Onko muita, joilla mies teki suhteen alkuvuosina kotitöitä paljonkin, mutta ajan myötä

Mies on työtön, päivät kotona. Ei tee mitään muuta kuin käy kaupassa ja laittaa itselleen ruokaa niin, että koko keittiö on sotkussa. Ei siivoa jälkiään. Koko keittiö on roiskeissa ja kaaoksen vallassa. Ei imuroi tai siivoa koskaan, vetoaa kipeään selkäänsä. Meillä ei ole lapsia, mutta on kissoja ja koiria. Niille antaa ruokaa, mutta kaikki niiden jätteiden siivous ja muu jätehuolto sekä kodin siivous on mun tehtävänä. Ei vie roskapussia, vaan täyttää sen täpötäyteen ja kun se on täynnä, ottaa uuden pussin jonka laittaa semmosenaan lattialle. Käyn töissä pitkää päivää, nyt olen lomalla ensi viikon.



Olen muuten toi aloittaja, jolla on ne 1 v 8 kk ja 8 vk ikäiset koirat. Haluaisin yöllä nukkua, mutta välillä on pakko nousta rauhoittelemaan sitä niiden painia, ettei pikkupentu vahingoitu, ja jotta naapurisopu säilyy ;) Minähän senkin joudun tekemään, tietty.

minustakin alko tuntua siltä, että tiskiä lukuun ottamatta kaikki kotityöt jää mulle.. Sit mies jäi pitämään isäkuukautta ja minä lähdin töihin ja heti ekana päivänä oli pessy pyykkiä, siivonnu, imuroinu, leiponu (!!!) jnejne.. eli työpäivän jälkeen ei vaan jaksa..

On aivan epäreilua, että mies voi vapaa-ajallaan harrastaa mieleisiään asioita kun kaikki kodin ja lapsen asiat ovat minun vastuullani.

Käyn töissä, niin mieskin, mutta hänellä on usein arkivapaita, jolloin hän vie lapsen päiväkotiin ja harrastaa. Jos kaupassa käy tällaisena päivänä, niin pitää isoa numeroa. Minunko se pitäisi vielä käydä kaupassa töiden jälkeen? Ilmeisesti.

Mies ei siivoa yleensä koskaan, pesee sentään omat pyykkinsä, muttei vahingossakaan minun tai lapsen. Pahinta on, että hän saattaa silti motkottaa, jos jossain on viikkaamaton pyykkikasa tai jokin tahra. Uskomatonta. Sanoin kyllä, etten katsele tällaista enää kauaa.

yllättävän yleistä, että kaikki toimi hyvin, kun elettiin kahdestaan ja kumpikin oli töissä. Naisten äitiyslomien aikana oli luonnollista, että kotona oleva hoiti lähes kaiken kotona.



Paria poikkeusta lukuunottamatta naisten töihinpaluun jälkeen miehet yrittivät jatkaa entiseen malliin. Jotkut saivat miehensä ymmärtämään uuden elämäntilanteen, jotkut eivät. No, kukapa se saavutetuista eduistaan luopuisi.



Meillä ei muutos mennyt niin hyvin kuin olisin toivonut ja nykyisin annan asian olla. Jätän jotain tekemättä tai ostan rahalla palvelun - kuten mattojen pesun. Olen nyt lähinnä kouluttanut poikiani "koti ei ole kenellekään hotelli" -periaatteella.

Mies ei siis koskaan ole tehnyt puolia kotitöistä mutta aika paljon kuitenkin.



On imuroinut, tiskannut, pessyt ikkunoita ja pyykkiä jne. Osa pyydettäessä, osa ihan vapaaehtoisesti.



Vielä raskausaikana pyykit olivat mieheni vastuulla, mutta sen jälkeen kaikki perinteiset kotityöt ovat jääneet minulle. Olen asiasta käynyt lukuisia monologeja, dialogeja ne eivät ole, sillä joko mies on reagoimatta tai saa kamalat raivarit. Nyt on jääty tällaiseen tilaan, missä minä mökötän ja nalkutan ja miestä ei kiinnosta.

Olen asiasta käynyt lukuisia monologeja, dialogeja ne eivät ole, sillä joko mies on reagoimatta tai saa kamalat raivarit. Nyt on jääty tällaiseen tilaan, missä minä mökötän ja nalkutan ja miestä ei kiinnosta.

Huvittavinta on, että mies muistelee vieläkin miten siistiä hänen poikamieskämpässään oli! Minä olin menevämpi, joten asuntoni oli aina sekaisin. Miehen siisti kämppä teki kyllä vaikutuksen aikoinaan. Ajattelin napanneeni kultakimpaleen, mutta ajan saatossa miehestäni on tullut vapaamatkustaja kotitöiden suhteen. Suoraan sanottuna vituttaa rankasti, koska yhtä lailla minuakin väsyttää työpäivän jälkeen. En ole koskaan ollut mikään kodinhengetär, mutta perussiisteyttä pyrin pitämään yllä. Miehelle ei ole mikään ongelma jättää esim iltapalatarvikkeita ympäri keittiötä. Myöskään kakkahousuinen lapsi ei aiheuta mitään reaktiota.