Eikö sairaanhoitajiksi hakeville ole psykologiset testit?

Pääseekö ihan oikeasti sen diagnoosin omaava opiskelemaan sairaanhoitajaksi? Eräs tuttuni ainakin pääsi ja vasta muutama kuukausi sitten oli osastolla aivan sekaisin.

Eikä kaikki jää testeissä kiinni. Eivät ne ole aukottomia. Aikanaan vielä käytettiin jotain musteläikkätestiä, aika noloa mielestäni.



Opiskelijoissa on monenlaista, onneksi iso osa alalle täysin sopimattomista lopettaa opiskelut kesken. Aines on huonontunut koulutusohjelmassa viime vuosina radikaalisti, sen huomaa kun on opiskelijoita harjoittelujaksoilla.

ainakaan varmaan kiinni jäisi helposti. Pääosin ne oli semmoisia loogisia älytehtäviä, ja sitten oli hyvin pintapuolinen psykologin haastattelu. Itsekin jouduin siinä valehtelemaan koska en ole oikeasti kiinnostunut työstä ihmisten parissa mutta sanoin niin että pääsisin opiskelemaan, koska muuallekaan en ollut päässyt. Pääsin sisään kouluun ja valmistuinkin. Aika pian kyllä sitten itse työssä huomasin että ihmisten kanssa työskentely ei tdoellakaan ole mun juttu ja vaihdoin alaa.

Pääseekö ihan oikeasti sen diagnoosin omaava opiskelemaan sairaanhoitajaksi? Eräs tuttuni ainakin pääsi ja vasta muutama kuukausi sitten oli osastolla aivan sekaisin.

Hoitajissa on perinteisesti jonkin verran mm. läheisriippuvaisia. Revi siitä. Eikä pershäiriödiagnoosi mitenkään itsestäänselvästi tarkoita, että olisi huono hoitaja tai vaarallinen. Noin 10% väestöstä on persoonallisuushäiriöisiä, eivät ne kaikki ole tunteettomia psykopaatteja ja potentiaalisia murhaajia.

Ei niillä ole valtuuksia kenenkään tietoja tonkia.



Hain ja pääsin itse lähärikoulutukseen, mutta en joutunut onneksi aloittamaan, kun pääsin yliopistoonkin. Ihan liirumlaarumia ne kaikki pääsykokeet ja haastattelut oli. Sinne pääsee oikeasti kuka tahansa. Alalla on niin hirveä työvoimapula, ettei ole varaa valita.

Paikkoja on vähän ja hakijoita moninkertaisesti, joten on selvä, että pääsy on vaikea. Lähihoitajaksi opiskelemaan pyrkiville muuten on testit, päinvastoin kuin jos on menossa sh:ksi opiskelemaan.

Paikkoja on vähän ja hakijoita moninkertaisesti, joten on selvä, että pääsy on vaikea. Lähihoitajaksi opiskelemaan pyrkiville muuten on testit, päinvastoin kuin jos on menossa sh:ksi opiskelemaan.

että esinettä voi käyttää mm. tappamiseen. =0 Jälkeenpäin kyllä harmitti, että tossa ei olis kannattanut leikkiä laskee, mutta pääsin kyllä silti läpi... En tiä mitä pitäs höpistä, ettei hyväksyttäis kouluun.

Itse hain kaksi kertaa lähihoitajaksi opiskelemaan. Toisella kertaa pääsin. Pääsykokeet kestivät koko päivän. Kokeeseen kuului kaksi tuntia kestävä psykologinen kirjallinen testi, esseen kirjoittaminen, ryhmäkeskustelu, psykologin haastattelu. Toisessa paikassa oli lisäksi matematiikan testi. Eikä ollut leikkipääsykoe todellakaan. Olen ylioppilas ja minulla on hyvä todistus lukiosta. Samaan aikaan peruskoulun käynyt mieheni haki kahteen eri paikkaan sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Kumpaankin pääsi. Pääsykokeena oli kymmenen minuutin haastattelu. Toiseen paikkaan piti kirjoittaa etukäteen lyhyt essee.

Sekä minulla että miehelläni oli aikaisempi kouluasteinen tutkinto. Niihin hakiessa ei tuollaisia pääsykokeita ollut.

