Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan koskaan kieltänyt lastaan leikkimästä sinun lapsesi kanssa?
27.08.2012 |
Mikä oli syy? Oliko sinusta oikein toimittu vanhemmilta? Suututtiko tai loukkasiko asia sinua?
Meillä lapsen kaverin äiti kielsi viikko sitten lastaan leikkimästä lapseni kanssa. Kyse on tokaluokkalaisista tytöistä. Syy: lapseni ei tule aina toimeen muiden lasten kanssa, kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa kokevat syvää yhteyttä ja oma lapseni yritti omia heidän lastaan muilta kavereilta, mikä nyt tietysti on väärin. Hän niin vaan toivoi, että olisi ollut oma bestis, kun kaikilla muillakin on. Nyt kaveri leikkii jonkun muun kanssa, kun vanhemmat käski. Ei kuulemma enää saa leikkiä minun tyttäreni kanssa kuin silloin jos on paljon muitakin lapsia. Heidän tyttönsä on asiasta kuulemma myös vähän surullinen, mutta ei halua uhmata vanhempiaan.
Mielestäni kaikki meni ihan takaperoisesti. Omalle lapselleni ei annettu edes mahdollisuutta korjata tilannetta. Yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että nyt loppui ystävyys. Koen syvää vihaa ja loukkaantumista. Ihan kuin lapseni olisi jotenkin läpeensä paha. Olen aina vaistonnut, että vanhemmat eivät pitäneet lapsestani, johon on toki useita erilaisia syitäkin. Heidän lapsensa on temperamentiltaan täysin erilainen kuin oma lapseni. Asia herättää minussa ihmeellisiä tunteita, jotka ovat ilmeisesti perua omasta lapsuudesta ja sen kaveritraumoista. Olen vihainen ja katkera lapsen puolesta. Myös koulukiusattu mieheni on todella vihainen ja pettynyt toisen lapsen vanhempiin. Hänestä lasten erottaminen pakolla on väärin. Hän kun osaa arvostaa ystävyyttä, joka hänen mielestään on suuri harvinaisuus, että kun ystävän löytää, pitää sietää myös vähän ryppyjä matkalla ja vaalia ystävyyttä kuin kukkaa.
Mielipiteitä? Tai neuvoja miten hoitaa asia kaverin vanhempien kanssa, että tilanne ratkeaa nätisti, emmekä ole hyökkääviä heitä kohtaan?? Mies oli eilen valmis vetämään kaverin vanhempia turpaan, kun tyttäremme itki koko viime viikon ja eilen lopulta itsensä uneen. Tytöllä on myös muita kavereita, mutta ei koulussa. Pikkusisko on myös tärkeä, mutta myös ihmeissään, että voidaanko hänetkin yhtäkkiä erottaa jostain ystävästään, jos hän tekee virheitä.
Opettaja ei ota kantaa, vaikka hänkin on vähän ihmeissään. Vanhemmat kuulemma saavat halutessaan tehdä näin, vaikka se ei ole suositeltavaa.
Kaikki viisaat sanat ovat kullan arvoisia!
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päästele höyryjä pihalle, lapsi omii kavereita, pillittää kun ei oikein kaikki mene oman tahdon mukaan, äiti juoksee kantelemaan opelle. Taidatte olla oikein ihana ja söpö perhe.
Kiitos kysymästä. Lapsemme on kyllä pomotuksessaan kehittynyt. Eli ei pomota enää niin paljon enää, osaa ottaa huomioon kavereiden mielipiteet ja leikkiehodtukset eikä ole päällepäsmärinä. Aika ja harjoittelu sekä kasvatus on auttanut. Sopii nykyään kaveritapaamisensa itse. Naapuri norkoilee usein ovellamme. Siis tämän naapurin, joka aikoinaan rajasi kanssakäymistä. Valitettavasti lapsellamme on muitakin kavereita, joita on ajan mittaan tullut. Emme siis voi olla aina naapurimme hätävärana.
