Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan koskaan kieltänyt lastaan leikkimästä sinun lapsesi kanssa?
27.08.2012 |
Mikä oli syy? Oliko sinusta oikein toimittu vanhemmilta? Suututtiko tai loukkasiko asia sinua?
Meillä lapsen kaverin äiti kielsi viikko sitten lastaan leikkimästä lapseni kanssa. Kyse on tokaluokkalaisista tytöistä. Syy: lapseni ei tule aina toimeen muiden lasten kanssa, kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa kokevat syvää yhteyttä ja oma lapseni yritti omia heidän lastaan muilta kavereilta, mikä nyt tietysti on väärin. Hän niin vaan toivoi, että olisi ollut oma bestis, kun kaikilla muillakin on. Nyt kaveri leikkii jonkun muun kanssa, kun vanhemmat käski. Ei kuulemma enää saa leikkiä minun tyttäreni kanssa kuin silloin jos on paljon muitakin lapsia. Heidän tyttönsä on asiasta kuulemma myös vähän surullinen, mutta ei halua uhmata vanhempiaan.
Mielestäni kaikki meni ihan takaperoisesti. Omalle lapselleni ei annettu edes mahdollisuutta korjata tilannetta. Yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että nyt loppui ystävyys. Koen syvää vihaa ja loukkaantumista. Ihan kuin lapseni olisi jotenkin läpeensä paha. Olen aina vaistonnut, että vanhemmat eivät pitäneet lapsestani, johon on toki useita erilaisia syitäkin. Heidän lapsensa on temperamentiltaan täysin erilainen kuin oma lapseni. Asia herättää minussa ihmeellisiä tunteita, jotka ovat ilmeisesti perua omasta lapsuudesta ja sen kaveritraumoista. Olen vihainen ja katkera lapsen puolesta. Myös koulukiusattu mieheni on todella vihainen ja pettynyt toisen lapsen vanhempiin. Hänestä lasten erottaminen pakolla on väärin. Hän kun osaa arvostaa ystävyyttä, joka hänen mielestään on suuri harvinaisuus, että kun ystävän löytää, pitää sietää myös vähän ryppyjä matkalla ja vaalia ystävyyttä kuin kukkaa.
Mielipiteitä? Tai neuvoja miten hoitaa asia kaverin vanhempien kanssa, että tilanne ratkeaa nätisti, emmekä ole hyökkääviä heitä kohtaan?? Mies oli eilen valmis vetämään kaverin vanhempia turpaan, kun tyttäremme itki koko viime viikon ja eilen lopulta itsensä uneen. Tytöllä on myös muita kavereita, mutta ei koulussa. Pikkusisko on myös tärkeä, mutta myös ihmeissään, että voidaanko hänetkin yhtäkkiä erottaa jostain ystävästään, jos hän tekee virheitä.
Opettaja ei ota kantaa, vaikka hänkin on vähän ihmeissään. Vanhemmat kuulemma saavat halutessaan tehdä näin, vaikka se ei ole suositeltavaa.
Kaikki viisaat sanat ovat kullan arvoisia!
Kommentit (36)
Eskarissa oli kielletty poikaa, joka oli ollut samassa päiväkotiryhmässä jo 3v tyttöni kanssa.
Syy: tyttöjen kanssa ei ole sopivaa leikkiä. (uskonto kieltää)
Mitä tulee sun ongelmaasi, niin voisitko puhua tytön vanhemmille? Kerro että tyttösi kaipaa ystävää.
Lisäksi olen huomannut että valitettavasti kaverien saaminen vaatii joskus pientä lahjontaa.
Ei sen tarvi olla kun jätskin tai mehun tarjoamista leikkitovereille tai vaikka juuri paistettuja keksejä tai popcornia. Mutta sillä tavalla saat itse vaikutettua lapsesi kaveritilanteeseen huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni on nyt myös selvästi rennompi, itsevarmempi ja iloisempi kuin ennen. Hän osaa kuunnella muita paremmin, kannustaa muita, on ystävällisempi ja kiinnostuneempi kavereidensa tärkeistä asioista. Näitä kaikkia taitoja piti opettaa ja nyt ne tulevat ihan itsestään.
Teet ap todella karhunpalveluksen omalle lapsellesi, jos syytät tuota toista lasta ja toista perhettä oman lapsesi kuullen. Et voi tukea huonoa käytöstä, koska silloin samat ongelmat toistuvat kaikkien kavereiden kanssa - aina aikuiset eivät puutu asiaan vaan lapset osaavat ihan itsekin etsiä toiset kaverit. Nyt tokaluokalla voit vielä vaikuttaa itse paljon lapsesi kaverisuhteisiin ja esim siihen, kuinka paljon teillä käy kavereita leikkimässä ja kuinka kivaa teillä on. voit myös vaikuttaa siihen, millaiseksi oman lapsesi asema muodostuu luokassa - riitapukarin ja määräilijän leimasta on hankala päästä eroon.
