Lue keskustelun säännöt.
Riidat väsyttävät fyysisesti
26.08.2012 |
Avimieheni kanssa olemme olleet naimissa 12 vuotta, joista viimeiset vuodet olleet haastavempia. Nyt kuitenkin ekaa kertaa riidat ovat alkaneet pumpata fyysiset voimat minusta. Eli riitelemisen jälkeen olen fyysisesti aivan kuitti saman illan ja seuraavan päivän. Riitely ei ole mitenkään kovin kehittävää vana lähinnä turhaa rumien asioiden sanomista, päätöstä ei konfliktille saada aikaan juuri koskaan. Liekö tässä syy.
Joka tapauksessa kovin, kovin väsyttävää ja erokin on käynyt viime aikoina mielessä. En vain tiedä mikä olisi se sopiva ratkaisu lapsille ja onko ero oikea ratkaisu kenellekään. Emme vain tunnu pääsevän asioissa eteenpäin ja umpisolmu tiukkenee.
Kommentit (4)
Nykyään ei enää edes riidellä juuri koskaan. Ja jos riita tulee, päästään siitä yli ennenkuin se pahenee kohtuuttomaksi. Toki sanomista nytkin tulee jostain, mutta ei niistä enää juurikaan riitoja tule.
Pariterapiassa saatiin keinoja ja tapoja toimia toisin. Meillä kun kaikki riidat menivät aina samaa rataa, koskaan ei oltu valmiita sopimaan yhtäaikaa. Mä aloin sitten muuttaa toimintaani riitatilanteissa ja pikkuhiljaa myös mies muutti, kun ei voinut reagoida samalla tavalla.
Jos teillä on kuitenkin halu elää yhdessä, niin suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei enää edes riidellä juuri koskaan. Ja jos riita tulee, päästään siitä yli ennenkuin se pahenee kohtuuttomaksi. Toki sanomista nytkin tulee jostain, mutta ei niistä enää juurikaan riitoja tule.
Pariterapiassa saatiin keinoja ja tapoja toimia toisin. Meillä kun kaikki riidat menivät aina samaa rataa, koskaan ei oltu valmiita sopimaan yhtäaikaa. Mä aloin sitten muuttaa toimintaani riitatilanteissa ja pikkuhiljaa myös mies muutti, kun ei voinut reagoida samalla tavalla.
Jos teillä on kuitenkin halu elää yhdessä, niin suosittelen.
puhunut. Hän ei enää vastusta sitä aktiivisesti, taitaa olla hyvä aika tarttua luuriin ja varata se aika. Tarvitsisin nimenomaan työkaluja näihin typeriin riitoihin ja niiden purkuun.
Joku kirjoitti että väsymykseni on henkistä; ei, sitä se ei enää ole. Vaan se henkinen väsymys on nyt kääntynyt ihan fyysiseksi väsymykseksi. Olo on kuin maratonin juosseella riidan jälkeen. Ihan kunnon fyysinen väsymys siis sen henkisen lisäksi.
Ap
olisiko aika etsiä toista tietä, onko asumuseroa vielä kokeiltu?
Onko tuollainen hyvää elämää lapsille mitä nyt elätte?