Mun mies perui lomansa!

en katselis

Sinun tulee kunnoittaa miestäsi, joka sinunkin leipäsi tuo pöytään, olemalla kuulianen vaimo.

hlökohtaisia ongelmia ja purkaa ne suhun.

Sinun tulee kunnoittaa miestäsi, joka sinunkin leipäsi tuo pöytään, olemalla kuulianen vaimo.

siis mies tuo leivän pöytään olemalla kuulianen vaimo ?! vai mitä ihmettä! OBETTELE SUOMEE SAATANAN LESTA

siltä,että teit niin tai näin niin aina menee väärin.

Eli miehesi taitaa suuttua joka tapauksessa niin nyt olisi kai aika saada se oma ääni kuuluviin ja pitää puolensa.

Ei auta kun vääntää rautalangasta, että EI, en sanonut noin tai EI, en tarkoittanut sitä mitä nyt luulet ym.

Mies ei alunperinkään halunnut viettää lomaa perheen kanssa ja nyt voi syyttää sinua kun lomasta ei tule mitään!

Juu ei tule lomasta mitään kun mieskään ei tee asian eteen muuta kun valittaa,haastaa riitaa ja syyttelee :(

koko tilanne liittyen sinun rahatilanteeseen ja niihin lemmikkeihin ja siihen ettei voida lähteä miten vaan milloin vaan. Ja purkaa sitä sitten noin. Epäkypsästi tietenkin, mutta joku nyt stressaa.



Jos ns. normaali puhe ei tehoa, yrittäisin vielä sellaista ultimate normaalia ultimate rehellistä puhetta, kaiken riitelyn yläpuolelta. Sellaista puhetta, jossa näkökulma on vilpitön ja hämmentynyt, ja esitystapa hiljainen, aavistuksen surumielinen ja mahdollisimman aseistariisuva.



Esimerkiksi tuo outo tilanne, jossa miehesi selitti mitä sinä muka olit sanonut, vaikka et ollut oikeasti sanonut mitään, hän oli ylitulkinnut sanomisiasi. Siihen voisi reagoida jotenkin niin, että kuuntelee tarkasti mitä mies sanoo, on hetken hiljaa, ja sitten kysyy että uskooko hän/tuntuuko hänestä oikeasti, että sinä olet sanonut noin. Voi sanoa että olen pahoillani että sinusta tuntuu että minä olen tuollainen. Jos mies kuuntelee, voi jatkaa että minä en kuitenkaan ole sanonut noin, enkä ole tarkoittanut sinulle mitään pahaa.



Tuollainen ei ole nöyristelyä eikä sitä että myöntää miehen olevan oikeassa syyttäessään sinua jostain mitä et ole tehnyt. Koska jos välität yhtään edes teidän perheestä, vaikka mies vähän ottaisikin pattiin, niin kyllä sinä varmaan ihan rehellisesti voit olla sitä mieltä, että olet surullinen siitä jos miehesi todella näkee sinut sellaisena kuin sanoo näkevänsä. Tuollainen lähestymistapa on jonkinlainen kädenojennus, jolla voi yrittää vähän muuttaa sitä kaavaa jolla kaikki keskustelut on menneet asemasodaksi. Jotta se menee perille, pitää tunneilmaisunkin osua ja pitää saada oma loukkaantuminen taka-alalle, ja osoittaa se myös toiselle sillä että luopuu syyttelystä ja itsensä puolustamisesta. Mutta miehellä on joka tapauksessa sitten mahdollisuus puolestaan rauhoittua ja päästää irti siitä omasta kuorestaan, ja sanoa että no ehkä se asia ei nyt ihan näin mennyt tai jotain. Tsemppiä!

Fiksumpi avaa solmun: antaa toisele aikaa murjottaa, kertoo sitten ymmärtävänsä tämän harmistusta ja pyytää etsimään ratkaisun yhdessä. Yleensä kiukustunut osapuoli silloin osaa ehdottaa jotain. Jos pitää tiukkaan kiinni siitä, että on oikeassa, tai keskittyy ruotimaan toisen känkkäränkköjä, ei yhdessä elämisestä tule mitään. (Tämän olen tajunnut ja yritän itsekin opetella.)

