Voi apua! Mies, jonka kanssa ollut silmäpeliä jo pidempään,
kertoikin yllättäen, että ottaisi minut heti, jos minulla ei olisi miestä ja lapsia. En osannut sanoa mitään, koska rehellisesti sanoen olisi pitänyt sanoa samat sanat. Että jos ei olisi miestä ja lapsia, tuo sanoja itse on sinkku. Nyt en saa tätä mielestäni, koska haluaisin vaan tavata uudestaan ja tarkistaa, onko kipinää vielä vai kuvittelinko vain. Ei siis olla nähty muutamaan viikkoon. Ja järki sanoo, että paras pysyä erossa koko tyypistä. Miten minä, normaalia perhearkea elävä perheenäiti tämmöisen tilanteeseen jouduin? Enkä voi edes kenenkään kanssa tilanteesta jauhaa. Paitsi teidän Av- mammojen. Pelkkä kirjoittaminenkin onneksi jo helpottaa!
Kommentit (3)
Tuollaiset puhuvat mitä milloinkin jännityksen vuoksi, eivätkä mieti sen enempää. Nolaat vain itsesi, jos jatkat juttua.
Eihän tästä tietenkään mitään tämän enempää seuraa. Jotenkin vaan mieli on niin heikko ja itseänikin huvittaa, miten helppo on pää puhua sekaisin. Tunnemme toisemme työn kautta jo pidemmältä ajalta, ja oikeastaan nyt vasta myönnän itsellenikin ihastuneeni. Näin jälkikäteen ajateltuna kiinnostus alkoi jo ensikohtaamisella, molemminpuolisena, kuten myöhemmin nyt kuulin.
Jotenkin ihanankamalaa, että aivan odottamatta tasaisen elämän voi sotkea joku ihminen tuosta vaan. Tunne on ihana mutta järki haraa vastaan. Onneksi.
Ja onneksi tiedän miehen olevan herrasmies, joten hän kyllä kunnioittaa avioliittoani. Kaiken suhteen pallo on siis minulla, ja ennen kuin mitään enempää tapahtuu, niin posautan sen pallon tyhjäksi. Ja ryhdyn lukemaan Harlekiini-kirjoja...
Ei tuosta seuraa kuin hankaluuksia ja paljon surua.