Kuinka saada lapsi taas vilpittömän iloisen auttamishaluiseksi?

Aloitin ton toisen ketjun tuost 2,5-vuotiaasta ja pyykeistä. Siinä oli sen verran taustalla totuutta, että lapsesta on tullut ihan viimeaikana sellainen, ettei sitä kiinnosta mun auttaminen ja osallistuminen. Yritän ainakin välillä kannustaa ja kehun ja kiitän.



Viime aikoina on painannut uhmaikä tai joku päälle. Lapsi ei tottele ennenkuin uhkaan kolmannen kerran tai sit pakotan jotenkin, esim. kannan väkisin autoon tai puen/riisun. Lapsi vaan pyörittelee silmiään ja irvistelee ja nauraa. Miten se osaakin jo tossa iässä tuollain "lällättää"??



Mihin hävisi se aina altis ja aurinkoinen lapsi vai onko tässä mun väsymyksen ja kireyden aiheuttama noidankehä? En varsinaisesti leiki, mutta tänäänkin luettiin monta kirjaa, katottiin muumeja sylikkäin, tehtiin kuravelliä kun tultiin kotiin hoidosta.

Ehkä mun pitäisi vaan olla itse iloisempi ja välittömämpi. Tuntuu vaan että tää on koko ajan kieltämistä ja komentamista ja sit siitä jää mulle päälle semmoinen mökötysolo.



Väsyttävää vaan rankan työpäivän jälkeen jaksaa vielä olla niin vitun kannustava ja iloinen! *sanoo synkkänä*



Lisäksi näköjään lapsi ei enää nukahda kuin vasta ysiltä (nousee viim. seitsämältä), nukkuu hoidossa päikkärit. Vielä kuukausi sitten nukahti jopa seitsämältä ja mulle jäi enemmän hengähdysaikaa.