen. Elämällä on vielä paljon annettavaa sulle!
En kestä tätä suhdetta tällaisen kuin se nyt on, mutta elän päivittäin toivossa, että suhde muuttuisi parempaan ja mieheni alkaisi puhumaan enemmän kun ikää tulee. Kuulostaa naurettavalta tuo jälkimmäinen varsinkin.
Haluan suhteen, jossa tiedän toisen olevan tukenani myös niinä vaikeina aikoina. Ja miehen, joka rakastaa olla seurassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli todella sulkeutunut ja vaikka suhteemme alussa sain häntä avautumaan hiukan ( yritti raukka kai vaan miellyttää mua) niin ei hän luonteellen mitään voinut, ja käpertyi enemmän ja enemmän itseensä vuosien myötä. Elin jatkuvassa "vajeessa". Hän ei pystynyt keskustelemaan mistään tunteistaan, eikä oikeestaan ylipäänsä yhtään mistään. Ero tuli.
ei se mies ala vanhemmiten yhtäkkiä puhua pälpättää jos ei sitä nytkään tee. Harva mies on mikään loistava syvällinen keskustelija.
Minä hoidan syvälliset pohdintani yhdessä hyvien ystävien kanssa, miehen kanssa pyöritetään perheen arkea ja eletään tätä elämää yhdessä. Ei ainakaan mun miehestä ole ihan kaikkeen, eikä tarvitsekaan olla. Riittää että on juuri se kuka on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestä, joka tyydyttäisi sun tarpeesi. Mä luulen, että terapia tms. voisi auttaa sun ongelmaasi. Lopettaisit odottamasta, että mies tekee sut onnelliseksi. Onnellisuus lähtee ihmisestä itsestään ja ei voi koskaan odottaa, että toinen ihminen täyttää sun kaikki tarpeesi. Musta kuulostaa, että odotat mieheltäsi kohtuutonta tukea.
En tarkoita tätä mitenkään pahalla, mutta uskon, että parisuhteenne voisi olla onnellinen, jos sä hakisit apua turvattomuuden tunteeseesi ammattilaiselta ja lopettaisit odottamasta sitä mieheltäsi. Mieskin ehkä pystyisi puhumaan paremmin, kun en tavallaan painostaisi häntä ja odottaisi liikaa.
toisin kun monet muut täällä, mä kyllä harkitsisin eroa. Jos jo n. vuoden seurustelun jälkeen alkaa tuntua, että kaikki ei natsaa, niin miksi suhteessa pitäisi roikkua?? Yhteisiä lapsiakaan kun ei ole! Miksi nuoren ihmisen pitäisi väkisin yrittää olla parisuhteessa? Etenkin jos ap tuntee, että yh:nakin pärjäisi - tästä et tosin sanonut mitään; sopisiko se sinulle? Elämä kahdestaan lapsen kanssa?
Kannattaa varmaan ainakin tehdä listaa suhteenne plussista ja miinuksista, ja katsoa mihin suuntaan vaaka kallistuu...
Alue: Aihe vapaa
Vastaan nyt vain sen verran että jos haluat miehesi kuuntelevan ja tukevan sinua entisiin suhteisiin tai toisiin miehiin liittyvissä asioissa, sellainen on hieman epärealistista.