Hyvää päivänjatkoa sinullekin :)
t: 11
Meillä on tuollainen kuvio että naapurissa asuu lapsi joka pomottaa asiat, silti lapseni tahtoo leikkiä hänen kanssaan.
Ei siinä ole mitään vikaa että leikkii naapurin lapsen kanssa mutta sillä on että toinen pomottaa.
En itse sallisi lapseltani tuollaista käytöstä ja koitan mahdollisuuksieni mukaan saada lapsia leikkimään toisten kanssa. Tämä tosin ei ole vaikeaa koska lapsellani on muitakin kavereita.
Naapurissa on se hyvä puoli että se on siinä vieressä nököttämässä kun kavereita tarttee hakea kauempaa tai soittaa.Kyse ei siis rakas 11 ole siitä että lapsesi olisi jotenkin tärkeä, hän on samalla viivalla muiden kanssa, leikkisi kenen tahansa muunkin vieressä asuvan kanssa. Eikö sinua yhtään hävetä että lapsellasi maine pomottajana "natsina" kasvaa lapsen kaveripiirissä? Ja lähinnä naapuri leikkii?
Omalla painollaan meneminen minenomaan hankaloittaa asioita: lapsesi ei itse saa tuosta mitään ja asiat hankaloituu edetessään.
Vähän lisää ikää niin lapsesi lähtee hakemaan huomiota kiusaamalla.
Teidän perheissä ei siis päästetä höyryjä pihalle, lapset on täydellisiä, ei itke koskaan, ettekä ota siis lapsen asioissa kouluun yhteyttä. Kadehdittavaa! Voisiko joku kertoa miten pääsemme tuohon täydellisyystasoon oi te viisaat av-mammat?
ap
P.s. muuta sanottavaa teillä ei siis ollut?
Kyllä minun sympatiani ovat ap:n ja tämän lapsen puolella. Toivottavasti tyttö löytää uusia, parempia ystäviä. Loppuviimeksi sellaisten ihmisten kanssa ei kannatakaan kaveerata, jotka ovat kovasti ohjailemassa lasten ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kanssa hieman sama tilanne, ehkä vain käänteisenä. Oma tytär oikein sosiaalinen ja paljon kavereita. Paras kaveri hiljaisempi ja kieltämättä vähän tossukka. Silti nämä kaksi ylimpiä ystävyksiä. Sitten kaverin vanhemmat alkoivat rajoittaa kyläilyä jne ja perustelivatkin. Pelkäsivät, että heidän tytär jää loppuelämäkseen toisten varjoon. Pidin huolta, etten kertonut tyttärelleni asiasta mitään. Kumpaakaan tyttöä ei voi myöskään syyttää mistään. Jos vanhemmilla on pelkoja, ne heille suotakoon. Pääsin yli pienellä närkästyksellä, sitten tuli melkein sääli toista perhettä kohtaan.
Teidän perheissä ei siis päästetä höyryjä pihalle, lapset on täydellisiä, ei itke koskaan, ettekä ota siis lapsen asioissa kouluun yhteyttä. Kadehdittavaa! Voisiko joku kertoa miten pääsemme tuohon täydellisyystasoon oi te viisaat av-mammat? ap P.s. muuta sanottavaa teillä ei siis ollut?
erittäin monessa on koettu samaa, joko samanlaisen tai käänteisenä...
Ja mun mielestä lapsesi kaverin vanhemmat tekivät ehkä ihan oikean ratkaisun... Kun syynä taisi olla jotain muutakin kuin vain lapsesi pomottaminen/kaverin omiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa ihan mukavat lapset, mutta vanhemmat erikoisia. Meidän lapset saa kyllä mennä heille leikkimään aina kun pyydetään. En ota meille kun alkoi käymään niin, että joka kerta sattui jotain, tavaroita hävisi, hajosi, tul nyrkkitappelua. Mä hoidin tilanteet anteeksipyynnöillä lasten kesken, mutta vanhemmat tulivat aina jälkikäteen lankoja pitkin kun heidän lastaan oli komennettu. Ei saisi kuulemma komentaa.
