Ei keskenmeno oo kamalaa

Kyllä se siinä vaiheessa on kun sitä ekaakin raskautta on yritetty se viisi vuotta!

se minullekaan maailmanloppu ollut, mutta ei tulisi mieleenikään väittää, etteikö se voisi olla sitä jollekulle toiselle.

Moni tulee raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta keskenmenon jälkeen (näin olen kuullut, mutua ehdottomasti) ja niin tein minäkin. Tokihan se keskenmeno viikolla 6 minuakin itketti vähäsen (lasta oli yritetty vuosi), mutta lääketieteen alan ihmisenä ymmärsin (jo ennen keskenemenoa), että keskenemeot ovat varsin yleisiä alkuraskaudessa, monesti merkki epäkelvosta raskaudesta (minullakin tuulimuna) ja ennen kaikkea älysin sen, että elämä on.. Oikeastaan keskenmenon jälkeen minulle tuli hyvin voimakas tunne, että näin sen kuuluikin minun kohdallani mennä. Jotenkin pidän aika lapsellisina (ja asiantuntemattomina) sellaisia, jotka hehkuttavat raskauttaan ympäri maailmaa heti, kun plussaavat. Tokihan monilla heistä hyvin meneekin loppuun saakka, mutta ei kaikilla.

t. G2P1

Meillä meni positiiviseen raskaustestiin melkein 2 vuotta, ja itkin kyllä, kun ultrassa kävi ilmi, että oli sattunut keskeytynyt keskenmeno. Sekin suretti, kun uutta raskautta ei kuulunut ja sain kuulla sairastavani sairautta, jonka takia en voi saada lapsia enää lainkaan. Vaan minkäs teet.



Ja mäkin tiesin, että keskenmenoja sattuu ja että se tarkoittaa, että alkiossa oli jotain pielessä. Silti olisin toivonut kohdalleni onnistuneen raskauden ja saavani lapsen.



AP ei taida olla mikään empatiakuningatar.

sen jälkeen kun se keskenmeno tuli. Ai niin, mähän oli laittanut rahaa lapsettomuushoitoihin toistakymmentä tuhatta ja aikaakin oli kulunut vuosia. Harmi vaan sitä seuraavaa plussaa ei sitten olekkaaan kuulunut, vaikka uutta on laitettu kehiin jo 9 kuukauden ajan.



t. 7 tuhatta

Se, että vuotaa niin paljon paljon, että pyörtyilee, lääkkeet ei siitä huolimatta tyhjennä kohtua raskausmateriaalista edes sairaalassa. Ne supistuksiin verrattavat kivut. Se että kaiken tuon jälkeen jää vain tyhjä syli. Eihän se kamalaa ole, mitä mä oikein kuvittelin? Olin kyllä tosi tyhmä, kun ajattelin sen olevan kamalaa. Tyhmä olen edelleen, kun pelkään joutuvani tuon vielä joskus kokemaan. Vaikka seuraavalla kerralla kyllä vaadin suoraan päästä kaavintaan. Kivut ja vuoto kun loppuivat siihen. Vaikka tietysti toivon, että koskaan ei tarvitse tuota enää kokea.