Lue keskustelun säännöt.
Mies petti ja nyt avioliitto jatkuu avioeron harkinta-ajalla
27.06.2012 |
Mies petti, oli 6 vkn suhde työkaverin kanssa ja jäi kiinni. Nyt katuu enemmän kuin mitään elämässään ja haluaa pitää minusta ja lapsista kiinni. On oppinut puhumaan tunteistaan ja kuuntelemaan minua, on siis ihan kuin eri mies.
En kuitenkaan tiedä, pääsenkö itse tuosta pettämisestä eroon. Se nakertaa mua sisältä jatkuvasti ja pahinta on että jos me jatketaan miehen kanssa, on se kuitenkin aina mukana. Ikinä meidän suhteesta ei tuu enää samanlaista kuin ennen. Ei ole enää koskaan samanlaista luottamusta eikä uskoa.
Nyt olen ajatellut laittaa avioeron vireille, mutta olla mieheni kanssa sen harkinta-ajan loppuun asti. Puolen vuoden jälkeen sitten pitää tehdä lopullinen päätös johonkin suuntaan, joka päättää että tämä avioliitto jatkuu hamaan loppuun asti tai sitten tehdä rohkeasti lopullinen päätös erosta.
Onko joku muu tehnyt samalla tavalla? Muutenkin kokemuksia pettämisestä ja siitä selviämisestä kuulisin mielelläni!
Kommentit (18)
koskaan ei tiedä, mitä kakkaa saa tilalle.
Mutta, on jättimäinen riski, että miehesi vain näyttelee. TÄällä on monessa viestissä tullut ilmi, että mies on aikansa siististi, mutta sitten kun tilanne ei ole enää vaakalaudalla vaan tajuaa päässeensä kuin sika veräjästä, niin palaa taas pettämään tai juomaan.
Vain sä voit itse arvioida, onko mies ihan tosissaan. Jos on, niin mä pitäisi sen. JOtkut oppii oikeasti virheistään. Se pettäminen ei nimittäin ole ihan niin kivaa ja helppoa kuin aina annetaan ymmärtää jo jotkut (kuten itse) tajuaa sen vasta kun ovat kokeilleet.
Tietty aika kauan toi pettäminen kesti... se vähän mietityttää. Yhden illan kännisekoilu olisi paljon helpompi sietää ja ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä se jatkaa touhujaan entiseen malliin työkaverinsa kanssa.
itsekin vastaavassa tilanteessa. Älä hätiköi, mieti ja harkitse. Ja ole rehellinen itsellesi.
Meillä oli samanlainen tilanne. Meni siihen saakka, että asuttiinkin jo eri osoitteissa, mutta sitten asioita ajateltiin uudemman kerran. Kävimme molemmat oman Fisherin eroseminaarin ja pariterapiassa muutaman kerran. Tämän jälkeen suhdetta alettiin rakentamaan uudelta pohjalta ja toimiihan tuo. Aikaa on kulunut tapahtumista viisi vuotta ja elämä on mallillaan.
Ei se helppoa ole ollut, mutta ei se ole helppoa erotakkaan.
Syy pettämiseen ei ole ollut sinussa eikä parisuhteessasi vaan miehen omien korvien välissä on ollut vikaa. Sen vian voi korjata ja suhde on taatusti parempi kun se saadaan uudella tavalla toimimaan. Olettehan jo siinä vaiheessa tehneet paljon virheitä ja oppineet niistä.
Tsemppiä!
Se vanha avioliitohan on päättynyt... voitte rakentaa uuden terveemmälle pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen satavarma, että mies ei ole koskaan katunut mitään näin pahasti elämässään. On jättänyt kaikki iltamenot pois ja pitää mua ku kukkaa kämmenellään. On puhuttu ja itketty ja mies on pyytänyt itkien anteeksi. Tiedän, että vikaa oli minussakin, seksiä oli vähän ja olin koko syksyn äreä ja välinpitämätön. Ei mies minusta mitenkään ihanalta tuntunut, mutta en silti pettänyt. Siksi en voi hyväksyä miehen ratkaisua pettää.
Mies on muuten todella hyvä mies ja on aina pitänyt perheestään hyvää huolta, on hauska ja menevä perheenisä. On aina saanut mennä ja tulla ja aina on tullut kotiin. Yhä vieläkin, pettämisestä särkyyneenä ja luottamukseni menettäneenä voin sanoa että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun mies petti mua.
