Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä jäin kotiäidiksi 10 vuotta sitten ja Kadun sitä!- kohtalotovereita?
12.04.2012 |
Silloin 10 vuotta sitten päätös tuntui ainoalata oikealta, olimme tehneet 2 lasta pienellä ikäerolla, ja kun kuopus täytti 3, en hakenut hänelle hoitopaikkaa,ja irtisanoin itseni.
Miesd tuki vahvasti päätöstä, hänellä oli vakipaikka, hyvä palkka (ja pitkät työpäivät)
Siihen saakka, kun kuopuskin meni kouluun, tunsin tehneeni oikean ratkaisun, viihdyin kotona leipoen, virkaten, neuloen, sisustaen, kokaten ja puuhastellen.
Nyt tunnen itseni ihan turhaksi. Ikää on jo 40, ei tuloja, ei toivoa töihin pääsystä. Töitä olen hakenut mutta kun paljastuu monen vuoden kotonaolo, ei irtoa mitään..
Lisäksi mies on ollut lomautettuna firmassa tehtyjen uudistuksen vuoksi, eikä paluuta entisiin töihin enää ole, jos ei muuta Kiinaan...
Tuntuu, että elämä on nyt sitten tässä. Pyörin kotona ja koetan puuhastella jotain, mutta tämä elämä rahattomana ja työttömänä kyllästyttää.
Joskus huvitan itseäni lukemalla noita nyt niin muodikkaita downshftaus- blogeja, ja tekisi mieleni varoittaa niitä naisia: Älkää luopuko omasta toimeentulostanne jäämällä miehenne elätettäviksi!!!!
Kommentit (31)
10 vuoden "kotonaolo" oman työuran kannalta HIRVEÄ RISKI. Siinä on tosiaan vaarana se, ettei enää pääse takaisin junaan. 5 vuottakin on jo aika hasardi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen pohdiskellut tätä nytkun on ajankohtaista laittaako lapset hoitoon vai jäädäkö miehen elätettäväksi vielä hetkeksi aikaa.
Kohta lähtee hoitopaikkahakemus ja liuta työhakemuksia.
Tuntuisihan se hyvältä nyt mutta enpä halua katua vuosien päästä tällaistä asiaa..
Minä olen 37 kun valmistun uuteen ammattiin, ja todellkin toivon, ettei mun elämä nyt "ollut tässä".
Sulla on ap paljon mahdollisuuksia uudelle alalle tai hakea lisäkoulutusta vanhalle alalle. Tarvitset nyt vaan vähän tsemppiä ja ohjausta. Eikö työkkäristä tosiaan ole tarjottu sulle edes kursseja? Sullahan on työelämää jäljellä vielä enemmän kuin sitä useimmilla on takana tuossa iässä, ei mitään ole lopullisesti menetetty.
olen töissä hoitoalalla niin voin huoletta irtisanoa itseni jos huvittaa.
Töitä kyllä löytyy mistä tahansa vaikka olisin 10 vuotta kotona :)
mutta sain silti entistä paremman työpaikan 10 v jälkeen! Älä luovuta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta meillä ei olla tapeltu koskaan rahasta eikä mulle ole tullut tunnetta, että mä olen elätti.
kouluttautua lisää tai ihan uuteen ammattiin? Ei sitä nyt kannata kotiin jäädä suremaan mennyttä elämää. Katse eteenpäin ja toiveikkaasti kohti uusia haasteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 37 kun valmistun uuteen ammattiin, ja todellkin toivon, ettei mun elämä nyt "ollut tässä".
Sulla on ap paljon mahdollisuuksia uudelle alalle tai hakea lisäkoulutusta vanhalle alalle. Tarvitset nyt vaan vähän tsemppiä ja ohjausta. Eikö työkkäristä tosiaan ole tarjottu sulle edes kursseja? Sullahan on työelämää jäljellä vielä enemmän kuin sitä useimmilla on takana tuossa iässä, ei mitään ole lopullisesti menetetty.
Ei kirjoittanut olevansa työtön, vaan vapaaehtoisesti kotona, kunnes nyt sitä katuu.
Mutta sinne sen pitäis mennä.
Varmaan kyse on enemmänkin siitä, että mistä on heittäytynyt irti.. Mitä työtä haluaa tehdä ja kuinka paljon yms.
Mä kun palasin työelämään pääsin osa-aikaiseksi ja kiireapulaiseksi läheiseen pitopalveluun.. tein siten kolmisen vuotta töitä. (koska halusin olla koululaisten kanssa iltapäivät) Nyt olen kokopäiväisenä toista vuotta samassa firmassa, kesällä otan tänä vuonna 2kk vapaata.