Taipumus takertua yhteen kaveriin taitaa olla aika tyypillistä käytöstä Aspeger-tytöille. Tytöt tuppaavat jäämään diagnosoimatta, koska heidän käytöksensä ei ole varsinaisesti häiritsevää eikä haittaa esimerkiksi koulunkäyntiä. Parasta tietysti ap:n lapsen kannalta olisi, että hän löytäisi toisen samanhenkisen kaverin, diagnoosilla tai ilman.
Me olimme lapsuudenkaverini kanssa juuri tuollaisia kaksinviihtyviä ja koimme aikuisten patistelut laajentaa kaveripiiriä ahdistaviksi: vasta lukioiässä alkoi tulla sisäinen pakko opetella olemaan muidenkin kanssa. Nyt toisella meistä on diagnoosi, toisella vain väitöskirja tekniikan alalta. ;)
Eli siis, voidaan ajatella, että ap:n lapsessa on jotain vikaa tai sitten kyse on suvaitsemattomuudesta: kaikkien lasten pitäisi olla samanlaisia ja vähän joukosta erottuva jätetään yksin. Koulukiusaamistilastoissa erityislapset ovat joka tapauksessa yliedustettuina.
Tyttöni oli ollut todella päällepäsmäri ja herkempi tyttö oli joutunut tekemään myös sellaisia asioita, mitä ei halunnut. Ei mitään tuhmaa tai kamalaa, mutta asioita, joista ei itse niin tykkää esim. virpomista ja sellaisia leikkejä joista ei itse tykkää. Lapsen vanhemmat ilmoittivat sitten jossain vaiheessa, että leikkiminen loppuu tähän. Tytöillä oli alussa aika ikävä toisiaan ja tekstailivat heidän vanhemmiltaan salaa.
Jossain vaiheessa he soittivat minulle, että tytöt saavat taas leikkiä keskenään. Sanoin heille suoraan, että teidän perheenne on antanut lapselleni rangaistuksen ja nytkö te todella kuvittelette että te saatte päättää, koska se loppuu. Meillä on ylpeytemme, emmekä enää anna lapsen leikkiä teidän tyttönne kanssa. Oma tyttöni oli löytänyt jo siinä vaiheessa uusia ystäviä, joten se siitä sitten lopullisesti. Näkevät toki koulussa ja ovat kavereita, mutta ystävyys ei ikinä palannut.
ei ole kauhean rakentavaa, mutta toki se menee niinkin, että ei muut perheet voi laittaa rangaistukseksi erottamista ja sitten vain ilmoittaa yksipuolisesti, että nyt saa taas leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minä olen kieltänyt yhtä omaa lastani olematta tekemisissä yhden kaverinsa kanssa enää.
Kuulostaa pahalta, että mies olisi ollut valmis tempaisemaan turpiin, tuosta syystä varmaan teidän koko perhettä dissataan. Ja en usko, että saatte asiaa selvitettyä toisen perheen kanssa, he eivät yksinkertaisesti pidä teistä.
halua, ette voi tehdä muuta kuin surffata eteenpäin. Muista aina, että suurin osa ihmisistä on idareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi adoptiolasta, mikä saa monissa aikaan ihmeellisiä reaktioita.
Tyttöjä.
Ja minä olen aina pitänyt huolen siitä, että lapsilla on laaja kaveripiiri, eivätkä nyhjää aina yhden kanssa.
Alakouluikäisten tyttöjen ystävyydet on pahimmillaan kuin avioliitot, eivätkä erotkaan ole sitten aina kauniita.
antaa lapsen olla aina vain yhden saman lapsen kanssa !!!!!!!!!!!!
