onko tämä ongelma ensimmäisen lapsen kohdalla, kysymys herneet nenässäni.

eli herkkä ja hormonitkin vaikuttaa. Mutta sitä voi oppia herneiden nenään vetämisen sijaan rauhallisesti sanomaan ettei kaipaa neuvoja tässä asiassa kiitos vaan, tai sanomaan suoraan jos on jostani neuvosta eri mieltä, että meillä kyllä toimitaan toisin.

sanoin että kyllä tuo uskoo kun komennetaan. mutta tämä juttu alkoikin harmittamaan jälkeenpäin kotona että ajatteleeko ihmiset mm.siskoni että en kasvata lasta oikein ym. tyhmää tietenkin mitä siitä välitän mitä joku nyt ajattelee jos itse paremmin tiedän, mutta voisiko siis tämä ongelma olla ohimenevää? :(



tai juri nukutusasita kun ei aina mene niin kuin muilla että lapsi vain jäisi yksin nukkumaan niin melkein hävettää myöntää etten pysty huudatusunikouluun yms...

Ei siinä muilla ole asiaan sanomista. Mulla oli suuri ongelma mun omat vanhemmat, jotka rupesivat toden teolla sabotoimaan ja päällepäsmäröimään meidän tapaamme kasvattaa omia lapsia. Joka asiaan tulivat väliin, aina kun jotain kiellettiin tai lasta komennettiin, niin tulivat sössimään tilanteen täysin tyyliin "no saathan sinä, mitä se äiti nyt noin" Ja tollaista väliin tulemista mä en siedä. Lapsi oppii vain sen, että omia vanhempia ei tarvitse totella. Ihan sama vaikka olisin sanonut tyttärelleni et älä hyppää kaivoon, niin mun vanhempani olisivat sanoneet et saathan sä hypätä, mitä se äiti taas noin.



Sanoin asiasta kymmenet kerrat, mutta perille ei vaan mennyt, tilanteet eikun paheni. Tällä hetkellä välit ovat poikki kokonaan. Me mieheni kanssa ollaan omien lastemme vanhempia ja kasvattajia piste! Yli ei tulla tuolla tavalla kävelemään ja päällepäsmäröimään. En tiedä ymmärsikö kukaan nyt pointtini, vaan saanko ryöpyn niskaani.

ei sun siskosi sua oikeasti _neuvomassa_ ja päsmäröimässä ollut, eikä olettanut, että kasvatat lastasi huonosti tai edes että et ihan hyvin tietäisi, että useimmiten lasten on hyvä oppia tottelemaan (ja sitten myös olemaan tottelematta, jos niikseen tulee).



Se oli vain juttelua. Kyllä se tietää että sä tiedät, ihan yhtä hyvin kuin bussipysäkillä istuva tyyppi tietää, että säkin tiedät että tänään on kaunis ilma tai että viimeaikoina on sadellut.



Kaikki, mitä ihmiset sanovat, ei ole takroitettu opettamiseksi tai neuvoiksi tai tiedon jaoksi, puhumattakaan että komenteluksi tai pakottamiseksi. Ihan kohtuullisen suuri osa siitä on vaan puhetta pelkän puheen takia. Sen takia, että itsestäänselvyyksiäkin puhumalla pysyy se puheen ja kuuntelun kanava auki siltä varalta, että joskus tulee oikeatakin asiaa.



Murrosikäiset sitten viisastelee ja loukkaantuu kun kuvittelevat, että heidän loistavaa viisauttaan ja elämänkokemustaan ja älyään tässä vähätellään. Joo, ja ilmeisesti myös nuoret äidit ajattelevat samoin - kai siksi, että lasten hoito _on_ pelottavan vastuullista puuhaa.

siskollani on yleensäkkin tallaava vaikutus ja alistaminen jossainkin asioissa, olenhan pikkusisko.

mutta onko muilla mennyt nämä olot ohi toisen lapsen saatua ja kasvettua, itseluottamusta tai jotain.?

Jos vieraat ihmiset neuvoo lapseni suhteen jotain itsestäänselvää niin voin vaan sanoa joo ja olla välittämättä motiiveista.

Mutta. Kun äitini neuvoo päivänselviä asioita, olen raivon partaalla. Esim. Lapsi on ollut hiekkalaatikolla: "kannattaa varmaan käydä pesulla ennen ruokailua." NO SHIT?

Lapsi on lähdössä äitini kanssa ulkona käymään, ulkona on kylmä, mutta sisällä lämpimässä lapsi kulkee vaippasillaan: "pitää laittaa sit vaatteet päälle kun lähdetään ulos." NO JOO!



Arghh. Ja sit se, että täytyy asioista sanoa moneen kertaan. Ihan kuin en kuulisi. Lapsi nuhainen: "hän on vähän lämmin.. Onkohan kuumetta.." olen mitannut, ei ole, ihan normaali lämpö. 5min. kuluu: " on kyllä lämmin otsa.. oiskohan kuitenkin kuumetta.. On niin nuhainen.." ARGH.



Ehkä se on tuo sukulaisjuttu mikä tekee asiasta pahemman. En tiedä.

joku ymmärtää edes. yks juttu kans oli kun yleensä 1vuotiaana oli lakki päässä aina pihalla, mutta yksissä juhlissa lapset meni käymään ulkona kun aikuiset joi siinä samalla kahvia, niin mun sisko taas huomautti että kyllä lakki nyt tarvis olla päässä yms. kun en nyt itse kerinnyt hakemaan...

ap