Aivot on tärkein sukupuolielin

En enää tiedä mitä tehdä, sillä en enää halua mieheni kosketusta. Seksi suorastaan inhottaa.



Tiedän, että vika on minun päässäni.



Olen ottanut aivan liian raskaasti miehen tarinat täydellisen vartalon omaavasta exästään, jonka kanssa seksi toimi aina. Miehellä oli myös runsaasti alastonkuvia tästä naisesta, joista (kuvista) hän lopulta, puolitoista vuotta seurusteltuamme suostui luopumaan. Mutta ainostaan koska olin niin tyrmistynyt ja suutuin.



Minulla on ollut ongelmia ehkäisyn suhteen - minulle mm. kehittyi e-pillereistä aurallinen migreeni, jonka johdosta pillereitä en enää saa käyttää.

Mies ei ole koskaan ehdottanut kortsuja, koska ovat hänen mielestään niin hankalia käyttää. Minulle aiheutuneet vaivat ja kivut ovat kai sitten pikku juttu hänen kokemaansa ikävään fiilikseen verrattuna. Mies myös ehdotti jossain vaiheessa, kun ei ollut ehkäisyä, että voisin varmaan käyttää jälkiehkäisyä.



Viimeinen pisara on se, että vaikka olen vuosikausia painottanut, että myös minä haluan orgasmin, viimeisin yhteinen seksikokemuksemme päättyi taas heti siihen, kun mies oli lauennut. Ja mies oli taas vilpittömän hämmästynyt, kun kävi ilmi, että petyin hänen lopetettuaan minun kannaltani kesken. Hän ei ole ilkeä, ei, vaan hän oli taas tulkinnut tilanteen niin "ettet sinä nyt orgasmia kaipaa". (Orgasmi olisi helppo tuottaa minulle, jos vaan tahtoa löytyisi, tämän mieheni tietää.)



Aivoni ovat sanoneet näiden pettymysten jälkeen seksisuhteemme irti.

Olenko minä kohtuuton?

Mitä psyykkisiä edellytyksiä hyvälle seksisuhteelle pitää olla?