Lapset raisuja, mutta ihan hyväsydämisiä. Mun mielestä olisi normaali toimintatapa, että pyydetään anteeksi vahinkoja ja kielletään raisuimmat temput.
Mä sitten olen tehnyt niin, että olen aktiivisesti kannustanut muita ystävyyssuhteita. Yhden varaan ei kannata jäädä. Meidän lapset saavat leikkiä heidän lasten kanssa, mutta en päästä lapsia meille sisälle ilman vanhempiansa.
AP:tuossa tilanteessa viisainta on nyt jutella ihan rauhassa ilman mitään ennakko-oletuksia mitä on tapahtunut. Kysyt ihan suoraan, että mitäs lasten välillä on sattunut, kun meidän tyttö itkee sängyssä. Jos pääsette vähän yhteiselle maaperälle, niin ehdotat että tulisivat vaikka vanhemman kanssa teille kylään ja katsotte yhdessä miten leikit sujuu. Sovitte yhteisistä pelisäännöistä. Samaan aikaan kannattaa kannustaa muiden ystävyyssuhteiden hankkimiseen.
Ja alkuperäiseen kysymykseen vastaus: en ole kielätnyt lapsiani leikkimään kenenkään kanssa mutta olen jonkin verran ohjannut lasta kaverivalinnoissa.
Teidän perheissä ei siis päästetä höyryjä pihalle, lapset on täydellisiä, ei itke koskaan, ettekä ota siis lapsen asioissa kouluun yhteyttä. Kadehdittavaa! Voisiko joku kertoa miten pääsemme tuohon täydellisyystasoon oi te viisaat av-mammat?
ap
P.s. muuta sanottavaa teillä ei siis ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman lapseni kanssa, päinvastoin, monet vanhemmat ovat toivoneet että oma laspeni ehtisi leikkiä enemmän heidän lapsensa kanssa (ja lapset tietysti toivovat samaa). Lapseni on mielikivituksekas, iloinen, tasapuolinen, kekseliäs ja luotettava - ehkä siinä syy? Lapsemme luonne ei ole meidän vanhempien kasvatustyön tulosta, hän nyt vain sattuu olemaan sellainen.
Teidän perheissä ei siis päästetä höyryjä pihalle, lapset on täydellisiä, ei itke koskaan, ettekä ota siis lapsen asioissa kouluun yhteyttä. Kadehdittavaa! Voisiko joku kertoa miten pääsemme tuohon täydellisyystasoon oi te viisaat av-mammat?
ap
P.s. muuta sanottavaa teillä ei siis ollut?
Toivottavasti tyttöso löytää parempia arvoisiaan ystäviä. Todella epäkypsää ja moukkamaista vanhemmilta kieltää kaverin kanssa leikkiminen. Tosin sen ymmärrän, että muihin pitää tutustua mutta voisihan he yhdessä tutustua muihin ja mennä kaksistaan isompaan kaveriporukkaan. Minä soittaisin ja tekisin mielipiteen selväksi mutta en odottaisi mitään vastavuoroisuutta heiltä. Ovat päätöksensä tehneet näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta aikoinani tiesin sellaisen tapauksen missä oli 10v tytöt, puhutaan vaikka että Minna ja Jenna. Minnalla oli jo tuolloin alkanut murrosikä eli hyvin varhain. Jenna kun asui rivitalossa niin hänen naapurissaan asui yksi 8v Henni, kenen kanssa Jenna aina joskus leikki. Minna ei tuntenut tätä Henniä, eikä Minnan perhe Hennin vanhempia tai toisinpäin. Eikä Jennan vanhemmat myöskään tunteneet sillein kunnolla Minnan vanhempia tai toisinpäin, kun ihan eripiireissä liikkuivat.
Eräänä päivänä sitten Jennalle ja Hennille oli tullut todella kova riita. Joka oli johtanut siihen että Henni löi Jennaa ja heitti kiviä silmiin eräällä jalkapallo kentällä. Jenna suuttui pahanpäiväsesti ja lähti kotia, vähän tippakin linssissä. Jenna oli päättänyt ettei hän enää ikinä ole sen typerän Hennin kaveri!