Kiitos asiallisista vastauksista! Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä pitkään, kohta 20 vuotta eli ollaan kasvettu enemmän tai vähemmän aikuisiksi yhdessä. On kestetty armeijat ja opiskelut eri paikkakunnilla ja nyt ainakin pitäisi olla elämä kunnossa: omistusasunto, lapsi, molemmilla työt...nyt vaan tuntuu, että nimenomaan miehellä on vaihe, että tulkitsee kaikki mun sanat väärin. Siksi olen todella varonut sanomasta mitään liian negatiivista, koska hän ei todellakaan osaa nyt ottaa minkäänlaista kritiikkiä vastaan - kääntää välittömästi syyn mun niskoille ja tekee sen näköjään nykyisin ihan noiden omassa päässään käymiensä keskustelujen perusteella.



Ongelma on varmasti eniten siinä, että mies ei osaa olla tekemättä töitä. Pitää olla poissa kotoa, että hän osaa rentoutua, vaikka yritän kotioloissakin aina ehdotella yhteistä tekemistä, jolla työstä,pääsisi irti. Ei kelpaa.



Nyt tää loma oli kaiken huippu. Tänään aamulla, kun lähdin kauppaan ja kysyin autoa käyttööni, mies sitten tokaisi, että hänhän on lomalla, eikä autoa tarvitse. Juuri kun eilen paasasi, että peruu lomansa, kun kerran mä pilaan reissusuunnitelmat. Mä teidän, että tuo tämänaamuinen on mieheltä jonkinmoinen anteeksipyynnön yritys, mutta sitä oikeaa sanaa hän ei osaa sanoa. Loppupäivän teki kyllä töitä, mutta eleistä näki, että mieliala oli toinen kuin eilen. Ehkä tästä sitten vielä loma tulee...?

sekä negatiiviseen asenteesesi. Luultavasti on niin kypsä ja vihainen, että ei saa enää sanottua mitään järkevää.



Mun mies oli samanlainen juuri ennen kuin ilmoitti lähtevänsä ja erohan siitä tuli.

Joo, vikaa on varmasti mussakin, mutta tuota negatiivista asennetta en oikein allekirjoita. Mun mielestä on asiallista, että jos sovitaan jotain yhteistä, kerrotaan myös aikataulut varsinkin, kun tietää, että koirille pitää järjestää hoitopaikka. Ja ymmärrän, että koirat varmasti miestä kyllästyttää, vaikka sitten taas hyvänä päivänä uhoaa lähtevänsä vanhemman koiran kanssa Lappiin vaeltamaan ja muutenkin, jos joku koiria kehuu niin silloin ne on meidän. Kun vaivaa pitäisi nähdä, koirat on mun...mutta joo, mun ne ensisijaisesti onkin ja minä ne hoidan ja kulut maksan - mies ei siis joudu edes ulkoiluttamaan koiria enää, ellei ole ihan hätätapaus eli sinänsä koirat eivät hänen elämäänsä haittaa, jos vain antaisi mulle mahdollisuuden järjestää hoitopaikat ajoissa.



Mutta voihan tää olla miehen puolelta lopun alkua? Käyttäytyy näin, kosla toivoo, että ajaa mut pois, eikä tarvitse itse tehdä päätöstä?



Ap

ex-mieheni oli samanlainen. Loman kanssa joka jumalan vuosi sama juttu, "en tiedä koska mulla on lomaa, ei oo vahvistettu vielä" ja tuo sama rumba jatkui juhannukseen asti jolloin puolet työporukasta oli jo pitänyt lomansa.



Exän työ siis ei todellakaan ollut mitään niiiin tärkeää, eikä hän pyörittänyt yritystä yksin vaan oli tavallinen työntekijä.



Yhtenä vuonna varasin viikoksi mökin Keski-Suomesta koska oli sovittu että kumpikin ottaa viikon loman samaan aikaan että voidaan olla perheenä. Muuten pätkittäisiin lomia mahdollisimman paljon, että lasten kesäloma-aika olisi järjestyksessä.



