Jos et löydä onnea siinä missä olet nyt, mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?

Toisaalta en voisi ikinä julkisesti tuohon vastata. En ikinä. Tiedän ehkä itse, sinä et.

dilemma. Olen painiskellut tuon asian kanssa tässä reilun vuoden päivät itsekin. Kuvittelen nimittäin olevani onneton ja ahdistunut. Minulla on yleistyneen ahdistushäiriön oireita,ihan selkeitä, jotka alkoivat muusta sairastelusta. Ajattelutavassani ja -prosesseissani on jotain vikaa,ikäänkuin käyttöohjeet olisivat hukassa.



Olen yrittänyt tehdä läsnäolo(mindfulnes)harjoituksia sekä rentoutusharjoituksia.Lisäksi olen käynyt rentoutusterapiassa. Kaikista näistä on ollut paljon apua.



Uskon että onni on on ihan oven takana.Se on minussa, mutta joku, kenties pelko jostain estää minua aukaisemasta tuota ovea ja ottamasta sitä onnea vastaan. On kait se aika pelottavaa, jos joutuukin myöntämään olevansa ihan jees,ihan onnellinen, että kaikki on oikeastaan hyvin ja kelpaan tällaisena.

uskon ja kuvittelen että olisin onnellisempi jos:



- olisin velaton

- saisin edes joskus nukuttua 1 yön heräämättä

- ei tarvitsisi tehdä töitä vaan omistautua perheelle ja itselle

- asuisin Italiassa tai Ranskassa hedelmäpuiden ja pienen viinitarhan keskellä vuoren rinteellä

- ehtisin opiskelemaan ko maan kielen

- ehtisin harrastamaan valokuvausta tai maalausta jotka molemmat on katkolla ajanpuutteen vuoksi

- voisin kirjoittaa kirjan tai blogia kokemuksistani

mutta oikeasti tavoittelenkin pahimpien stressitekijöiden vähentämistä (ykkösenä väikkäri, joka on kuin Iisakin kirkko...).

Tuo ei nyt ihan pidä paikkaansa. Että onni on vain asenteesta kiinni. Olosuhteissa voi olla paljonkin parannettavaa.

ei vaan samassa osoitteessa. Ja vaatii se vähän muutakin.

Uskoisin, että olisin onnellisempi jos minulla olisi rahaa ostaa ruokaa. Olen opiskelija, ja rahat ovat todella tiukassa. Jos saisin vielä velkani (n. 1000e) maksettua, olisin todella iloinen.