Lue keskustelun säännöt.
Yhden päiväkotimamman mies kuoli :( Kuulin sattumalta päiväkodissa :(
27.07.2012 |
Olin viemässä lastani päiväkotiin kun eteisessä pistin jo silmälle, että yhdellä äidillä on punaiset silmät mutta hymyilee ja yksi päiväkodintäti oli siinä ihan vedet silmissä ja juttelee tälle. Sitten tämä äiti lähti pois.
Ajattelin liikuttumisen johtuvan siitä, kun tänään lähtee pari lasta pois päiväkodista. Ei kylläkään tuon äidin lapsi.
Vein sitten lapseni käsienpesulle jne. Yksi poika juoksee lapseni luokse ja huutaa "HEI KUULIKSÄ JO ETTÄ EMILIAN ISÄ ON KUOLLUT????"
Lapseni sanoo että en, oikeesti? Poika juoksee kuuluttamaan tietoa muille.
Minä hyvästelen lapseni ja lähden surullisena kotiin.
Tällä äidillä, joka mies on ilmeisesti kuollut, jos se on nyt totta, on samanikäinen lapsi kuin minulla ja olemme usein kävelleet samaa matkaa päiväkotiin ja takaisin kun olemme vieneet ja hakeneet lapsiamme. Emme ole kuitenkaan mitään parhaita kavereita, emme ole kyläilleet toisillamme, emme vaihtaneet numeroita tms.
Mitä minä sanon kun näen hänet seuraavan kerran?
Kehtaanko sanoa jotain, että kuulin surusta?
En kai? Ei hän ole sitä minulle kertonut.
Tuntuu niin pahalta! Näin se elämä voi päättyä, ihan yhtäkkiä. Nuori mieskin kyseessä :(
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten voi vain sanoa, että otan osaa. Eiköhän se riitä?
otat osaa j akuulit asiasta päiväkodista. Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että pitäisi teeskennellä tietämätöntä. Leskenkään ei ole helppoa kertoilla asiasta.
Eikähän nuo merkit pidä hyvin paikkansa, joten tuskin mikään uutisankka.
mutta meillä kuoli lapsen hoitaja kohtuu äkillisesti. Jäi vähän ennen joulua sairaslomalle ja reilun 2 kuukauden kuluttua päiväkodinhoitaja soitti mulle töihin että hoitaja on kuollut. Laitettiin sitten osanottokortti runon kera menemään yhden hoitajan kautta hautajaisiin ja olivat olleet otettuja.
Suomalainen vaikenee joka tilanteessa. Kyllä joskus voisi jotain sanoa. Apuakin voi tarjota, harva sitä oikeasti ottaa vastaan. Monesti riittää että tietää apua olevan tarjolla.
Miten muuten voisit toimia? Olla kuin ei mitään?
Ei siinä tarvita mitään ihmeellistä. Olet vain läsnä.