Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkikohtaus? Kauhukohtaus? Oonko tulossa hulluks?
30.06.2012 |
Usein kun meen nukkumaan ja makoilen sängyssä, ni hetken kuluttua tulee tunne, että en saa henkeä. Makoilen ja mietin, että pitääkö soittaa ambulanssi vai mitä teen... Mitä pitempään jaksan siinä maata ja ajatella, ni sitä pahemmin tuntuu kurkusta kuristavan. Yleensä helpottaa ku lähden kävelemään ympäri kämppää tai istuskelemaan pihalle. Sitte ku joskus nukahdan saatan herätä taas muutaman tunnin päästä siihen tunteeseen etten saa henkeä. Sama ahdistus tulee myös jos joku makaa päälläni, eli esim seksiä ei voi harrastaa niin että mies olisi päälläni. Samaten myös ahdistaa jos joku, vaikka lapseni ottaa ranteestani kiinni... jne. Mikä mua vaivaa???
Kommentit (23)
Ei se vaarallista ole, itse kärsin paniikkihäiriöstä ikävuodet 15-25 ja sain usein kohtauksia. Mulla ne laukaisi erityisesti oman hengityksen jab sydämen lyömiseen tarkkailu, alkoi tuntua että kaikki ei ole kunnossa ja sitten iski hyperventilaatio ja täysi kohtaus.
No saitko jostain apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo että saat kohtauksen tietynlaisesta kosketuksesta voisi kertoa että olet joskus kokenut väkivaltaa ja keho muistaa sen. Voisi olla hyvä jonkinlaista terapiaa harkita.
tuo että saat kohtauksen tietynlaisesta kosketuksesta voisi kertoa että olet joskus kokenut väkivaltaa ja keho muistaa sen. Voisi olla hyvä jonkinlaista terapiaa harkita.
Ja jos huomasit, niin kohtaus tulee myös ilman kosketusta. Olen myöskin ollut parisuhteessa jo 20 vuotta ja kohtauksia on tullut nt noin 2 kuukautta.
Tuntuu että pää hajoaa, ku ei koht uskalla enää nukkumaan mennä.. :(
ap
Joskus ruumis reagoi tolla tavalla, kun mielessä myllertää muttei saa kiinni mitä on meneillään.
Joskus ruumis reagoi tolla tavalla, kun mielessä myllertää muttei saa kiinni mitä on meneillään.
Ainoo stressi minkä keksin on se että on kesäloma ja aurinko ei paista :).
Ehkä seki stressaa, että alan pikkuhiljaa tajuamaan olevani masentunut (paras ystäväni on jo vuoden niin väittänyt, mutta en ole uskonut..).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se vaarallista ole, itse kärsin paniikkihäiriöstä ikävuodet 15-25 ja sain usein kohtauksia. Mulla ne laukaisi erityisesti oman hengityksen jab sydämen lyömiseen tarkkailu, alkoi tuntua että kaikki ei ole kunnossa ja sitten iski hyperventilaatio ja täysi kohtaus.
No saitko jostain apua?
Yritin, kävin terapiassa ja söin bentsoja. Ei ollut apua joten lopetin. Ajan kanssa meni vaan vaiva itsestään ohi.
Itse muistan aikoinani kuopuksen ristiäisiä edeltävältä yöltä kun heräsin siihen tunteeseen, että en muka saa henkeä. Enkä meinannut uskaltaa nukahtaa uudelleen koska luulin että saan sydärin tai tukehdun. Edelleen ihmettelen miten voi herätä tunteeseen että ei saa henkeä. Koko seuraavan aamupäivän oli jotenkin outo olo ja edelleen oli tunne että pitää jotenkin hengittää tiheämmin. Nyt tuosta aikaa jo 10 vuotta, mutta kyllä se todelliselta tuntui silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paniikkikohtauksilta. Menehän käymään erikoislääkärillä, että saat parhaan avun. Yleislääkärit oivat kaikki oikein tunne tuota vaivaa. Tsemppiä!
Et ole ainakaan hulluksi tulossa :)
Akuutti neuvoja voisin antaa mm. koita kohatuksen tullessa hengittää hyvin rauhallisesti; nenän kautta sisään, suun kautta ulos. Kohtauksen tullessa koita vaikka hokea itselle: tämä ei ole vaarallista ja menee ITSESTÄÄN OHI!
Voit myös esim. alkaa laskemaan 100, 99, 98 jne. Keskitä siis huomiosi muualle.
Tsemiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan aikoinani kuopuksen ristiäisiä edeltävältä yöltä kun heräsin siihen tunteeseen, että en muka saa henkeä. Enkä meinannut uskaltaa nukahtaa uudelleen koska luulin että saan sydärin tai tukehdun. Edelleen ihmettelen miten voi herätä tunteeseen että ei saa henkeä. Koko seuraavan aamupäivän oli jotenkin outo olo ja edelleen oli tunne että pitää jotenkin hengittää tiheämmin. Nyt tuosta aikaa jo 10 vuotta, mutta kyllä se todelliselta tuntui silloin.