Enkä ole katunut päivääkään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi kannattanut hyödyntää kaikki vapaat, mitä tarjolla on. Molempien.
Jolloin olisi ollut se työn ja perheen yhdistäminen helpompaa - ja kaikki useamman tukijalan varassa.
Meillä mies piti perhevapaat ja hoiti mm. lapsia kun nämä sairastivat. Minä tein töitä firmani kautta kotoa käsin.
Sitten mies irtisanottiin, mutta minullapa oli tukevasti jalka työelämässä. Nyt taas minä hölläilen, mutta mies nauttii töistä oman firmansa kanssa.
On aika lailla hullua jättäytyä itse ulos kaikesta.
Silloin olin ollut jo niin kauan pois työelämästä, että haastatteluihin asti pääsin, mutta ei sen pidemmälle.
Olen nyt katselemassa jotain uutta uraa, jossa ei ikä olisi haitta, esim. lähihoitajan ammatti.
Kaikille niille, jotka harkitsevat pitkää kotiäidin "uraa", tahtoisin sanoa pienen varoituksen: ne vudet, kun kotona riittää puuhaa ja lapset ovat pieneiä, kuluvat todella nopeasti. Ennen kuin huomaakaan, on keski- ikäinen murrosikäisten äiti, ilman työtä, ilman omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona tulee helposti niin vaatimattomaksi ja lannistuu äkkiä, jos joku epäilee osaamistasi työelämässä.
Aluksi melkein masennuin, jos hakemukset tai haastattelut eivät onnistuneet, mutta kuitenkin onnistuin saamaan alani töitä, vaikka en siihen välillä itsekään uskonut. Enkä todellakaan kadu kotona vietettyjä vuosia. Luulen, etten katuisi, vaikka en näin hyvää työtä olisi saanutkaan.
Aika lailla samoilla spekseillä mennään: 10 vuotta kotona, kaksi lasta pienellä ikäerolla, mies tekee uraa/pitkää päivää jne.
Meillä kuitenkin on rahat yhteiset, joten en ole rahaton. Minun ei tarvitse kysyä mihinkään ostokseen lupaa tai siihen, voinko lähteä ystävien kanssa syömään tai jopa tehdä pienen reissun.
Lisäksi teen keikkaa ihan eri alalla kuin mihin olen kouluttautunut. Ihan varmasti löydät töitä, jos et ole vain turhan kranttu: siivoushommaa, koulunkäyntiavustajana (jollei satu päteviä hakemaan), päiväkoteihin keikkatyöläiseksi (ilmoittaudu oman kunnan päivähoidonpäällikölle, että voit tehdä sijaisuuksia)...
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jää kyllä hel-ve-tin tyhjän päälle, jos mies kuolee tai tulee ero.
Millään koulunkäyntiavustajan tms. palkoilla kun ei elätä perhettä sitten.
Minulta kuoli isä, kun olin 14 ja vannoin tasan, että ikinä en ajaudu samanlaiseen ansaan kuin kotirouva-äitini.
Ei tarvitse perustella ja selitellä kenellekään eikä vakuuttaa ketään osaamisestaan.
Jos et pysyvästi yrittäjäksi halua, niin muutaman vuoden kuluttua olet eri asemassa työnhakijana, kun on yrittäjäkokemus taustalla.
Sulla on kumminki työelämäaikaa vielä 25 vuotta. Hyvin ehtisit hankkia vielä melkein minkä tahansa ammatin ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Ei tarvitse tyytyä mihinkään työkkärinkurssiin, lähdet opiskelemaan jotain ihan oikeaa tutkintoa.
joka ei tajua yrittäjyydestä yhtikäs mitään.
en kadu.
rahat on yhteiset. töihin en mene, ellei rahat lopu. mul on eläkerahasto eli eläkettä sitten aikoinaan saan. omaisuus on puoliks eli jos mies lähtis niin avioeros saisin rahaa. lisäks on henkivakuutus eli jos mies kuolis niin saisin rahaa.
Kyllä silloin hommaa riittää kun on pieniä lapsia eikä kukaan voi painostaa töihin!
Minä olen vielä alle kolme kymppinen ja viides lapsi syntyy pian. Rakastan kotona oloa enkä edes ajattelu muuta kuin kotiäidin ammattia.Tärkeintä elämässä on että tekee sitä mistä tulee onnelliseksi!
Alue: Aihe vapaa
sukulaisnainen hoiti lapsensa täysi-ikäisiksi kotona, irtisanoutui kuten sinäkin. Eikä koskaan enää saanut töitä ennen eläkeikää.