Mutta haluan ajatella nyt myös itseäni. Voinko elää tämän taakan kanssa loppuelämäni. Siksi toivon, että tuleva puoli vuotta antaa mulle vastauksen päässäni velloviin kysymyksiin.
On pelkästään hyvä, että vaaleanpunaiset silmälasit putosivat silmiltäsi. Kyllä realismi jossakin kohtaa tulee mukaan symbioottisimpaankin avioliittoon,ja se on pelkästään hyvä, koska se johtaa henkiseen kasvuun molemmilla. Ellei sitten jompikumpi kieltäydy kasvamasta ja hae eroa (yleensä se on se petetty, jolle vielä jää käsitys, että kaikki oli ihan hyvin siihen asti kunnes toinen petti)
Ihmiset, jotka vielä uskovat rikkumattomaan ikuiseen rakkauteen ilman yhtään kuprua, ovat liitoissaan pikkulapsen asemassa, ja kumppani on vanhemman asemassa. On hyvä tajuta, ettei kuole eikä maailma kaadu eikä taivas kaadu niskaan, vaikkei isä/äiti/puoliso olekaan täydellinen ja jumalasta seuraava, vaan tavallinen, erehtyväinen ihminen, joka saattaa tehdä virheitä. Lapsi voi kuolla, ellei vanhempi pidä huolta, mutta aikuinen ei siihen kuole, että toinen on uskoton.
Uskottomuus on vain yhdenlainen virhe, toisilta aukeavat silmät toisella tavalla. Tärkeintä on, että silmät jossakin suhteen vaiheessa aukeaisivat ja lapsenomaisesta riippuvuudsta päästäisiin molempien itsenäistymisen kautta aidosti tasaveroiseen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lähtökohdat teillä on enemmän kuin hyvät. Vaikeinta saattaa olla se, että ei syyllistä sitä pettäjää, koska sellaista elämää ei jaksa kukaan, jossa joutuu koko ajan kulkemaan syyllisyyden viitta harteilla.
Alkuun tietenkin täytyy olla sillekin tilaa, mutta kun asiat on saatu puitua, syyllistämisen on loputtava.
Kun mies jäi kiinni pettämisestä, niin pistin avioliittomme henkilökohtaiselle puolen vuoden miettimisajalle. Päätin, että en eroa vaikka mikä olisi seuraavaan puolen vuoteen. Olin sen velkaa lapsillemme ja 10 vuotta kestäneelle avioliitollemme. Haimme apua parisuhdeterapiasta, mies yksilöterapiasta ja psykiatristakin.
Olen 100% varma, että tein oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on usein taustalla näissä asioissa. Pitää oppia pitämään huolta omista tarpeista. Tämä kuulostaa tosi kummalliselta ja pahalta petetystä. Miksi tuon pitäisi alkaa huolehtia omista tarpeistaan vaikka on just loukannut minua ja lapsia... Mutta niin se vain on, että kun huolehtii itsestään ja elämästään ei saata itseään uudelleen siihen tilanteeseen, että tarvitsee epärealistisia kiksejä jostain ulkopuolelta.
Lue sellainen kirja kun Revitty sydän, ainakin yksi kirjoittaja oli Kari Kiianmaa. Se auttoi minua tajuamaan kuvion taustalla olevia asioita.
on usein taustalla näissä asioissa. Pitää oppia pitämään huolta omista tarpeista. Tämä kuulostaa tosi kummalliselta ja pahalta petetystä. Miksi tuon pitäisi alkaa huolehtia omista tarpeistaan vaikka on just loukannut minua ja lapsia... Mutta niin se vain on, että kun huolehtii itsestään ja elämästään ei saata itseään uudelleen siihen tilanteeseen, että tarvitsee epärealistisia kiksejä jostain ulkopuolelta.
Lue sellainen kirja kun Revitty sydän, ainakin yksi kirjoittaja oli Kari Kiianmaa. Se auttoi minua tajuamaan kuvion taustalla olevia asioita.
joka opettaa ymmärtämään pettäjän tunteita.
:D :D ja akat ostaa ja uskoo kun omahyväinen kusipää selittelee asiat omahyväisen kusipään kannalta sellaisiksi ettei tarvii tuntea syyllisyyttä teoistaan.
Upea tulonlähde. Haloo ap, älä mene tuohon halpaan, suahan on jo kerran petetty eikö se riitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero siis siitä seurasi. Mies jäi pettämisestä saman työpaikan naisen kanssa kiinni vielä 3 kertaa tuon puolen vuoden aikana vaikka miten vannoi, jopa psykologipapillekin, että se on mennyttä elämää, mutta itse kasvoin tuossa puolessa vuodessa niin paljon, että erotessa olin jo ihan ehyt.