eli opettakaa lapsiaanne pienestä pitä'en etsimään kavereita, useita
koska kun se ainoo kamu muuttaa, suuttuuu, saurastuu,,,,,, jne jne mitä tekee silloin...kököttää ja itskee kuten ap lapsi nyt
eli ottakaa opikis
ja opettakaa olemaan yhdessä !!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on meneillään hieman samantapainen tilanne, tosin oma lapseni on ap:n lapsen kaverin asemassa. Itse en koe, että omalla lapsellani on varsinaisesti mikään syvä ystävyyssuhde tuon vaativan ja omivan lapsen kanssa vaan oma lapseni on muita luokkalaisiaan empaattisempi ja kärsivällisempi - lapseni leikkii tuon pompttajan kanssa vaikka oikeasti hänellä on paljon mukavampaa muiden luokkalaisten kanssa, yksi syy pomottajan kanssa leikkimiseen on se, että kukaan mukaan ei halua olla tämän kaveri ja lapsemme todella huolehtii siitä, että kaikilla on se kaveri. Olemme kotona miettineet paljon sitä, kuinka paljon 8-vuotiaan tarvitsee ottaa vastuuta muista lapsista? Olemme tosisamme miettineet tuollaista "leikkimisrajoitetta", jotta lapsellamme olisi mahdollisuus kehittää ystävyyssuhteita muiden lasten kanssa.
Minua on kielletty kouluaikoina kaveeraamasta ihmisten kanssa. Kai se oli ihan ok sillon, kun kyse oli jostain luokan villeimmästä pojasta, mutta ihan älytöntä kun kyse oli jostain tytöstä, joka oli ainoa kaverini tuohon aikaan. Kannattaa olla varovainen noiden kieltämisien kanssa, asiat kääntyy helposti niin että omassa lapsessa ei ole vikaa ja kaikki muut on "huonoa seuraa" ja oikeastaan oman lapsen kannattaisi hengata vaan ihan yksin, ettei mene pilalle. Se oli todella typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tyttöni olisi saanut mennä heille. Syynä oli minun yksinhuoltajuus. Heidän lapseltaan kuulin, että syynä oli se, ja ettei yksinhuoltajista voinut kuulema olla varma että olenko selvinpäin tai kotona edes lapsia vahtimassa.
Olimme juuri paikkakunnalle muuttaneita, ja eivät tietysti meitä tunteneet. Jos olisivat sen verran vaivautuneet kertaakaan tutustumaan, tietäisivät että en juo koskaan, eikä ollut tapana jättää omaakaan lasta yksin silloin vielä hetkeksikään (oli 7-v).
Joten kyllä loukkasi, eikä lapset sitten tekemisissä olekaan kuin koulussa. Nyt en halua enää itsekään tuota perhettä mielipiteineen oman lapseni lähelle, kun jo alkuoletus heillä oli pitää minua/lastani automaattisesti b-luokan kansalaisina vain yh-statuksen tähden.
Lapsesi yritti omia tätä lasta muilta -mitä se tarkoittaa? Hakkas muut lapset? Valehtelee? Ei tajua.
Joku syy siihen on miksi joku ei saa enää olla lapsesi kanssa. Ei siihen tartte olla läpeensä paha.
Eikä sinun tai miehesi lapsuuden kokemukset kuulu tähän mitenkään! Elä nyt herran tähden tätä päivää!
Ja sinulla on vielä kanttia sanoa että sitä toista tyttöä harmittaa VÄHÄN? Mistä sinä hänen asiat tiedät? Kun et tiedä mitään koko tapahtuneesta! Silti puolustat omaa perhettäsi.
Pitäiskö sun miettiä sen lapsesi käytöstä kun sillä nyt ei ole ollankaan kavereita?
Oikeasti, lopeta tollanen uhrileikki ja kasva aikuiseksi: lapsesi kiusaa ja muut ei tahdo olla osallisia.
Ihmisien temperamentit on mitä on mutta ei ne ole ollut este ystävyydelle! Se on että lapsesi on joku porukan kingi.
Ehkä se temperamenttisuus ero onkin siinä että sun lapsi pitää kaverinaan lasta joka ei osaa puolustautua ja illalla kertoo kotona miten kamalaa sun lapsen kanssa oli. Sun lapsesi on jyrä, se ei liity mitenkään temperamenttisuuteen tai siihen että joku olisi ystävä. Ei sellainen ole mukavaa seuraa.
Jos nyt kasvattaisit lastasi, näin kaikki tahtoo olla lapsesi kavereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joilla on kavereita.
Itse koitan pysyä mukana lapsien kaverikuvioissa ja mahdollisuuksien mukaan koitan laittaa lasta leikkimään hyvien tyyppien kanssa ja keksiä lapsille muuta tekemistä niin ei ehdi edes leikkiä aina kaikkien kanssa, näin ne hankalat persoonat jää pois kuvioista ja lapsellani päivät menee mukavasti ja kaveripiiri muodostuu automaattisesti.
Ei ehkä reiluinta ole sanoa lapselle suoraan ettei tuon kanssa olla, silloin saa olla melkosen dramaattista tapahtunut.
