Jätetty

Nuoruudessa noita jättämisiä ja jätetyksi tulemisia tulee yhdelle jos toiselle. Aika tosiaan parantaa, mutta nyt sinulla on huonompi tilanne siinä mielessä, että olet nyt työttömänä. Töissä olisi helpompaa, mutta löytänet jonkin muun asian, johon keskittyä ja voit unohtaa tuon miehen? Kuinka pitkästä suhteesta olet toipumassa?

Mä olen samassa tilanteessa. Mut jätettiin viikonloppuna, roskikseen meni 7 vuotta yhdessä.



En osaa auttaa, mutta voin vain sanoa että et ole ainoa, tiedän mitä käyt läpi, tiedän että tämä on helvettiä.

Anna kaikkien tunteitten vain tulla täysillä, itke ja sure. Eräänä päiävnä sattuu vähemmän, hyväksyt asian ja alat miettiä, että mitähän mukavaa sitä elämäänsä keksisi. Siitä alkaa toipuminen ja parempi elämä.



Ja jonakin päivänä huomaat, että hyvä oli että meni. Koska tulikin jotain parempaa tilalle. (Vaikka nyt se tuntuukin tietenkin mahdottomalta)

Jos et siis voi puhua kenellekään siellä missä olet.



Mitä tarkoittaa, että olet tilanteessa, ettet saisi näyttää pahaa oloasi ulospäin?



Jos mies oli sellainen, johon ei voi täysin luottaa, on pitkällä tähtäimellä hyvä että pääsit hänestä eroon. Ihan oikeasti. Vaikka nyt ei tietenkään siltä tunnu, kun olet tunnemyrskyssä.

niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, mutta aika parantaa. Itse tulin myös jätetyksi, ekat kolme kuukautta oli pahimmat. Voi kun olisi voinut nukkua sen ajan yli, ja herätä kaiken unohtaneena!

Mulla ei myöskään ollut ketään jolle purkaa pahaa oloa, kunnes tajusin mennä työterveyshoitajan juttusille. Se helpotti todella paljon.

Jälkeenpäin mietiskelin sitä, että mikä satutti eniten; suhteen loppuminen vai se, että mut jätettiin. Tajusin, että se jätetyksi tuleminen oli pahinta! En ole päivääkään haikaillut menetettyä suhdetta tämän oivalluksen jälkeen. Pärjään oikein hyvin yksinäni.

Jos et siis voi puhua kenellekään siellä missä olet.

Mitä tarkoittaa, että olet tilanteessa, ettet saisi näyttää pahaa oloasi ulospäin?

Jos mies oli sellainen, johon ei voi täysin luottaa, on pitkällä tähtäimellä hyvä että pääsit hänestä eroon. Ihan oikeasti. Vaikka nyt ei tietenkään siltä tunnu, kun olet tunnemyrskyssä.

Olen tilanteessa, missä ympärilläni on ihmisiä, jotka eivät missään tapauksessa olisi hyväksyneet suhdettani kyseiseen ihmiseen. Siis ihmisiä, jotka eivät tiedä suhteesta. Voin puhua asiasta omien ystävieni kanssa, mutta juuri tällä hetkellä se on mahdotonta.

Järjellä ajatellen ymmärrän, että olisi järkevää unohtaa kyseinen mies ja olla tyytyväinen, että totuus paljastui ajoissa, mutta olo on nyt sellainen, että tuskin pysyn kasassa.

niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, mutta aika parantaa. Itse tulin myös jätetyksi, ekat kolme kuukautta oli pahimmat. Voi kun olisi voinut nukkua sen ajan yli, ja herätä kaiken unohtaneena!

Mulla ei myöskään ollut ketään jolle purkaa pahaa oloa, kunnes tajusin mennä työterveyshoitajan juttusille. Se helpotti todella paljon.

Jälkeenpäin mietiskelin sitä, että mikä satutti eniten; suhteen loppuminen vai se, että mut jätettiin. Tajusin, että se jätetyksi tuleminen oli pahinta! En ole päivääkään haikaillut menetettyä suhdetta tämän oivalluksen jälkeen. Pärjään oikein hyvin yksinäni.

Jäin työttömäksi äskettäin, joten tuo työterveyskään ei ole nyt vaihtoehto. Pahinta tässä tilanteessa on, että menetin rakkauden lisäksi ystävän - ihmisen, jota pidin ja jota edelleen pidän monilta osin hyvänä ja arvokkaana! Menetän kaikki ne hyvät keskustelut ja yhteiset sielun purkamisen hetket! Pahimmalta tuntuu ajatus, että ei enää saa kuulla häneltä niitä helliä sanoja ja saa sitä päivittäistä huomiota, jota tähän mennessä olen saanut. Että kaikki loppuu kuin seinään.

Hän vain päätti, ettei voi jatkaa tätä suhdetta, koska mielestään sillä ei olisi ollut tulevaisuutta.