No Minna tuli myöhemmin illalla Jennan luokse ja Jenna kertoi tapahtuneesta Minnalle. Minna kauhisteli asiaa ja tytöt alkoivat yhdessä miettimään miten he kostaisivat Hennille...
He päättivät sitten laittaa viestin Jennan puhelimesta Hennin kännykkään. Viestissä oli lutka sana ja sitten että painu jonnekkin *piip* . Minna keksi nämä "hyvät" tekstitykset siihen viestiin koska Jenna ei osannut vielä ihan tuollaisia juttuja, vaikka osasi Jennakin kirosanoja, mutta tämän jutun minkä Minna kirjoitti siihen viestiin niin oli oppinut eräästä elokuvasta
No Henni ei tietystikkään tiennyt sitten että mitä se lutka sana tarkoittaa ja meni kysymään äitiltään: " Äiti, mitä lutka tarkoittaa? " ja äiti oli tietysti ollut hämillään että " kuinka niin?? " ja sitten Henni oli näyttänyt viestin jonka hän oli saanut Jennalta.
Hennin äiti siitä tuohtuneena lähti soittamaan Jennan kodin ovikelloa ja Jennahan sekä Minna olivat edelleen siellä Jennan luona. Sitten Hennin äiti selitti Jennan äidille tapahtuneesta ja kohta Jennan äiti huusi tytöt ulkoovelle myös. Sitten Hennin äiti selitti uudelleen tilannetta ja Jennan äiti katsoi tyttöjä kauhistuneen ja vihaisen sekainen ilme naamallaan sanomatta yhtään mitään. Sitten Jenna tunnusti ettei hän itse sitä kirjoittanut vaan Minna joten näin ollen, Minna joutui sitten lähtemään heiltä...
Kun Jennan isä oli tullut kotiin. Hän veti hirveät pultit siitä tapahtuneesta ja he kielsivät Jennaa enää leikkimästä Minnan kanssa.
Kun Minnan tyyli muutenkin murrosiän lisääntyessä 11-vuotiaana alkoi muuttumaan, eli tuli erillaisia vaatteita kuvioihin ja meikit, sekä pojat. Alkoivat Jennan vanhemmat myöskin väittää että Minna käyttää alkoholia ja tupakoi. Vaikka näin ei ikinä ollutkaan.
He luulivat että Minna oli läpeensä paha tyttö, vaikka pohjimmiltaan Minna oli erittäin kiltti ja herttainen. Minnalla ei vaan ollut kotona oikein kasvatusta ja rajoja joka johti sitten siihen että Minna teki välillä holtittomia asioita koska ei osannut lapsen aivoillaan kontrolloida mikä on oikein ja väärin. Vanhemmat kun olivat alkoholisteja ja mielisairaita.
Tosiasia kuitenkin oli se, että Minna välitti koko sydämmestään Jennasta. Eikä koskaan satuttaisi Jennaa. Nytkinhän vain puolusti parastaystäväänsä, ehkä aika rajustikkin, eikä tuollainen kielenkäyttö ollut sallittavaa, mutta kuitenkin puolusti.
Tämän tapahtuneen seurauksena kuitenkin kävi tosiaan se että tyttöjen välit meni kiitos vanhempien. Ja se että Minnalla oli jo huonot kotiolot, niin nyt hänellä meni sitten entistä huonommin... Sellaistaelämää.com
Ongelmahan ei ole se, että yhden lapsen vanhemmat ovat kieltäneet leikkimästä vaan se, että ap:n lapsella on ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja hänellä ei ole lähes lainkaan kavereita.