Ettet nyt ole jäänyt itse tiedonpuutteeseen mitä tapahtunut? Vai oletko vaan jutellut pelkästään lapsesi kanssa? Oletko ollenkaan puhunut kaverisi vanhempien kanssa? Jos et niin suosittelen ihan yhteydenottoa ja normaalia juttelua kuin se että sinulla on ennestään joku mielipide (lapsesi kertomaa) ja sitä lähdet puolustamaan.
kielletty. Aikoinaan tosin yksi naapuri valitti että hänen lapsensa pitäisi saada päiväkerhossa leikkiä muidenkin kuin meidän lapsemme kanssa :( Aikoi pyytää ohjaajia järjestelemään asian käytännössä ! Lapset siis viihtyvät hyvin yhdessä. Omani on pomottamaisuuteen taipuvainen joten ei ole toki helpoimpia. Toki ymmärrän, että pitää saada tutustua muihinkin ja harjoitella leikkitaitoja eri temperamenttisten lasten kanssa.
Ko. äidillä on ilmeisesti jokin kaverikiintiö. Eli tietyn määrän kertoja viikossa voi leikkiä lapsemme kanssa. Yleensä silloin, kun ei löydy muuta, ns. parempaa seuraa.
Ilmeisesti tämä äiti luulee, ettemme tajua hänen kuvioitaan. Omat lapsensa ovat aloittaneet seurapiiritoiminnan jo parivuotiaasta, kaveriyökylässä ollaan käyty 3-4 -vuotiaasta jne.
Me ollaan annettu kaveriasioiden mennä omalla painollaan, naapurustossa on kuitenkin paljon lapsia ja koulusta ja harrastuksista on saanut lapsi muitakin kavereita.
Lisäksi minua miehen kanssa huvittaa, että kaikista naapurimme rajoituksista huolimatta lapset hakeutuvat toistensa seuraan omatoimisesti lähes päivittäin :) Tämä naapurin lapsi, jonka kaveeraamista meidän lapsen kanssa on rajoitettu, mankuu lähes päivittäin lapsemme seuraan !
Eli tiivistettynä : kun lapset oppivat kännyköiden käytön osaavat kyllä itse hoitaa kaveritapaamisensa. Kotiäitiaikaan vanhempien kaverijärjestelyt seurapiireineen oli kyllä ahdistavaa.
en minäkään haluaisi tyttäreni leikkivän sellaisen lapsen kanssa jonka isä olisi "valmis vetämään kaverin vanhempaa turpaan"
Olen itse tehnyt lopun poikani ja kaverinsa kaveruudesta. Ensialkuun kaverisuhde poikani ja tämän toisen pojan kanssa (puhuttakoon vaikka Henristä) oli kuin mikä tahansa ihmisuhde (olivat kavereita jo tarhaiässä). Eivät kuitenkaan sydänystäviä, mutta kavereiksi kuitenkin kutsuivat toisiaan.
Poikien ollessa ekaluokalla, Henrin vanhemmat syyttivät poikaani heidän autonsa naarmuttamisesta ja vaativat minulta korvauksia. Asiaa kun selviteltiin, lopulta selvisi, että naarmuttaja olikin ollut Henri. Korvausasiasta vaiettiin ilman selityksiä, ilman pahoitteluja. Kuitenkaan en vielä tuolloin nähnyt asiakseni rikkoa kaverisuhdetta.
Vuosien varrella Henrille kehittyi jos jonkinmoisia käytöshäiriötä. Vasta, kun Henri alkoi näpistellä meiltä kotoa tavaroita (jäi kiinni), pistin kaveruuden jäähylle.
Vuoden jälkeen kokeiltiin uudelleen, kun pojat olivat törmänneet samassa porukassa. Aluksi kaikki näyttikin ruusuiselta, Henri käyttäytyi hyvin jne. Kunnes yllätin oman poikani yhtenä yönä keskustelemassa puhelimessa Henrin kanssa kiivaaseen sävyyn. Henri houkutteli poikaani salaiselle yöretkelle, eikä kuulemma ollut ensimmäinen kerta. Poikani ei ollut halukas lähtemään, eikä tosin olisi ihan helposti edes päässyt livahtamaan, mutta onneksi oli halutonkin moiseen.
Siinä kohtaa kävi mielessä soitto Henrin vanhemmille, mutta aamuun mennessä meille kiiri tieto, että Henri oli pidätetty autojen vandalisoimisesta juuri kyseisenä yönä. Pojat olivat kuudesluokkalaisia tuolloin. Silloin päätin, ettei poikani saisi olla enää tekemisissä Henrin kanssa.