Lähihoitsukoulun kokeet sisälsivät matikkaa,3min psykologin haastattelun ja teennäisen ryhmäkeskustelun.

Pääsin ekalla kerralla sisään,luokalla oli myös yksi nainen joka käytti huumeita ja myöhemmin sitten tappoi miehensä.



Sh-pääsykokeet kestivät ajallisesti 2h kauemmin ja psyk.haastattelu oli kattavampi,monta tuntia meni jo pelkkiin kirjallisiin psyk.testeihin.Lisäksi meillä oli jopa lihaskuntotesti.

Tännekin pääsin ekalla yrittämällä sisään.

Täällä ainakin toimitaan niin kuin sanoin. Puhun aivan totta siinä miten paljon helpommalla mieheni pääsi sisään amk:hon kuin minä opistoon. Eri kouluissa on varmaan eri käytäntöjä. Mieheni haki kouluihin eri paikkakunnilla, joissa molemmissa sh:ksi halajaville oli kymmenen minuutin yhden ihmisen tekemä haastattelu. Ei muuta. t 11

ollut tällä palstalla halveksimassa lähihoitajia. Jos nyt sinun koulussasi on sattunut olemaan erilaiset pääsykokeet kuin useimmissa muissa kouluissa, se ei muuta tosiasioita yleisellä tasolla. Totuus on, että sairaanhoitajaksi on helpompi päästä opiskelemaan kuin lähihoitajaksi. Se ei tee sairaanhoitajan koulutusta huonommaksi tietenkään.

että esinettä voi käyttää mm. tappamiseen. =0 Jälkeenpäin kyllä harmitti, että tossa ei olis kannattanut leikkiä laskee, mutta pääsin kyllä silti läpi... En tiä mitä pitäs höpistä, ettei hyväksyttäis kouluun.

En ihmettele tämän jälkeen enää hoitajien tasoa ollenkaan! :DD

En silti allekirjoita tuota että sinne olisi jotenkin vaikea päästä.

mutta valitettavasti kaikki latvalahot pääsevät niistä läpi.Pääsee läpi kun osaat tuntea myötätuntoa elämää ja inhimillisyyttä kohtaan.



Valitettavasti monella alalle hakeutuvalla on itsellä niin paljon käsittelemättömiä ongelmia, joita lähtevät "hoidattamaan" alalle. "Haluan auttaa muita, kun olen itse kokenut niin isoja juttuja, että pystyn muita auttamaan". Valitettavasti tämä kääntyy lopulta useaa hoitajaa vastaan.



Ongelmat ei ratkea muita auttamalla. Pitää hoitaa ensin itsensä kuntoon, jotta voi auttaa toisia. Muuten hoitotapahtumiin tuo liikaa itseään esille ja tämä ei puolestaan auta avun tarvitsijaa.

Pääsykoe alkoi aamulla ja kesti pitkälle iltapäivään. Psykologinen testi kesti reilut kaksi tuntia.Sen jälkeen oli opettajien haastattelu ja psykologin haastattelu. Molempiin meni aikaa ehkä puolisen tuntia. Sitte oli ryhmäkeskustelu, jota valvoi psykologia ja opettaja. Kyllä se melko tiivis ja tiukkatahtinen päivä oli. Hakijoita oli paljon. Pääsykokeeseen oli kutsuttu osa hakijoista eli moninkertainen määrä lopullisesti valittavien määrään nähden. Jokainen vähän vähemmän ylempikin (mitä se tarkoittaakaan?) tajuaa, että jos opiskelupaikkoja on 20 ja hakijoita 300, ei ole ihan helppo päästä sisään.

päädytte olettamukseen helposta sisäänpääsystä? Kun hakijoita on satoja ja opiskelemaan otetaan vain murto-osa.Mitenkähän tämän saisi teidän lahoihin kalloihin menemään?

Hain lukion jälkeen lähäriksi ja sh:ksi. En päässyt kumpaankaan. Halusin alalle ihan oikeasti. Ilmeisesti ei olisi saanut näitä asioita kertoa haastattelussa. En ole hakenut enää myöhemmin. Nyt on 10 vuotta edellisestä hakuyrityksestä,olen kouluttautunut toiselle alalle,mutta veri vetää silti sosiaalipuolelle ja tekisi mieli hakea nyt uudestaan.