Miten opetat lapsellesi mediakriittisyyttä?

Meidän poika on 5-vuotias ja pääasiallisesti on sanottu että kaikki mikä telkkarista tulee on höpöhöpö juttuja paitsi uutiset.



Netti ei ole ajankohtainen niin vielä. Yhdessä on kyllä katsottu sieltä asioita ja haettu kysymyksiin vastauksia.



Kun saa rahaa niin on opetettu säästämään ne jotta saa lelun mitä toivoo. Jos oikein kova hinku on saada uusi lelu niin ollaan maksettu euro esimerkiksi siitä että moppaa keittiön lattian. Näistä palkallisista kotitöistä tietenkin sitten sovitaan aina yhdessä etukäteen.



Ylivelkaantuminen ja luottohäiriöt eivät ole olleet ajankohtaisia vielä tässä iässä. Tärkeää kuitenkin meidän mielestä on opettaa lapselle jo nyt että teoilla on seuraukset aina. karkkipäivän voi menettää jos on räikeästi rikkonut sääntöjä kotona.



Tässä muutama viikko takaperin tyhjensi aurinkovoiteen tahallaan huoneensa matolle ja annettiin kaksi vaihtoehtoa. Joko juuriharja ja saippua käteen että pesee maton tai karkkipäivärahoista säästetään niin paljon kuin pesulalasku vaatii. Eli karkkipäivien mentys siksi aikaa.



Tietysti nämä ovat niin ikäkohtaisia asioita aina. Itse olen saanut kaiken lapsena tavarat ja rahaa mitä halunnut ja aikuisena käyttänyt ihan holtittomasti rahaa sitten. Omalle lapselle haluan opettaa rahan arvon ja kunnioittamaan ja arvostamaan kaikkea sitä mitä on.

Mun mielestä kasvatuksen perusteita on kasvattaa lapsesta kriittinen itsenäisesti ajatteleva kansalainen. Kriittisellä ihmisellä tulee olla paljon ymmärrystä yhteiskunnan toimintamekanismeista sekä kyky etsiä tietoa. Kriittisyys edellyttää minusta lisäksi aktiivisuutta. Omissa toimissaan tulee olla aktiivinen.



Meidän nippanappa alle kouluikäisten lasten kanssa keskustellaan merkityksistä ja näkökulmista. Ihmiset tulkitsevat asioita erilaisista lähtökohdista sekä tuottavat samoista tilanteista erilaisia yhteenvetoja. Kyse on siis aina näkökulmista.

Meillä lapset eivät vielä katso uutisia, mutta asioista puhutaan mahdollisimman vapaasti ja rehellisesti. Lapset kyselevät paljon ja välillä on kiusallista tai hankala vastata siten, että lapset ymmärtävät. Klassikko on kysymys, miten ne isin siemenet menevät sinne äidin masuun. Mutta avoimuudella tuostakin selvitään. :)



Lasten uteliaisuuden haluan pitää virkeänä ja pyrin aina vastaamaan heille. Jos huomaan, että ajattelevat jostain asiasta todella kummallisesti pyrin oikaisemaan väärinkäsityksen ihan sieltä tietorakenteen pohjilta saakka.

Ja perustelemaan asiat. Rahankäytössä lapsi on saanut omaa rahaa jo 7v alkaen viikottain, joilla ostaa pelejä yms itselleen. On oppinut harkitsemaan mihin raha menee. Ja ymmärtää jo korko käsitteen ja osakkeet yms. Tietää myös mitä kaikkea pitää maksaa, siis meidän vanhempien.



Mediakriittisyyttä saanee myös sinänsä, kun keskustellaan utisista yms. Olen itse lehdessä töissä.