On todella vaikeaa valvoa tämänikäisten kanssa, että noudattavat tällaista kieltoa. Eikä meidänkään tapauksessa kielto heti mennyt perille. Oma poikani heräsi vasta, kun oli ollut porukassa mukana, kun Henrin johdolla lähdettiin näpistelemään lähikaupasta. Silloin poikani tajusi, ettei edes halua olla enää Henrin kaveri.
Tällä hetkellä (pojat 15v) Henri on kasvatuslaitoksessa käytöshäiriöiden ja rikollisen toiminnan vuoksi. Eli päätökseni tuolloin katkaista kaverisuhde oli oikea. Tyhmyydellä on nimittäin tapana tarttua porukassa.
Ap:n tilanne on toinen. Kaverin omiminen ei vielä mielestäni ole syy katkaista muutoin toimiva kaverisuhde. Ei missään ole kirjoitettu, etteivätkö erilaisen temperamentisuuden omaavat lapset voisi olla kavereita/ystäviä keskenään.
Minulla itselläni oli tuon ikäisenä (alk. 6v.) vain yksi ystävä, se paras. Vietimme suurimman osan ajasta kahdestaan. Olimme sydänystäviä, enkä itse kaivannut muita. Sydänystävälläni oli kyllä muita kavereita, enkä aina tykännyt siitä, muttei se meidän ystävyyttä rikkonut, vaikka siitä kinasteltiinkin silloin tällöin. Eikä olisi tullut mieleenikään, että meidän vanhempamme olisivat moiseen puuttuneet. Ja btw, meillä oli aivan vastakkaiset luonteenpiirteet; hän oli rauhallinen/pidättyväinen, minä dominoiva/ulospäinsuuntautunut.
Sydänystäväni muutti pois lähiöstämme tokaluokalla ja olimme erossa toisistamme pari vuotta. Ystävyys oli ikäänkuin tauolla. Kunnes tapasimme taas uudelleen 12v. Tuntui, kun aikaa ei olisi edes ollut välissä, jatkoimme siitä, mihin olimme jääneet. Ja olemme olleet ystäviä tauotta sen jälkeen tähän päivään asti! Nyt meillä ikää 33v. Sydänystävyys kestää, vaikka olisikin erossa jonkin aikaa.
Äitini sanoi aikoinaan aina, että yksi tosiystävä korvaa mennen tullen kymmenen kaveria. Allekirjoitan tämän myös itse. :)
Toivottavasti lapsesi ja hänen kaverinsa ystävyys kestää läpi nämä epäreilut ja heistä riippumattomat koettelemukset. Jotkut vanhemmat eivät vain näe metsää puilta. Valitettavasti.
Meillä on tuollainen kuvio että naapurissa asuu lapsi joka pomottaa asiat, silti lapseni tahtoo leikkiä hänen kanssaan.
Ei siinä ole mitään vikaa että leikkii naapurin lapsen kanssa mutta sillä on että toinen pomottaa.
En itse sallisi lapseltani tuollaista käytöstä ja koitan mahdollisuuksieni mukaan saada lapsia leikkimään toisten kanssa. Tämä tosin ei ole vaikeaa koska lapsellani on muitakin kavereita.
Naapurissa on se hyvä puoli että se on siinä vieressä nököttämässä kun kavereita tarttee hakea kauempaa tai soittaa.
Kyse ei siis rakas 11 ole siitä että lapsesi olisi jotenkin tärkeä, hän on samalla viivalla muiden kanssa, leikkisi kenen tahansa muunkin vieressä asuvan kanssa. Eikö sinua yhtään hävetä että lapsellasi maine pomottajana "natsina" kasvaa lapsen kaveripiirissä? Ja lähinnä naapuri leikkii?
Omalla painollaan meneminen minenomaan hankaloittaa asioita: lapsesi ei itse saa tuosta mitään ja asiat hankaloituu edetessään.
Vähän lisää ikää niin lapsesi lähtee hakemaan huomiota kiusaamalla.
en minäkään haluaisi tyttäreni leikkivän sellaisen lapsen kanssa jonka isä olisi "valmis vetämään kaverin vanhempaa turpaan"
Kunhan nyt päästeli höyryjä pihalle kun lapsi oli itkenyt itsensä uneen ja olimme kahden kesken. Otti miesrukalle, niin koville. Herttaisempaa ja diplomaattisempaa miestä ei olekaan. Lämmin sydän, eikä ikinä edes uhoaisi kenellekään oikeasti.
ap
Ja useasti on vanhemmat kieltäneet lapsiaan leikkimästä lapseni kanssa. Aina särkyy sydän lapsella ja minulla, mutta aika helppo ymmärtää miksi vanhemmat suuttuu... Surullista.