Lue keskustelun säännöt.
Poika 2,5v marisee ja inisee, olisko parhain toimintatapa olla noteeraamatta?
24.08.2012 |
Siis tekoitkua ja huomiohakuisuutta kai tämä lienee. Ja sitä riittää ihan sapen kiehumiseen asti ja yleensä minulla pinna venyy suht hyvin.
Päiväkodissa eilen veti itkupotkuraivarit lähtiessä, mutta en oikeastaan sanonut tai koventanut otteita tai mitään. Annoin möykätä, mutta kyllä sisuksissa hävetti ja ihmetytti että mikä hitsi siihen iski.
On myöskin viimeaikoina erityisen paljon alkanut tahallaan tekemään vastoin kun on sanottu. Eli ulkona esim kun lähdemme kävelemään suuntaan A niin jannu jää seisomaan ja lähtee päinvastaiseen suuntaan. Eikä tule sieltä muuten kuin kantamalla.
Kaikki 'ei:t' ja sanomiset aiheuttaa tekoitku purkauksen. Tai sitten sitä on ihan muuten vaan...
Meneekö tää ohi itsekseen vai pitäskö asialle tehdä jotain?
Kommentit (3)
koskaan törmännyt sellaiseen termiin kuin uhmaikä? Tää on nyt just se!
Tenava testaa nyt sinun pinnaasi ja lujuuttasi ja seuraava vuosi-pari on varmaankin samaa pinnankiristystä päivästä toiseen, aihe vaan vaihtuu...
Oleellista on, että aikuiset päättävät mitä tehdään ja milloin. Ininällä ja kiukuttelulla ei saa palkkiota eikä haluamaansa tavaraa tai asiaa. Kannattaa kuitenkin valita ne merkittävät ja vähemmän merkittävät asiat ja antaa lapsen harjoitella asioista päättämistä pikkuasioissa; esim. haluatko siniset vai punaiset sukat, otatko leivälle kurkkua vai tomaattia jne. Siitä lapsi taas ei päätä, että laitetaanko turvaistuimen vyö kiinni tai mennäänkö nyt ulos tai onko nyt ruoka- tai nukkumisaika tms. Kaunista käytöstä kannattaa tukea vaikka yllätyspalkinnoin ja erityishuomiolla, ikävä käytös taas jättää huomiotta, jos vaan voi. Kielletyt ja vaaralliset tekemiset toki pysäytetään tai estetään.
Jaksamista! Me kaikki ollaan tai on oltu tuossa tilanteessa joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja turhaan noita itkuparkuhuutokohtauksia häpeät, kerhoissa ja oikeastaan missä tahansa on varmasti muutama satatuhatta äitiä ja lasta käynyt läpi samanlaiset hetket aiemmin ja myöhemmin :)
Jaksamista uhmaikään!
Kuuluu useimmilla kasvuvaiheeseen. Testaa sua ja sitä kuinka pitkälle hän onnistuu sua ärsyttämään ja annatoko periksi. Vaikka ei antaisikaan koskaan periksi, niin silti testaaminen voi jatkua pitkäänkin. Itse puin mukulat raivareista huolimatta tai koppasin kainaloon ja kannoin autoon. Jos ei lähde kävelemään oikeaan suuntaan, niin kädestä kiinni, rattaisiin tai sitten kainaloon. Kyllä se siitä jossain vaiheessa ohitse menee ja kiität silloin kun jaksoit olla periksiantamaton.