On pelkästään hyvä, että vaaleanpunaiset silmälasit putosivat silmiltäsi. Kyllä realismi jossakin kohtaa tulee mukaan symbioottisimpaankin avioliittoon,ja se on pelkästään hyvä, koska se johtaa henkiseen kasvuun molemmilla. Ellei sitten jompikumpi kieltäydy kasvamasta ja hae eroa (yleensä se on se petetty, jolle vielä jää käsitys, että kaikki oli ihan hyvin siihen asti kunnes toinen petti)
Ihmiset, jotka vielä uskovat rikkumattomaan ikuiseen rakkauteen ilman yhtään kuprua, ovat liitoissaan pikkulapsen asemassa, ja kumppani on vanhemman asemassa. On hyvä tajuta, ettei kuole eikä maailma kaadu eikä taivas kaadu niskaan, vaikkei isä/äiti/puoliso olekaan täydellinen ja jumalasta seuraava, vaan tavallinen, erehtyväinen ihminen, joka saattaa tehdä virheitä. Lapsi voi kuolla, ellei vanhempi pidä huolta, mutta aikuinen ei siihen kuole, että toinen on uskoton.
Uskottomuus on vain yhdenlainen virhe, toisilta aukeavat silmät toisella tavalla. Tärkeintä on, että silmät jossakin suhteen vaiheessa aukeaisivat ja lapsenomaisesta riippuvuudsta päästäisiin molempien itsenäistymisen kautta aidosti tasaveroiseen suhteeseen.
Että jaksatkin sönköttää tuota samaa roskaa jokaisessa pettämiskeskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on pettänyt. Päätin, että en hajota perhettä oman turhamaisuuteni ja periaatteiden takia. Mies on hyvä mies muuten ja meidän perhe lapsille niin tärkeä, että päätin päästä yli. Pettämisestä on 8 vuotta ja yhdessä olemme olleet 12 vuotta. En todellakaan kadu yhtään sekuntia päätöstäni. Päinvastoin parhaita päätöksiä ikinä.
Tärkeintä on, että silmät jossakin suhteen vaiheessa aukeaisivat ja lapsenomaisesta riippuvuudsta päästäisiin molempien itsenäistymisen kautta aidosti tasaveroiseen suhteeseen.
Se nyt on vaan niin, että itsenäistymisen kautta sillä ei ole sitten enää paljonkaan väliä, asuuko enää yhdessä tai jos asuu niin kenen kanssa. Minä otan mieluummin 3 vuotta rakkautta kuin 30 vuotta kumppanuutta. Enkä ole se meillä, joka roikkuu toisessa.
Kun mies jäi kiinni pettämisestä, niin pistin avioliittomme henkilökohtaiselle puolen vuoden miettimisajalle. Päätin, että en eroa vaikka mikä olisi seuraavaan puolen vuoteen. Olin sen velkaa lapsillemme ja 10 vuotta kestäneelle avioliitollemme. Haimme apua parisuhdeterapiasta, mies yksilöterapiasta ja psykiatristakin.
Olen 100% varma, että tein oikein.
ja että sitä kautta tulee onnellisempi avioliitto. Päinvastoin tulee hyväksyä se, että ollaan riippuvaisia toisesta ja koetaan olo turvalliseksi yhdessä. Ei kyse ole ripustautumisesta vaan positiivisesta riippuvaisuudesta: olemme toisillemme tärkeitä ja näytämme sen.
Tärkeintä on, että silmät jossakin suhteen vaiheessa aukeaisivat ja lapsenomaisesta riippuvuudsta päästäisiin molempien itsenäistymisen kautta aidosti tasaveroiseen suhteeseen.
Se nyt on vaan niin, että itsenäistymisen kautta sillä ei ole sitten enää paljonkaan väliä, asuuko enää yhdessä tai jos asuu niin kenen kanssa. Minä otan mieluummin 3 vuotta rakkautta kuin 30 vuotta kumppanuutta. Enkä ole se meillä, joka roikkuu toisessa.
Että ei tule tehtyä liian hätiköityä ratkaisua, mutta kuitenkin itselle tulee sellainen olo, että on jotain konkreettista kuitenkin tehnyt asian eteen. Miehelle myös hyvä signaali, että olet tosissasi.
Tuohon vielä parisuhdeterapia, niin hyvä tulee :)Jaksamista sinulle ja kaikkea hyvää!