Jos olisin ap, soittaisin hyvässä hengessä toisen perheen vanhemmille ja kyselisin tarkasti, mitkä kaikki seikat ovat johtaneet kaksinleikkimiskieltoon. Sen jälkeen miettisin todella tarkasti, kuinka voisin auttaa ja ohjata lasta niin, että samanlaisia tilanteita ei pääse toistumaan. En voi uksoa, että kyse on vain yksittäisestä "virheestä" vaan jostakin todellisesta, pitkäaikaisesta käytösongelmasta jonka korjaamiseski toisen perheen vanhemmat eivät ole nähneet mitään tapahtuvaksi.
Ja vielä samaan syssyyn, omalla tytölläni oli myös ongelmia oman luokan tyttöjen kanssa ala-asteella ja näin itsekin selvästi, että omassa tyttäressäni oli myös vikaa. Lähdimme systemaattisesti parantamaan kaverisuhteita (esim.pyytämäälllä paljon kavereita meille) mutta puhuimme myös useamman kerran oman tyttäreni kanssa siitä, millainen käytös tuntuu muista ikävältä ja mitä siitä voi seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan ei ole se, että yhden lapsen vanhemmat ovat kieltäneet leikkimästä vaan se, että ap:n lapsella on ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja hänellä ei ole lähes lainkaan kavereita. Jos olisin ap, soittaisin hyvässä hengessä toisen perheen vanhemmille ja kyselisin tarkasti, mitkä kaikki seikat ovat johtaneet kaksinleikkimiskieltoon. Sen jälkeen miettisin todella tarkasti, kuinka voisin auttaa ja ohjata lasta niin, että samanlaisia tilanteita ei pääse toistumaan. En voi uksoa, että kyse on vain yksittäisestä "virheestä" vaan jostakin todellisesta, pitkäaikaisesta käytösongelmasta jonka korjaamiseski toisen perheen vanhemmat eivät ole nähneet mitään tapahtuvaksi. Ja vielä samaan syssyyn, omalla tytölläni oli myös ongelmia oman luokan tyttöjen kanssa ala-asteella ja näin itsekin selvästi, että omassa tyttäressäni oli myös vikaa. Lähdimme systemaattisesti parantamaan kaverisuhteita (esim.pyytämäälllä paljon kavereita meille) mutta puhuimme myös useamman kerran oman tyttäreni kanssa siitä, millainen käytös tuntuu muista ikävältä ja mitä siitä voi seurata.
Mutta onko tytölläsi nyt yhtään enempää kavereita kun ennen? pitäisikö vanhempien kuitenkin tukea toista eikä eikä syyllistää "omista vierheistä"
En tiedä mikä on oikein, joku viisaampi ehkä tietää?
vaan halusivat, että lapsi leikkii muidenkin kanssa ja näihin leikkeihin on myös ap:n lapsi tervetullut. Se ei vaan Ap:n lapselle käynyt! Hän haluaa ikioman bestiksen ja omia kaverin vaan itselleen. Niin ja ilmeisesti oli juuri koulusta kyse, koska opettajakin oli sotkettu mukaan! Te jotka suositte tätä "omabestisjuttua" oletteko ajtelleet kuinka ikävää on sellaisella lapsella joka ei tunne ketään ja on ehkä vasta muuttanut paikkakunnalle tai tullut toisesta eskarista (kaikki lapset eivät mahdu siihen läheiseen) Entä miten jos se "omabestis" muuttaa tai luokalla on pariton määrä lapsia. Meillä ainakin on sääntönä, että kaikkien kanssa leikitään ja kaikki pitää ottaa mukaan. Kotona sitten voi harrastaa tätä "omabestisjuttua" Ja ainakin meillä se on toiminut hyvin. Ja jos joku lapseni kavereista rupeaisi "omimaan" lastani itselleen niin voisin minäkin yrittää rajoittaa tuommoista "ystävyyttä" ja tosiaan hyvä ystävyys on kultaakin kalliimpaa, mutta se kestää myös sen, että välillä ollaan erossa ja leikitään muidenkin kanssa.
päästele höyryjä pihalle, lapsi omii kavereita, pillittää kun ei oikein kaikki mene oman tahdon mukaan, äiti juoksee kantelemaan opelle. Taidatte olla oikein ihana ja söpö perhe.