Kolme viikkoa ennen mökkiviikkoa mies ilmoitti että hän ei tule. Mökkivarausta ei voinut perua, tai olis voinut, mutta olisi saanut vain murto-osan rahoista takaisin. Joten kysyin kaveria lastensa kanssa mukaan, ja hän suostuikin. Kolme päivää ennen lähtöä, mies ilmoitti että pitää sittenkin lomansa silloin, ja tulisi mukaan.



- Paitsi ettei hänelle ollut enää tilaa, petipaikat oli menneet jo. -> mies veti herneen helvetin syvälle nenäänsä ja huusi että sivuutan hänet noin vain! "kyllä MÄ Olisin tullut mukaan, mutta nyt en sit mahdukaan!" Ja tuota hän muisti kertoa kaikille.



Nyt eron jälkeen sama peli jatkuu edelleen. Meillä on kirjattuna tapaamissopimukseen että etävanhemman tulee sopia lähivanhemman kanssa 30.4. mennessä miten pitää lapsia kesäloma-ajalla. Tähän mennessä sovitut päivämäärät eivät ole päteneet hänen osaltaan "kun ei voi tietää koska voi lomia pitää". Mä en oo pitkiin aikoihin edes kysynyt enää, oon kyllästynyt koko touhuun.



Nykyään oon vain tyytyväinen, että ei tarvitse enää kaikista lomista sen kanssa vääntää.

Jos mies haluaa reissuun sun kanssa ja sun taloudellinen tilanne heikompi niin luulisi, että mies osallistuu enemmän kustannuksiin jotta pääsette reissuun.. Urpo mies..

Tänään yritin ehdottaa et kävis puistossa lapsen kanssa, että saisin vähän levätä flunssaa pois niin mies istutti lapsen tietsikan ääreen katsomaan lastenohjelmaa ja eihän se siinä kauaa jaksa.. Itse sit teki töitään koska ei ny sitten voi kotona lomailla ja mä sain juosta lapsen kanssa pisulle (pottakoulutus menossa) ja laittaa ruuat jne. Ja lopulta mun oli pakko lähteä sinne puistoonkin kun pieni hyppi sisällä jo seinille. Toinen sit pitää mykkäkoulua, kun on niin loukattu, vaikka en tajua, mitä mun olisi pitäny sanoa mistään!



Ap

Ole ikinä lomalla kotona.

Oltiin vkonloppuna Silja Euroopalla, risteily maksoi 38 euroa ja ensi vkolla lähdetään Tallinnaan, 6 e per hlö.

Ei ole hinnasta kiinni.

leiki tai mene puistoon lasten kanssa, kun on kotona?

yrittäjä, koska päättää itse lomansa?

jos sun mies ei osallistu niidenkään hoitoon?

Sehän se naurettavaa onkin, että mies olis varmaan reissun maksanut, mutta nyt suuttui siitä, että kysyin kustannuksia ja aikataulua,jotta olisin voinut järjestää asioita. Miehellä kun on tapana ilmoittaa asiasta kuin asiasta viime tipassa ja joudun usein säätämään lapsen- ja koirienhoitoa, kun mies vaan menee oman aikataulun mukaan. Ja asiasta on puhuttu hyvällä ja pahalla, mutta miehen mielessä on vain se, että mä AINA valitan, vaikka tosiaan nimenomaan yritän välttää,kun tiedän miten mies asiaan suhtautuu...



Mies jatkaa usein keskusteluja omassa päässään ja kuvittelee, että mäkätän, vaikka en sitä tee. Esimerkkinä sunnuntainen ehdotus mökille menemisestä, jolloin kysyin ainoastaan, että onkohan anoppi miehensä kanssa mökillä myös. Tänään mies matki mun sanoja määkivällä äänellä ja lisäili, että olisin sanonut rumasti, ettei mökille sitten voi mennä, jos anoppi on siellä ja jatkoi sitten jostain muusta keskustelusta vastaavaa kuviteltua jatkoa, jossa olin muka sanonut jotain negatiivista "kuten mulla on aina tapana". Ja kun mä en ole sanonut mitään tuollaista!!

Sairasta. Ei mitään yhteistä, ei edes lomia. PELOTTAVAA.

elää tollaisen miehen kanssa. Kammottavaa.