Mulla oli aluks 2-4krt/kk, mut nyt viikon ajan ollu joka ilta/yö.
vielä, että et ole tulossa hulluksi. Hulluus lienee sitä, ettei itse huomaa olevansa mitenkään sekava tai kummallinen. Paniikkipotilaat tietävät oikein hyvin, etteivät voi normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainakaan hulluksi tulossa :)
Akuutti neuvoja voisin antaa mm. koita kohatuksen tullessa hengittää hyvin rauhallisesti; nenän kautta sisään, suun kautta ulos. Kohtauksen tullessa koita vaikka hokea itselle: tämä ei ole vaarallista ja menee ITSESTÄÄN OHI!
Voit myös esim. alkaa laskemaan 100, 99, 98 jne. Keskitä siis huomiosi muualle.
Tsemiä :)
juu, oon yrittäny lampaitakin laskea ja vaikka mitä. Mutta sängystä on pakko nousta ennen ku helpottaa. Alkaa vaa koht olla ihan zombie ku ei saa öitä kunnol nukuttua.
Googleta unihalvaus ja katso täsmäävätkö oireet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittynee siihen, paniikki/ahdistuskohtaus. Hae apua.
Sitä onki helppo kokeilla, ku purkki löytyy kotoa :) (jos ei vaan on vanhentunu). Joskus vuos tai pari sitte kärsin öisistä suonenvedoista jaloissa ja magnesium auttoi siihen vaivaan.
kun pelkäät kohtauksen tulevan se myös tulee useammin ja useammin.
Sanoit olevasi masentunut, mistä luulet sen johtuvan?
onko sulle tapahtunut kuormittavia asioita? minkä ikäinen lapsi sulla on? koetko että parisuhteesi on onnellinen?
Mulla tuli synnytyksen jälkeeen masennus, siitä seurasi yleinen ahdistushäiriö ja kuvailemasi oireet, plus paljon muita oli ihan arki päivää yli 5 vuotta. Sitten tapahtui kerralla monta elämänmuutosta ja ahdistus jäi, onneksi.
Hullu et ole, etkä hulluksi tule, näin sanoi ammattilainen ihmisestä joka pelkää tulevansa hulluksi :)
Itse muistan aikoinani kuopuksen ristiäisiä edeltävältä yöltä kun heräsin siihen tunteeseen, että en muka saa henkeä. Enkä meinannut uskaltaa nukahtaa uudelleen koska luulin että saan sydärin tai tukehdun. Edelleen ihmettelen miten voi herätä tunteeseen että ei saa henkeä. Koko seuraavan aamupäivän oli jotenkin outo olo ja edelleen oli tunne että pitää jotenkin hengittää tiheämmin. Nyt tuosta aikaa jo 10 vuotta, mutta kyllä se todelliselta tuntui silloin.
Mulla oli aluks 2-4krt/kk, mut nyt viikon ajan ollu joka ilta/yö.
oli useammin. Kerran pyrhälsin lääkäriinkin koska luulin, että minulla on ihan varmasti sydänkohtaus. Otettiin sydänfilmi joka oli tietysti ihan kunnossa ja onneksi oli ymmärtäväinen lääkäri joka hienovaraisesti rauhoitteli, että kyseessä ei ole sydänkohtaus ja puheli rauhoittavasti muutenkin. Näki tietysti, että paniikissahan tuo on ja väsynyt yövalvomiseen vauvan kanssa. Ne kohtaukset harveni ajan kanssa ja nyt niitä ei ole tullut enää pitkään aikaan. Tieto siitä, että kun kohtaus tulee siihen ei kuole ja että se menee yleensä ohi puolessa tunnissa rauhoitti minut. Mitään lääkkeitä en siihen käyttänyt. Tsemppiä:)
Googleta unihalvaus ja katso täsmäävätkö oireet!
voisit tilapäisesti kokeilla unta "turvaavaa" lääkitystä. Jos et halua käyttää lääkettä, voisit kokeilla korva-akupunktiota. Joissain paikkakunnilla terapia/mt yksiköt laittaa aku neuloja. Hyviä kokemuksia neuloista!
Oletko ajatellut liittyykö kohtaukset esim kiertoosi? Monesti kuukautisten aikana joillakin naisilla esintyy ahdistusta/paniikkia.
T. 11
Alue: Aihe vapaa
Ei se vaarallista ole, itse kärsin paniikkihäiriöstä ikävuodet 15-25 ja sain usein kohtauksia. Mulla ne laukaisi erityisesti oman hengityksen jab sydämen lyömiseen tarkkailu, alkoi tuntua että kaikki ei ole kunnossa ja sitten iski hyperventilaatio ja täysi kohtaus.