Lue keskustelun säännöt.
Varakkaat akateemiset menee naimisiin toisten varakkaiden akateemisten kanssa
04.09.2012 |
Viime aikoina on ollut tutkimuksia, että varakkaat akateemiset menevät aiempaa useammin naimisiin toisten varakkaiden akateemisten kanssa.
Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy :(
Kommentit (20)
Miksi kukaan varakas akateeminen haluaisi elättää ns. alemmassa asemassa olevaa henkilöä.
Varakkaat elättävät yhteiskunnan pienituloisia jo verojensa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..varakkuudesta en tiedä...halusin miehen, jolla on älyä ja sellaisen sain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä aloin köyhänä opiskelijana seurusteleen toisen vähintään yhtä köyhän opiskelijan kanssa. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin
ollaan naimisissa, valmistuttu sieltä yliopistosta ja saatu koulutusta vastaavat työpaikat, aika tavallinen akateemisen parin tarina varmaan. Paitsi että lapset syntyi kun mulla oli vielä opinnot kesken eli ei tosiaankaan mihinkään rikkauksien keskelle :D.
akateeminen poika ihastunut aikoinaan. Mutta en uskaltanut alkaa suhteeseen alemmuuskompleksin vuoksi. Häpesin duunari perhettäni ja sitä ettei mulla ollut koulutusta.
Nyt olen opiskellut ja mulla on duunari mies. Ja alan olla kyllästynyt sen yksinkertaisuuteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tapasin mieheni kun molemmat opiskeltiin kauppakorkeassa. Eikö aika moni löydä puolison parikymppisenä ja usein "läheltä" omaa elinpiiriä.
Opintojen loppuvaiheessa rakastuttiin, paperit ulos ja töihin. Vähitellen kumpikin luonut uraa. Minä pidin äitiyslomat, koska opiskelin samalla lisää. Palkka on kasvanut vähitellen.
Yliopisto ja sen seuraelämä nyt vain sattuu olemaan aika luonteva foorumi pariutumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtuu ihan jostain muusta kuin pariutumisesta.
Minä tapasin nykyisen aviomieheni lukiossa, sitten menimme opiskelemaan ja olimme ensimmäiset vuodet köyhiä kuin kirkonrotat. Nyt olemme ok-tuloisia, mutta jödärivelkaisia, eli varakkuudesta ei voi vieläkään puhua. Varakkaita olemme ehkä sitten, kun nykyinen asuntomme on joskus 15 vuoden kuluttua maksettu, siihen asti olemme vain hyvätuloisia (jos terveyttä riittää).
Viime aikoina on ollut tutkimuksia, että varakkaat akateemiset menevät aiempaa useammin naimisiin toisten varakkaiden akateemisten kanssa.
Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy :(
Köyhät pysyy tasan ennallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taksikuski sanoi viikonloppuna osuvasti, että samanlaiset linnut lentävät parvessa.
..varakkuudesta en tiedä...halusin miehen, jolla on älyä ja sellaisen sain...
Etenkään sosiaalisesta tai tunne- sellaisesta.
Minä puolestani luin juuri jonkun sosiologin (olisiko ollut Kontula?) haastattelun, jossa johtopäätös oli aivan vastakkainen. Eli nykyään akateemiset naiset ovat alkaneet pariutua entistä useammin itseään vähemmän koulutettujen ja siten mahdollisesti myös vähemmän tienaavien miesten kanssa toisin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Koulutettuja naisia kun alkaa olla reippaasti enemmän kuin koulutettuja miehiä, jolloin repertuaaria pitää laajentaa.
Vuosisatojen ja vuosituhansienkin aikana evoluutio ja selviytymiskamppailu on ohjelmoinut naisen ajattelemaan, että pariutua tulee sen yksilön kanssa, joka kykenee turvaamaan naisen ja lapsen selviytymisen, koska naisenhan paikka oli passiivisena luolassaan. Nykyään nainen kykenee huolehtimaan itsestään ja voi siten itse määritellä omat kriteerinsä miehelle. Hyvin usein otammekin hyvän miehen kriteerit annettuna ajattelematta sen syvällisemmin, mitä lopulta haluamme ja tarvitsemme.
Puhun itse kokemuksesta. Minullakin oli tarkat kriteerit miehelle (akateeminen koulutus yhdistettynä komeaan ulkonäköön, taloudelliseen hyvinvointiin, tiettyyn elämäntapaan. Lisäksi miehen tuli tietysti olla spontaani, mutta harkitsevainen, jännittävä, mutta turvallinen jne). Tällaista ihmemiestä sitten etsiskelin varmaankin lähemmäs kymmenen vuotta. Muutama paperilla sopiva osui kohdalle, mutta osoittautui sitten luonteeltaan kumppaniksi sopimattomaksi (lue: rehelliseksi kusipääksi). En varsinaisesti päättänyt avata silmiäni ja laajentaa hakuani, mutta sattuma toi kohdalle mieheni. Alkuun ajattelin, ettei hän istu hakemani miehen muottiin, ja yritin lopettaa suhdetta. Ei istunutkaan, ja hyvä niin. Yhteen kuitenkin päädyimme ja perheen perustimme. Ja täytyy sanoa, että vaikka hänellä niin kuin ihan jokaisella muullakin ihmisellä on huonot puolensa, olisin voinut tehdä paljon huonommankin valinnan.
En ajattele, että olisin laskenut kriteerejäni. Sillä vaikka tingin koulutustasosta ja varallisuudesta, nostin samalla rimaa luonteenpiirteiden suhteen.
Moni akateeminen ystävättäreni oli yhtä ronkeli kuin minä. Osa heistä on yhä sinkkuja ja lapsettomia kolmevitosena, pariutuneet ovat joutuneet tinkimään jostain. Joku on upeissa kulisseissa tyrannin kanssa, joku tienaa miestään huomattavasti enemmän, mutta on henkisellä tasolla oikean ihmisen kanssa.
Eli suosittelen kaikille akateemisille sinkkunaisille joko riman laskemista tai nostamista - miten nyt sen haluaa ajatellakin. Pääpointtini on, että sitä täydellistä miestä harvoin löytää.
..varakkuudesta en tiedä...halusin miehen, jolla on älyä ja sellaisen sain...
Etenkään sosiaalisesta tai tunne- sellaisesta.
tosi vähän koulutetut tuntuvat olevan aivan eri sfääreissä. t. köyhä ei nyt niin älykäskään akateeminen
Jos mieheni saisi töitä hän olisi varakas akateeminen, nyt kun ei ole töitä missään hän on köyhä akateeminen, minä (lähihoitaja) olen miestä elättänyt jo 3v.
Ihastuminen on kemiallinen häiriötila aivoissa. Ei siinä nainen mitään voi, jos mies tuoksuu ja maistuu oikealle.
Kannattaa mennä jo opiskeluaikoina naimisiin!