Yksinäisyys - mistä löytää aikuisena kavereita?
No otsikossa se tulikin. Olen kolmekymppinen naimisissa oleva, mutta lapseton nainen. Liitossa menee hyvin ja viihdymme toistemme seurassa, mutta puolison lisäksi minulla ei käytännössä ole kuin yksi ystävä ja hänkin asuu kaukana.
"Kavereita" on, mutta kukaan ei koskaan kysy ulos tai pyydä näkemään. Jos itse pyydän, he suostuvat vain jos ei ole parempaa tekemistä ja saattavat tehdä viimemetreillä oharit.
Mistä niitä ystäviä saa näin aikuisiällä?
Töissä olen 20 vuotta nuorempi kuin kollegat ja harrastuksena käyn salilla ja lenkkeilen -kumpikaan ei ole kovin sosiaalinen harrastus.
Tämä, ettei ole puolison lisäksi ketään, alkaa pikkuhiljaa syömään naista.
Lisähuomiona, että osa "kavereista" päätti kadota perheellistymisen jälkeen. Mielestäni tämä on outoa, koska kavereiden näkeminen ei itselleni tarkoita mitään baarissa notkumista, vaan hyvin voitaisiin tehdä jotain, mihin lapset voisivat osallistua. Ilmeisesti sitten äideille kelpaa kaveriksi vain toiset äidit.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole edes puolisoa. Töissä työkaverit, mutta vapaa-ajalla yksin. Musiikkiharrastus pitää minut jotenkin järjissään, muuten olisin varmaan vetänyt jo ranteet auki ajat sitten. M35
Todella kurja tilanne. Oletko ollut pitkään yksin vai ovatko ystävät vaan pikkuhiljaa hävinneet johonkin?
Hyvä että on edes jotain, mikä auttaa jaksamaan.
Jotenkin ironista että netin ansiosta ollaan mukamas kaikki lähempänä toisiamme, kuin koskaan ennen, mutta silti ihmiset vaan etääntyy ja ainoat kontaktit muuttuu satunnaisiksi watsap viesteiksi.
-ap
Olisiko sinulla jotain mielenkiinnonkohteita, joista saisi harrastuksen?
Vierailija kirjoitti:
Aikuisviihteen parista
Epäilemättä Onlyfans-ammattilaisena olisi paljon kavereita. Koskaan ei olisi yksin, kun aina olisi joku Rane 57v laittamassa viestiä.
Kansalaisopiston kurssit. Erilaiset kirjoittamisen ja itsetuntemuksen kurssit tuovat ajatuksia yhteen.
Ei minullakaan muita kavereita ole ollut 10 vuoteen, mitä satunnaisesti entisiä koulukavereita loma-aikoina. Ystäväpiiri hajosi kun tuli uskottomuuskeissi kaveriparien kesken. Sen jälkeen ei ole oltu koolla, kaikilla pahat fiilikset salailu/parisuhteiden rikkoutuminen. Harmillisesti myös lapsilta meni hyvät kaveritapaamiset siinä. Keski-ikäiset on pelottavia oikkuineen. Siksikin mukavaa, että opiston kursseilla on paljon fiksuja eläkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla jotain mielenkiinnonkohteita, joista saisi harrastuksen?
Treenaamisen ja lenkkeilyn lisäksi lähinnä pelaan konsolipelejä, katson netflixiä, luen, maalaan tai hoidan kissoja. Kaikki aika introverttitoimintoja. Joskus harrastin taistelulajeja, mutta ne jäivät koronan alettua.
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisopiston kurssit. Erilaiset kirjoittamisen ja itsetuntemuksen kurssit tuovat ajatuksia yhteen.
Ei minullakaan muita kavereita ole ollut 10 vuoteen, mitä satunnaisesti entisiä koulukavereita loma-aikoina. Ystäväpiiri hajosi kun tuli uskottomuuskeissi kaveriparien kesken. Sen jälkeen ei ole oltu koolla, kaikilla pahat fiilikset salailu/parisuhteiden rikkoutuminen. Harmillisesti myös lapsilta meni hyvät kaveritapaamiset siinä. Keski-ikäiset on pelottavia oikkuineen. Siksikin mukavaa, että opiston kursseilla on paljon fiksuja eläkeläisiä.
Kiitos. Tämä kuulostaa ihan hyvältä idealta. Täytyy katsoa syksyn kurssitarjontaa.
Sinkuille on aika monella isolla paikkakunnalla esim Eurosinkut
järjestöjen toimintaa ja yhteistä tekemistä. https://eurosinkut.net/
Paikallisista Suomen Ladun järjestöistä löytyy myös kaikenlaista aktiviteettiseuraa
https://www.suomenlatu.fi/yhdistys-ja-toimintapistehaku.html
tuolta voit etsiä oman paikkakuntasi tai lähikaupungin Latu yhdistyksen ja katsoa sen toimintaa.
Ei mistään. Vuosia jo olen jo etsinyt. Viimeisinpänä liityin kaverisovellukseen. Myös facesta olen etsinyt ja joskus uskaltanut pyytää työkavereitakin vapaa-ajan näkemiseen, mutta on kieltäydytty.
Tänä vuonna olen kutsunut kylään kolmea ihmistä. Ei ole otettu kutsua vastaan. En tiedä mistä johtuu. Olen töissä pidetty tyyppi, aktiivinen ja omasta mielestä hauskakin.
Minä olen ollut jo 7 v yksin (siis ilman kumppania).
Se on välillä aika raastavaa ja eteenkin epidemia-ajan eristyneisyyden aikana välillä tuntuu että tulen hulluksi. Muutamia ystävättäriä on ja joita tapaan n 1x kk ja muutaman vanhan koulukaverin kanssa laitellaan viestejä satunnaisesti.
Onneksi olen iän myötä enenevässämäärin tullut introvertiksi ja selviän tästä yksinolosta.
Vaikka minulla olisi 5 ihmistä ympärillä ja seuraa aina tarvittaessa, se syvältä kumpuava yksinäisyys ei häviä mihinkään. Minulta puuttuu se ns sielun kumppani, oma rakas henkilö jonka kanssa tuntee yhteenkuuluvuutta vaikkei olekaan kokoaikaa yhdessä.
Jokin taideleiri tai viikoittain kokoontuva taidepiiri, kansalaisopistossa esim.
sekä www.luontoliitto.fi, sieltä sieni- ja linturetkiä, luontoleirejä
Sama ongelma itselläni.
Vaikka koen ainakin itse olevani kaveripiireissämme (lähinnä mieheni kavereita ja yhteisiä tuttavia) ihan pidetty tyyppi ja olen aktiivinen ja kiinnostunut tutustumaan uusiin ihmisiin, ei mikään tuttavuus ikinä syvenny sen enempää enkä tapaa ketään muutoin kuin ison porukan kesken mieheni seuralaisena..
Minulla ei ole edes puolisoa. Töissä työkaverit, mutta vapaa-ajalla yksin. Musiikkiharrastus pitää minut jotenkin järjissään, muuten olisin varmaan vetänyt jo ranteet auki ajat sitten. M35